02.02.2016
Kaunis Halia on odottanut omaa kotiaan Rosiori De Veden kunnallisella tarhalla noin kolme kuukautta.
Luonteeltaan suloinen Halia on hyvin leikkisä, iloinen ja ystävällinen. Uusia ihmisiä tavattaessa ihana Halia heittäytyy selälleen odottaen rapsutuksia, eli neiti on ihmisiä kohtaan avoin ja sosiaalinen. Halia antaa hienosti käsitellä itseään, sillä esimerkiksi hammas -ja korvatutkimukset sujuivat hienosti.
Kunnallisen tarhan pihassa liikkuu jonkin verran vapaita koiria ja niiden kanssa Halia tulee hienosti toimeen. Muiden koirien nahisteluihin neiti ei lähde mukaan, vaan Halia vain murahtaa hieman takaisin ja antaa tilanteen rauhoittua.
Tarhalla Halia ei juurikaan haukkunut ja muiden koirien haukkukuoroon neiti yhtyi hyvin varovaisesti. Tällä pikku kaunottarella on arvion mukaan painoa noin 10kg ja säkäkorkeutta noin 40cm.
Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.
Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.
Halia saapuu Suomeen steriloituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Halia on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.
03.03.2016
Ihana Halia on varattu omaan kotiin <3 Valtavasti onnea Halialle ja tulevalle perheelle!
05.04.2016
Suloinen Halia lensi omaan kotiinsa 2.4.
05.09.2016
Ihastuttava Halia lähettää Suomesta omasta kodistaan seuraavanlaisia terveisiä:
Terveiset Kuopijosta!
Oli aurinkoinen maaliskuun lauantai, kun saavuin Suomeen. Ulkona oli kylmää ja kalseaa. Olin ihmeissäni enkä tiennyt mitä tehdä tai minne mennä. Lentokentällä oli paljon ihmisiä ja salamavaloja, enkä tiennyt, miten minun pitäisi käyttäytyä. Tehtyäni pissit ja kakat lentokentän lattialle minut kaapattiin ja jotkut ihmiset ottivat minut syliinsä ja veivät kamalaan hurisevaan autoon. Matka kohti nykyistä kotikaupunkiani alkoi. Viiden tunin kestoisesta automatkasta en muista muuta kuin huumaavan paniinin tuoksun ja omituisen kuuloisen kielen, jota kummalliset ihmiset puhuivat. Nukuin koko matkan. Minulle selvisi onneksi vasta myöhemmin, että kärsin matkapahoinvoinnista. Siinäpä vasta olisikin ollut ihmisilleni yllätys ensimmäisellä automatkallani!
Saavuimme Kuopioon kummallisen tornin juurelle ja minut vietiin sylikyydillä sisään kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan asuntoon. Rappusia en suostunut kulkemaan ensimmäisen kahden vuorokauden aikana. Tästä tuli siis ensimmäinen kotini. Löysin heti mukavan pedin, joka oli kuin tehty minulle. Täällä voisin nukkua ja nukkua ja nukkua ja… Niin teinkin ensimmäisen viikon ajan. Pikkuhiljaa aloin tutustua laumaani ja ihmisiini, joista hain turvaa alusta alkaen. Aloin ymmärtää, että nämä kummalliset ihmiset ovatkin ihan mukavia, antoivathan he minulle herkkuja ja ruokaa! Ruoka oli pahaa herkkujen jälkeen, joten kieltäydyin syömisestä. Tiesin, että kummalliset ihmiset heltyvät jossain vaiheessa ja alkavat tarjota minulle oikeaa ruokaa pahanmakuisten nappuloiden sijaan.
Ihmiseni käyttivät minua myös ulkona ja kaikissa kivoissa jutuissa, kuten puistossa. Rakastan kaikkia koirakavereita. Perussuomalaiset koirat eivät oikein tahtoneet ymmärtää leikkisyyttäni ja pentumaista käytöstäni, joiksi omistajani tervehtimistapaani väittää. Pyh. Monesti kohtasin ennakkoluuloja tässä vieraassa kulttuurissa ja minua ei otettu mukaan kaikkiin leikkeihin. Huomasin, että varsinkin vanhemmat koirat eivät tykänneet minusta. En kyllä ymmärrä, miksi. Mikä olisi mukavampaa kuin heti tavattua hyppiä ja pomppia, leikkiä ja innoissaan pyöriä kaverin ympärillä. Suomi on ennakkoluuloinen maa, rauhaa ja rakkautta, kaverit! Nykyisin olen kohdannut jopa muutaman vertaiseni, joiden kanssa olen saanut leikkiä omistajani mielestä yliaktiivisia leikkejäni kaikessa rauhassa. Yksi kaveri kävi jo luonani kylässäkin. Silloin vasta pitikin olla tarkkana herkkukätköjen kanssa!
