CHIQUITA

* n. 6-vuotias

* narttu

* steriloitu

* Suomessa

TAUSTAA:
Chiquita asui onnellisena kotikoirana omistajansa kanssa, kunnes tämä kuoli. Omistajan kuoleman jälkeen Chiquita joutui elämään asunnossa 6 kuukautta omillaan. Viikottain eräs omistajan sukulainen toimitti sille ruokaa ja vettä, mutta ulos asunnosta Chiquita ei päässyt koskaan. Vaikka naapurusto tiesi asunnossa olevasta koirasta, eivät he tehneet asialle mitään.

Lopulta Chiquita joutui elämään ilman vettä tai ruokaa, sillä siitä ei jaksettu enää huolehtia. Chiquita alkoi ulvoa ja haukkua nälästä ja veden puutoksesta. Asunnosta tuleva haju ja meteli saivat viimein erään naapurin huolestumaan tästä hylästystä koirasta. Lopulta sana yksinäisestä ja kaltoin kohdellusta tytöstä kantautui myös Anda Murgun korviin, kun eräs hänen ystävänsä pyysi apua koiran saamiseksi ulos. Anda soitti läpi lähes kaikki tahot Romaniassa, aina poliisista lehdistöön, vain saadakseen koiran ulos asunnosta. Romaniassa kuitenkin puuttuu laki, joka estäisi tälläiset tapaukset tai antaisi näissä tapauksissa virkavallalle luvan mennä asuntoon, joten kukaan ei pystynyt auttamaan.

Andan epätoivo kasvoi ja he miettivät kuumeisesti tapaa päästä sisälle koiran avuksi. Naapuri  ei kuitenkaan enää jaksanut yrittää luvallisia keinoja, vaan päätti lähteä hakemaan koiran murtautumalla itse asuntoon. Asunto oli järkyttävässä kunnossa ja haju oli sanoin kuvaamattoman kuvottava. Asunto oli täynnä koiran ulostetta ja roskaa. Ja lopulta asunnosta löytyi myös erittäin järkyttynyt, arka ja todella shokissa oleva Chiquita. Niin Chiquita muutti Andalle.

Alkuun Chiquitaa jännitti niin uudet koirat kuin ihmisetkin, se ei halunnut lähestyä tai olla tekemisissä kenenkään vieraan kanssa. Chiquita pakeni eikä halunnut olla näytillä kun Kulkurien aktiiveja vieraili tasaisin väliajoin Anda Murgun luona. Ajan kanssa ja Andan avulla tyttö alkoi kuitenkin kerätä rohkeuttaan takaisin. Ensin Chiquita alkoi luottaa Andaan, sitten pikkuhilja muihin koiriin ja lopulta myös muihin ihmisiin.

15.7.2014
Tänä päivänä, pitkän ja hankalan tien kuljettuaan, Chiquita uskaltaa jälleen lähestyä vierastakin ihmistä. Chiquita ujostelee vielä ihmistä, mutta sen hellyydekaipuu voittaa hyvin nopeasti ja se tulee makoilemaan ihmisen jalkoihin. Se jopa kiipeää osittain ihmisen syliin ja nauttii silminnähden huomiosta ja ihmisen läsnäolosta. Ihan täysillä Chiquita ei uskalla vielä rentoutua ihmisen lähelle, vaan seilaa edes takaisin ihmisen luokse ja takaisin koppinsa taakse, välillä pysähtyen nauttimaan rapsutuksista.

Chiquita antoi varaajansa nyppiä irtokarvoja itsestään todella kauan, ennen kuin hellästi varoitti äänellään ettei ole ihan varma toimituksen mielekkyydestä. Tässä pienessä (35 cm/10 kg) tytössä on valtavasti potentiaalia ja se ansaitsisi oman kodin ja ihmisen joka ei sitä enää ikinä hylkää ja pitäisi siitä huolta. Chiquita sopisi hyvin aikuisperheeseen. Traumojensa takia Chiquita haukkuu jonkun verran sisätiloissa, eikä sitä siksi suositella kerrostaloon.

13.8.2014
Chiquita lentää Suomeen 30.8.2014. Olisi mukavaa, jos tyttö pääsisi suoraan omaan kotiinsa, eikä kiertäisi kotihoidon kautta. Jos olet haaveillut Chiquitaa itsellesi, otathan rohkeasti yhteyttä!

