Kodin saanut koira: MAYA

Syntymäaika:
Sukupuoli:
Sijainti:
Kokoarvio:

 

MAYA

* n.6 v.

* steriloitu narttu

* Romaniassa.

 

 

 

 

3.11.2012

Tutustuimme Mayaan lokuun lopussa Romanian matkallamme ja täytyy sanoa että tyttö oli yksi matkan liikuttavimmista koirista. Nälkäinenkään koira ei ole aivan niin sydämestä ottava kuin läheisyyttä ja ihmisen seuraa janoava koira. Sellainen on Maya. Maya häkeltyy ja menee aivan tolaltaan onnesta kun se saa häkkinsä luokse ihmisiä, jotka hetken aikaa antavat sille kaiken huomionsa. Maya kiemurtelee, ryömii, hyppii, heittää välillä kierroksen häkkinsä ympäri ja ilopissaa alleen… Mennessäni häkkiin sisälle Maya hämmentyy, sillä vieraita ihmisiä ei käy usein sisällä sen häkissä. Maya haluaisin aivan mahdottomasti tulla ihan syliin asti, mutta se jännittää hieman ja se tyytyy vain kiertämään ympärilläni mielistellen ja näyttäen kaikin mahdollisin tavoin miten onnessaan sen on saadessaan seuraa. Jos minulla olisi ollut aikaa jäädä istumaan Mayan häkkiin tunniksi, uskon että Maya olisi siinä ajassa jo tullut ihan syliin asti.

Maya on asunut Glinan tarhalla nelisen vuotta, tällä hetkellä se on noin viisi vuotias. Maya on steriloitu. Mayan mitat ovat noin 50 cm korkeutta ja noin 15 kiloa painoa, sellainen varsin keskikokoinen siis.

Maya on ehkä varsin tavallisen näköinen koira, mutta toivomme silti kovasti että Maya koskettaisi jonkun sydäntä kuten meille kävi ja Mayan ei tarvitsisi enää nähdä yhtä kovaa talvea tarhalla. Tulevan kodin pitää varautua antamaan Mayalle aikaa, tukea ja turvaa, sillä tarhan ulkopuolisessa maailmassa on hyvin paljon uutta ja vierasta Mayalle. Maya saattaa sopeutua nopeasti, tai sitten sen sopeutumiseen menee aikaa, tärkeintä on siis että tuleva koti ymmärtää millaisista oloista Maya tulee ja pystyy sitoutumaan siihen täydellisesti.

Mayan kodin tulisi sijaita rivi- tai omakotitalossa. Kodissa voisi olla lapsiakin, sillä Maya on todella kiltti ja miellyttämishaluinen luonteeltaan, mutta ehkä aivan pienten lasten perheeseen Maya ei sovellu. Mayaa ei luovuteta ensimmäiseksi koiraksi, vaan omistajalla tulisi olla jo hieman kokemusta koirista ennestään.

 

27.12.2012

Mayan viides talvi Glinan tarhalla on alkanut. Tyttö on yhä yhtä iloinen, liikuttava ja reipas. Jatkamme oman kodin odottamista… Ehkäpä vuosi 2013 on vihdoin Mayan onnen vuosi?

Lisätty uusia kuvia, jotka on otettu tarhalla 21.joulukuuta.

12.4.2013

Maaliskuun Romanian matkaamme ennen mietin kaikkia tarhoilla odottavia koiria, uusia ja vanhoja ystäviä, mitä kenellekin kuuluu, ketä kaikkia uusia koiria tulemme tapaamaan ja saamaan sivuille koteja etsimään, kuka saa mahdollisuuden, kuka ei… Ja mietin etenkin Mayaa, koiraa joka oli puoli vuotta sitten jättänyt lähtemättömät jäljet sydämeeni, koira jolle joka päivä toivon ihmettä tapahtuvaksi, että sille ilmaantuisi kotiehdokas, joka olisi sille sopiva ja Maya saisi Oman Kodin. Pelkäsin Mayan tapaamista, sillä pelkäsin itsekkäästi etten kestä jos edellisellä kerralla tapaamamme iloinen, aktiivinen, hassu tyttö olisi antanut kuluneen talven, jälleen yhden talven, lannistaa itsensä.