Moni asia oli minulle uutta: sisällä asuminen, kerrostalon rappuset, jotka olivat niin inhottavat tassuille, imuri, joka on edelleen vihollinen numero yksi ja, jota typerät omistajani käyttävät usein, ilmeisesti johtuen turkkini värin epäsopivuudesta valkoisen lattian kanssa. Kummallinen asia oli myös olohuoneen musta laatikko, josta näkyy milloin mitäkin kummallista. Edellisen kerran olin kuulevinani sieltä dinosaurusten karjuntaa… Yksin olossa minulla ei ole ongelmia. Aluksi omat ihmiseni jättivät minulle radion päälle päiväksi. Kuinka ärsyttävää kuunnella tuota kummallista hupatusta koko päivä! Yksin ollessani tykkään kaivaa likapyykkikoria ja piilotella sieltä löytyneitä aarteita ympäri kotiani. Sitten, kun vieraita tulee kyllään, esittelen tietysti aarteeni ensimmäiseksi heille. Osaan viihdyttää.
Vaikka tiedän, miten viihdyttää vieraita ja, mistä vieraat tykkäävät, muut ihmiset eivät olleet minusta aluksi kivoja. Etenkin partasuiset miehet jännittivät minua möreine äänineen. Aamuöisin kuulin kummallisia ääniä rappukäytävästä. Haukuin, kunnes muutaman viikon jälkeen ymmärsin sen olevan vain keltaisiin pukeutunut mies, joka rapisuttelee päivälläkin postiluukkua. Ajattelin aluksi, että voisin suojella uusia ihmisiäni ja hienoa kotiani sekä herkkukätköjäni muilta, kunnes tajusin, että muuthan voivat myös tuoda minulle lisää herkkuja ja mukavia asioita, kuten maharapsutuksia eivätkä varasta nykyisiäni. Aloinkin tykätä muistakin ihmisistä ja jopa möreät miehet alkoivat olla ihan kivoja. Opin, että Suomessa on tapanakin vaihtaa mielipidettä.
Sopeuduin nopeasti uusin asioihin ja nyt, oltuani noin kuukauden uudessa laumassani, uskon kaiken menevän hyvin ja nautin jokaisesta päivästä takapuoli heiluen. Nykyisin olen lempeä, rauhallinen, rento ja iloinen, leikkisä koiruus. Pidän uusista asioista, kuten vieraista ja varsinkin toisista koirakavereista! Koirapuistosta minua ei saisi pois millään. Päiväni kuluvat mukavasti järjestellen herkku- ja likapyykkiaarteitani, löhöillen, leikkien ja lenkkeillen ja, mikä tärkeintä; syöden! Parasta on, kun joku tulee kotiin, jolloin en voi hallita takapuoleni heilumista. Osaan kuitenkin jo istua rauhassa ja odotella, että tulija pääsee sisälle. Tykkään omistajistani, mutta myös muista ihmisistä. Olen kuitenkin oman itseni neiti ja säilyttänyt itsenäisyyteni. Olen juossut metsissä, käynyt vappupiknikillä, emannoinut juhlia, käynyt kylässä, ajanut junalla ja autolla. Kuulema tänä viikonloppuna lähden mukaan uuteen seikkailuun mökkikautta aloittamaan. Se kuulostaa jännittävältä, mutta uusiin seikkailuihin suhtaudun odottaen ja avoimesti iloiten!
Iso kiitos Kulkureille ja nautitaan päivistä kuin jokainen olisi ainutkertainen seikkailu!
T.Halia
Kiitos paljon kuulumisista ja oikein iloista alkusyksyä Halialle ja sen perheelle <3
Mitä sinun tulisi huomioida ennen rescuekoiran adoptiota?
Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua. Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.
Koirat saapuvat Romaniasta Suomeen steriloituna tai kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi koirat on mikrosirutettu ja niillä on EU-lemmikkipassi. Rescueyhdistys Kulkurit ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sitoumuksen kriteereitä sekä Maa- ja Metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnissa. Tässä artikkelissa esitetyn koiran kodinetsintää hoitaa Rescueyhdistys Kulkurit ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 24032685.
Slogan - Mami Mona, super äiti, on utelias vaikkakin hieman tottumaton koira, joka toivoisi tulevalta kodilta rauhallista asuinympäristöä sekä ymmärrystä hitaasta lämpenemisestä.
Slogan - Lootus, suloinen neitokainen on utelias ja lempeä koira, joka etsii rakastavaa ja kärsivällistä kotia. Ymmärrettävästi Lootus on hieman tottumaton koira, mutta oikeanlaisessa perheessä hänestä kuoriutuu varmasti mitä täydellisin perheenjäsen.
Slogan - Iloinen ja leikkisä Laila-neiti etsii kotia rauhalliselta alueelta ja toivoo, että uudessa kodissa olisi toinen, reipas ja tasapainoinen koirakaveri vastassa
Slogan - Iloinen, avoin ja ystävällinen Hurley etsii kotia rauhallisesta ympäristöstä ja koirakokeneesta perheestä, jossa olisi mahdollisesti koirakaveri odottamassa
Slogan - Timanttinen Moona on reipas, rohkea, ystävällinen, kaunis ja iloinen pusuttelija tyttö. Molossitaustaiseksi koiraksi energinen Moona on kuitenkin yllättävän rauhoittumiskykyinen ja maltillinen.
