12/2013
DOLCE A
* arvioitu syntymäaika 11/2013
* narttu
* Romaniassa
3.1.2014
Dolce on löydetty 15:n muun pennun kanssa hylättynä pellolta. Alkuun Dolce jännittää hieman uusia ihmisiä, mutta reipastuu nopeasti ja osoittautuukin ihan normaaliksi, suloiseksi koiran aluksi. Dolcen otti turvaan Romanialainen eläinsuojelija Alina Murgu, jonka suojissa Dolce on tälläkin hetkellä.
Dolce tullaan luovuttamaan asianmukaisesti sirutettuna, rokotettuna ja loishäädettynä. Dolce testataan tautien varalta varalta. Dolce saa myös oman EU-passin matkaansa. Huomioithan, että tuleva koti sitoutuu steriloimaan pennun kohtuullisen ajan kuluessa Suomessa (Kulkurit osallistuvat sterilointikuluihin 25 %:lla).
Dolce on varattu omaan kotiin Suomeen!
21.2.2014
Dolce A saapui omaan kotiinsa.
11.3.2014
Dolce A on saanut omassa kodissaan nimekseen Fouga. Alla Fougan kuulumisia perheeltä (tekstiä lyhennetty).
“Kaksi viikkoa takana yhteistä eloa Fouga-pennun kanssa.
Meillä on mennyt hyvin, todella hyvin. Ainoat vaikeudet ovat kävely hihnassa ja ohittavat autot, sekä pelko mennä pimeään tai hämärään ahtaaseen paikkaan – kuten vieras tuulikaappi, autotalli, missä ei ole valoja. Ohi ajavia autoja ollaan opeteltu sietämään leikkien ja harjoitellen pentukoulun kotiläksyjä metsässä, tien varressa ja auton tullessa saa namia reilusti – kyllä ne autot kohta on kivoja.
Fougan hoito on helppoa, antaa harjata ja nauttii siitä, antaa hoitaa viimeistä rupea nätisti, syö matolääkkeen suoraan kädestä – tämä on 100 kertaa helpompi koira kuin Vinka ikinä. Luulin, että Vinka oli helppo, mutta ei se tainnutkaan olla…
Vinka on adoptoinut Fougan, ensimmäinen 5 minuuttia meni ihmetellessä, että mikä ihme tuo on. Fouga taasen rakastui Vinkaan aivan heti, rentoutui silminnähden kun tapasi isoveljen. Vinka auttaa lenkillä ollessa Fougaa kävelemään hihnassa, on opettanut sille talon tavat, leikkii – välillä riehutaan, jolloin liian raju leikki loppuu kun mamma puuttuu peliin. Kissojen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Sisäsiisteys on vielä hakusessa, mutta jos yksi vahinko tulee päivässä sisälle – niin se on enemmän kuin osasinkaan toivoa. Hetkellinen 3 päivän ripuli tuli. Todennäköisesti ruoka + herkut olivat liikaa pienen masulle, Canikur Pro pasta tehosi muutamassa tunnissa (ensimmäistä kertaa kokeilin sitä ja se on parempi kuin ne tabletit tai rakeet).
Olemme nyt käyneet yhden kerran pentukurssilla ja se jatkuu vielä 4 kertaa. Fouga oli todella reipas, eläimiä kohtaan se on avoin, ihmisiä kohtaan hieman ujo, mutta silti utelias. Osasi rentoutuakin kurssilla, vaikka muut olivat levottomia, lepäsi makuulla ja häntä heilui reippaana. Opettajamme Susanna Visapää sanoi, ettei ole tuollaista pentua ennen nähnyt… peruspositiivinen otus, joka jännittää jotain ja seuraavassa hetkessä menee täysillä eteenpäin, tekee harjoituksia hienosti ja on oma itsensä. Kun väsy iskee, niin se on levon paikka, vaikka keskellä lattiaa… Tuosta otuksesta voi ihminen ottaa mallia, mennyt on mennyttä eikä sitä pidä jäädä murehtimaan, koska edessä voi olla vaikka mitä kivaa.
Kävimme luottokuvaajallani studiokuvissa ja Ulla Hellsten otti todella hyviä kuvia. Ullan ottama kuva: ‘Nöyrä kiitos- kuva’ on teille, minulta, meidän perheeltä, sille työlle mitä teette Kulkureissa ja Andalle rakkaudella.”