Glinan tarhalle päästyämme levottumuus Mayan läheisyydestä tuntui koko ajan enkä pystynyt alkaa keskittymään uusien koirien tapaamiseen, kuvien ottamiseen ja infojen keräämiseen ennen kuin sain tavata Mayan. Siellä se oli, samalla puolella tarhaa kuin viimeksikin, vastakkaisella puolella. Mayan häkkiä oli talven aikana vaihdettu häkkirivistöjen keskemmälle käytävälle jotta ulommasta häkkirivistöstä olisi hieman suojaa lunta ja tuulta vastaan. Heti kun näin Mayan, kivi vierähti sydämeltäni.

Rakas Maya, siellä se oli, etutassut häkin ristikon välissä, kieli suusta hölmön näköisesti roikkuen, häntä vispaten tuhatta ja sataa ja silmissä ilme, “Täällä minä olen, tule jo äkkiä tänne niin leikitään!”. Olisin voinut itkeä ilosta, niin onnellinen olin nähdessäni Mayan aivan yhtä elämäniloisena, virkeänä, positiivisena ja iloisena kuin ennenkin. Luoja tietää että sillä olisi syytä olla hiljainen, apaattinen koira, sillä sakemannisekoitus joka elää virikkeettömässä ympäristössä vain vähäisten ihmiskontaktien voimin, voisi voida hyvin paljon huonommin.

Fyysisestikin Maya oli elämänsä vedossa. Se oli jäntevä, sopivasti syönyt, sen silmät olivat kirkkaat ja turkki talven jäljiltä hapsuinen mutta paksu. Se hyppeli koppinsa katolle ja takaisin jatkuvasti ilman minkäänlaista hidastamista tai kompurointia, se veti häkkinsä ympäri ilorallia niin että päässä huippasi ja välillä se hyppäsi naapurihäkin puolelle moikkaamaan kavereita painuneen aidan kohtaa hyväksi käyttäen. Maya oli iloinen jälleennäkemisestämme ja tunne oli varsin molemminpuoleinen.

Maya jakaa häkkinsä vanha herra Radun kanssa ja kaksikosta Maya on selkeästi pirteämpi ja aktiivisempi, mutta ne tulevat erittäin hyvin toimeen Radun kanssa, kuten myös Maya tulee toimeen naapurihäkin nartun kanssa.

Maya osaa myös rauhoittua, se ei suinkaan ole mikään loppumaton virtapiiri, se vain innostuu aina saadessaan harvinaisia vieraita häkkiinsä. Osoitettuaan suurimmat onnenvivahteensa se rauhoittuu siliteltäväksi ja nauttii täysin siemauksin olostaan. Maya antaa katsoa hampaita ja nostaa syliin ongelmitta, hiplata tassuja ja koskettaa häntää.

Lähtiessämme tarhalta käyn vielä sanomassa heipat Mayalle ja vien sille erityistuliaisen, valtavan suuren possunkorvan. Maya tuijottaa ja haistelee herkkua aikansa varsin hämmentyneen näköisenä kunnes vihdoin ymmärtää tuon oudon, mutta hyvän hajuisen ilmestyksen olevan suuuurta herkkua ja silloin tyttö asettuu huolellisesti häkkinsä nurkkaan, vilkaisee minua vielä ja keskittyy sitten häntäänsä huiskuttaen maistelemaan possunkorvaansa. Lähden luultua kevyemmin mielin pois tarhalta, kiitos Maya <3

Jäämme edelleen odottamaan kotia Mayalle, nyt vain kotikriteereihin täytyy lisätä: “suuret varastot possunkorvia”.

Mayalle lisätty video ja uusia kuvia.

10.6.2013

Kulkurien aktiivit tapasivat jälleen Mayan kesäkuun alun matkalla. Maya on psyykkisesti yhä sama, iloinen, avoin, reipas oma itsensä, joka ilahtuu suunnattomasti vieraiden saapumisesta. Fyysisesti Maya on laihtunut kuluneen talven jäljiltä ja näyttää tällä hetkellä hieman riutuneelta, toivottavasti tilanne tasaantuu pian.