8.9.2014 KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA:
“Chiqu on aika hauskanen tyttö. Oman arvonsa tuo pikkukoira tuntee, eikä jää kovinkaan äkkiä toisten jalkoihin. Täällä kun on aika määrä kissoja ja kaksi isoa koiraa, niin tuosta topakkuudesta on hyötyä. Helläkin puoli tytöstä löytyy ja erityisesti koirista Pappa Leon on Chiqun mieleen. Tykkää pötkötellä papparaisen lähellä ja nuuhkia sen isoja korvia. Mitään riitoja ei Chiqulla kenenkään kanssa ole ja saattaisi sopia kotiin, jossa on muitakin eläimiä (kissoja taikka koiria).

Hihnaan opettelu onkin sitten se visainen juttu. Erityisesti valjaat aiheuttaa täydellisen paniikin! Ostin söpöt vaaleanpunaiset Ratian suunnittelemat hienoudet, jotka on helppo laittaa ylle. Herkuilla onnistuin laittamaan ne kaulaan, mutta paniikiksi se meni. Juoksi hädissään pitkin huushollia ja itki kuin lyötäisiin. Kaikki pissat ja kakkat tuli alle ja Chiqu polo oli täysin tolaltaan. Raasu onnistui saamaan itsensä sellaiseen solmuun, että tarvi apua valjaiden riisumisessa. Toppahanskat sai kyytiä ja hampaat paukkuivat kuin kastanjetit 🙂

18.11.2014
Chiquitan tarina jatkuu. “Bansku” antaa jo koskea pannalla itseään ilman näykkimistä mikä on jo itsessään työvoitto. Kuitenkin on vielä pitkä matka siihen, että pannan voisi kaulaan laittaa. Myös pepun ja takajalkojen silittely oli kauhistus pienelle tytölle, mutta nykyään jo rauhaksiin saa silitellä. Hihna on myös aiheuttanut Banskulle kauhun hetkiä ja kotihoitaja arveleekin, että tyttö olisi saanut joskus remmistä..

Pihalla Bansku on reipastunut ja kulkee omia menojaan kunnioittaen kuitenkin pihan rajoja. Tyttö tulee myös aina kutsuttaesa luokse eikä lähde kielletyille reissuille.

Vaikka Chiquita on kovasti reipastunut ja rohkaistunut, tulee pelkonäykkiminen olemaan luultavasti aina mahdollista hänen kohdallaan. Siksi tyttö luovutetaankin vain kokeneeseen ja sitoutuneeseen aikuisperheeseen.

24.2.2015
Chiquitan tarinalla on onnellinen loppu: Chiqun ei tarvitse enää koskaan vaihtaa kotia tai perhettä <3 Hoitokoti päätyi pitämään tämän pienen Bansku-tytön itsellään ja rakastaa sitä ehdoitta sen elämän loppuun asti!

4.8.2016
Chiquitasta on tullut Enkelikoira <3 Hyvää matkaa pikkuinen <3

“Hei!
Kiitos, ihan ensimmäisenä siitä, että olemme saaneet tutustua Chiquitaan. Ilman sinua Nea ja muita Kulkurien jäseniä, se ei olisi ollut edes mahdollista. Suuret kiitokset myös Andalle ja Alinalle. He ovat työssään korvaamattomia.

Chiquita oli ehkä koiramaailman suurimpia persoonia. Koskaan hän ei oppinut hihnaan taikka pantaan, vaan viiletti vapaana pitkin pihaa. Monta muuta haastetta hän kyllä ajan kanssa selätti 🙂
Pikkukoira oli hyvin itsetietoinen koiruus. Siinä missä muut koirat nukkuivat pedissään, tämä nukkui meidän välissä, eikä muilla ollut mitään asiaa makuuhuoneeseen. Siitä piti Chiqu huolen 🙂
Chiquita opetti useamman pennun kunnon koirakansalaiseksi ja olikin loistava lastenhoitaja! Hänessä kun oli tämä hassutteleva pötky puolikin.
Isäntä oli Chiquitalle se kaikkein rakkain ihminen, joka on kyllä hieman erikoista, sillä minusta nämä rescuet yleensä enmmän tykkää.

Koko viime viikon Chiqu söi huonosti, mutta ajattelimme kuumien ilmojen olevan syy tähän. Torstaina illalla ei enää syönyt mitään, perjantaina oli täysin syömätön sekä äreä ja lauantaina päätimme mennä varmuudeksi päivystykseen suolistotukoksen sulkemiseksi pois. Saimmekin illaksi ajan. Se oli viimeinen reissu. Pikkuiselta löytyi vuotava kasvain mahasta ja mahdollisuudet selvitä olivat todella huonot.

Chiquita nukkui rakkaan ihmisen läsnäollessa ikiuneen 30.7.2016

“Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Yht äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
jäi kaipuu suuri ja sanaton”

Chiquitan muistoa kunnioittaen,
Kotiväki, kaikkineen karvaisineen kavereineen”