Nöyrä kiitos Fougan uudelle perheelle<3
4.2.2015
Alla Fougan kuulumisia (tekstiä osittain muokattu):
“Fouga neiti kävi 1-vuotisrokotuksessa, painoa neidille on kertynyt 20,4 kg, kun tullessa oli alle 7 kg. Reipas tyttö ei edes itkenyt yhtään. Fouga on meille todella rakas ja välillä raskaskin – säikkyy vieläkin äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä, ei siedä muutoksia oikeastaan ollenkaan. Kun tehtiin lattiaremonttia oli pikkuinen sätkynä koko ajan, kun tavarat olivat eri paikassa kuin normaalisti – hermostuminen oli jo sitä tasoa, että annoin sille luonatsesti stressiä laskevaa Serene UMia. Itsellä teki pahaa nähdä, kun toinen on peloissaan, tekisi niin mieli otta viereen ja lohduttaa, mutta sehän ei oikeasti auta koiraa. Olemme kuitenkin viettäneet enemmän harjaushetkiä, kevyitä hierontahetkiä tai rauhoittumisharjoituksia, niistä tuntuu olevan apua. Yhtenä vaikeana iltana paijasin pennun naamaa (siitä se pitää) ja lauloin sille 7 kertaa Nocturnen peräjälkeen – 5. kerran jälkeen alkoi läähätys loppua ja silmät luppasta kiinni… kaikkea tuo koiraparka joutuu sietämään, mamma laulaa…
Alla Fougan kuulumisia (tekstiä osittain muokattu):
“Fouga neiti kävi 1-vuotisrokotuksessa, painoa neidille on kertynyt 20,4 kg, kun tullessa oli alle 7 kg. Reipas tyttö ei edes itkenyt yhtään. Fouga on meille todella rakas ja välillä raskaskin – säikkyy vieläkin äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä, ei siedä muutoksia oikeastaan ollenkaan. Kun tehtiin lattiaremonttia oli pikkuinen sätkynä koko ajan, kun tavarat olivat eri paikassa kuin normaalisti – hermostuminen oli jo sitä tasoa, että annoin sille luonatsesti stressiä laskevaa Serene UMia. Itsellä teki pahaa nähdä, kun toinen on peloissaan, tekisi niin mieli otta viereen ja lohduttaa, mutta sehän ei oikeasti auta koiraa. Olemme kuitenkin viettäneet enemmän harjaushetkiä, kevyitä hierontahetkiä tai rauhoittumisharjoituksia, niistä tuntuu olevan apua. Yhtenä vaikeana iltana paijasin pennun naamaa (siitä se pitää) ja lauloin sille 7 kertaa Nocturnen peräjälkeen – 5. kerran jälkeen alkoi läähätys loppua ja silmät luppasta kiinni… kaikkea tuo koiraparka joutuu sietämään, mamma laulaa…
Nyt on työn alla halkoihin luottaminen- oikeasti – neiti pelkää kun laitan halkoja takkaan – ja voin vannoa, ettei täällä kukaan ole pientä haloilla heitellyt tai lyönyt. Olemme päässeet jo niin pitkälle, että Fouga seisoo puukorin vieressä ja syö namin halon päältä, minkä jälkeen laitan halon takkaan. Ipana on fiksu ja haluaisikin namin jokaisesta halosta.
Tuo jännitys on erikoista, sillä vaikka se joskus on aivan tärisevässä tilassa, niin silti se syö nameja. Hyvä niin. Palautuminen pelkotilasta on todella nopeaa, mikä sekin on hyvä.
Käymme yhteisellä koirakävelyllä ystävän kanssa Keravalla, missä neiti ei pelkää enää autoja ollenkaan, joskus iso rekka saattaa aiheuttaa jarruttamista… mutta sen mentyä ohi, unohtuu jännityskin.
Lumi, voi hyvä tavaton, että tuo neiti tykkää lumesta. Lenkillä pikkuinen kantaa mielellään kepakoita suussansa ja on niistä NIIN ylpeä. Vesisade taas ei miellytä yhtään. Onneksi tämä koira on selkeästi _neiti_ eli tykkää “vaatteista”, joita käytetään vain sateella, niin ettei hienohelman kaunis turkki kastu tai pesun jälkeen jos ulkona on kylmä. Fouga onnistui heittämään pohjavillansa pois juuri ennen kovia pakkasia ja silloin kuljettiin myös toppatakissa. Fouga on kyllä sellainen keimailija.
Kissoihin suhde on pysynyt hyvänä, varsinkin kahteen poikakissaan neiti on ihastunut, suukottelevat ja hoitavat toisiaan – harmi kun en ole saanut noista hetkistä kuvaa.
Terkuin Petra ja Fouga”
Varaajana toimi Nea.
-
- 1/2015
-
- 1/2015
-
- ‘Nöyrä kiitos’ 3/2014
-
- Fouga ja isoveli Vinka 3/2014
-
- 3/2014
-
- 3/2014
-
- 12/2013
-
- 12/2013