Mayan tarhavuodet ne vain kuluvat, voi kunpa tämä kesä oli viimeinen kesä tarhaolosuhteissa.

Lisätty uusia kuvia ja video.

9.8.2013

Heinäkuun tarhamatkan yksi suurimpia kohokohtia oli jälleen saada tavata Maya <3 Ilma oli paahtavan kuuma ja tarha uinui keskipäivän unisessa tunnelmassa, mutta Mayan häkin erotti jo kaukaa. Siellä se rakas tyttö odotti, kieli konkreettisesti pitkällä, korvat lerpattaen odotuksen jännityksestä, jokainen tassu vuorollaan maasta noussen. Jälleennäkeminen oli onnellinen, vaikka sydäntä kolottikin huomata ettei Maya ymmärtänyt tuliaisluun päälle mitään, tai sitten se oli vain paljon kiinnostuneempi ja ilahtuneempi saadessaan seuraa, huomiota. Kummin vain, toivoisin tilanteen olevan toisin, vaikka Mayan varaukseton onnellisuus ihmisiä tavatessa ihanaa onkin.

Fyysisesti Maya vaikutti taas hyvinvoivalta, sen lihakset pysyvät tarhaoloihin nähden hyvässä kunnossa kun se pysyy liikkeessä ja vierailee hyppimällä myös naapurihäkissä ajoittain naapurihäkin narttukoiran luona. Mayan omana häkkikaverina on edelleen vanha herra Radu, joka on kaksikosta pomo, mikä sopii Mayalle ihan hyvin.

Mayassa ehkä liikuttavinta on se, että vaikka vieraan ihmisen tulo sen häkkiin on eriskummallista ja vierasta vuosien tarhaelämän jälkeen, ja vaikka sitä hieman jännittää, se on yhtä aikaa myös tavattoman innoissaan, onnellinen ja utelias. Jopa jos sille tekee jotain erikoista, kuten nostaa syliin, se ei tee mitään, sen perusluonne on valtavan kiltti.

Uskon edelleen että Mayasta saisi mitä parhaimman ystävän, kotikoiran, innokkaan lenkkikaverin ja miksei vaikka harrastuskaverinkin yksineläjälle tai perheeseen. Tärkeintä on että Mayan löytää ihminen kuka ymmärtää antaa Mayalle alkuun aikaa opetella kokonaan kotikoiran elämä ja joka kärsivällisesti näyttää sille jokaisen uuden askeleen uudessa elämässään.

Lisätty uusia kuvia ja videoita.

30.8.2013

Elokuun reissulaiset tapasivat Mayan ja heidän terveisensä tytöstä eivät yllättäneet. Maya on ikiliikkuja, iloinen, reipas ja riemastunut ihmisten seurasta. Hurja helle verotti ehkä aavistuksen Mayan menohalusta, mutta häkkikaveri vanha herra Raduun verrattuna Maya oli siltikin yhtä elohopeaa.

Maya jatkaa kodin odottamista.

Lisätty uusia kuvia.

4.11.2013

On kulunut tasan vuosi siitä kun Maya tuli Kulkurien sivuille etsimään omaa kotia. Sitä ennen on jo kulunut tietysti vuosia kun Maya on etsinyt omaa kotia, viettänyt tarhalla häkissä päivän, viikon ja vuoden toisensa perään.

Tapasimme Mayan kanssa jälleen lokakuun lopussa. Maya on samanlainen kuin ennenkin, iloinen, leikkisä, reipas, energinen ja niin ihana. Tällä kertaa sen tuliaiset olivat lohifileitä, mikä olikin Mayasta aivan vastustamattoman hyvää! Maistamisen välillä piti välillä juosta ilosta ympyrää, napata taas pikku palanen, suikata suukko ja ottaa taas ilohepuli häkin ympäri 🙂

Mayan vanha häkkikaveri Radu on varattu ja se lähtee pian omaan kotiin. Samoin Mayan häkin vieruskaveri Zitza matkusti Suomeen hiljattain. Mayalla on siis edessään uuteen kämppäkaveriin totuttelu, ja vaikka se tuskin tulee olemaan ongelma, on silti surullista että toiset koirat ympäriltä vaihtuvat pikku hiljaa, ja Maya senkun on ja pysyy.

Maya odottaa aktiivista, sitoutunutta, rakastavaa ja motivoitunutta omistajaansa. Katsotaan tuleeko ensin talvi jälleen vai Mayan onnen uutinen omasta kodista…

Lisätty uusia kuvia.

Tutustuthan ennen yhteydenottoa  koiran omistajan oppaaseen, adoptoinnin kustannuksiin ja luovutussopimukseen.

30.11.2013

Vihdoin Maya on varattu omaan kotiin Suomeen!! <3

8.12.2013

Maya saapui omaan kotiin Suomeen 7.12.2013.

1.1. 2016

Saimme pitkästä aikaa kuulumisia Maya-tyttösestä:

“Maya on voinut hyvin ja se on pirteä täti. Lemmyn kanssa sydänystävyys on vain syventynyt, nyt ne jo painivatkin paljon ja Maya uskaltaa näyttää Lemmylle mahansa. Joskus Maya on selällään ja Lemmy pitää hampaitaan sen kaulalla ja örisee eikä Maya ole moksiskaan, se tietää että Lemmy ei tee sille mitään missään tilanteessa. Ulkona ne eivät pyri tapaamaan toisia koiria, niille tuntuu riittävän oma laumansa. Kesällä vein ne kerran koirapuistoon, joka sattui silloin olemaan tyhjä. Ajattelin, että saavat juosta keskenään vapauden riemusta. Ei sitä riemua kuitenkaan löytynyt: Maya tutki puiston verkkoaitausta ja tuli sitten minun luokseni ja alkoi hyppiä, se halusi pois sieltä ja oikein ilahtui kun laitoin remmin ja lähdettiin. Sille tuli selvästi huonoja muistoja. 
Lenkillä Maya merkkailee yhtä paljon kuin urokset ja se on kovin kiinnostunut hajuista. Kotiin tullessa se edelleen ilahtuu kodista. Makupaloja piilottaessani ei enää tarvitse sulkea makuuhuoneen ovea, koirat odottavat kiltisti piilotuksen ajan vaikka ovi on auki ja tulevat vasta sitten kun sanon, että “missä on”. 
Maya on alkanut omia aikojaan ilmoittamaan, jos en kuule kun puhelin soi. Sitä se ei ole oppinut Lemmyltä, sillä Lemmy ei ilmoita (aiemmat sakuni ilmoittivat ja on taas mukava, että on koira joka ilmoittaa). Olen opettanut Mayalle, että metsässäkin pitää mennä kakalle reunempaan, kauas polulta. Se on aina kovin muikeana, kun kehun sitä että hyvä tyttö meni reunaan. Se on sen näköinen, että näin hyvin minä osaan tämänkin asian. Maya selvästi nauttii asioiden oppimisesta ja siitä, että se ymmärtää puhetta. Kyllä vanhempikin koira oppii, jos se vain saa mahdollisuuden.”
Toivotamme Maya-rouvalle perheineen oikein hyvää jatkoa!
Myös kuvia lisätty Mayasta.
18.12.2016
Mayan kuulumisia:
“Maya toivottaa Hyvää Joulua! 

Maya voi hyvin, on pirtsakka, kiltti ja kovasti herkkujen perään. Se välillä oikein painostaa ja veikistelee ja keikistelee saadakseen makupalan. Jos alan nauraa, se riehaantuu koska  arvelee että esitys meni perille ja makkarakaapin ovi aukeaa. Niinhän siinä usein käykin. Iltapissalta Mayalla on aina kova kiire kotiin, puolijuoksua mennään. Se ei ehdottomasti halua jäädä yöksi ulos, on vissiin viettänyt entisessä elämässään riittävästi öitä ulkona säiden armoilla. Lemmyn kanssa ne nukkuvat sängyssä peräkanaa, kuten tekevät kaiken muunkin yhdessä.”

Kiitos kuulumisista ja ihanaa joulua Mayalle & Lemmylle & Riitalle!


Mayan yhteyshenkilönä toimi Salla.

Videoita Mayasta, kuvattu 18.7.2013:

Video Mayasta, kuvattu 5.6.2013

Video Mayasta 16.3.2013

Video Mayasta 27.10.2012:

 


Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Mitä sinun tulisi huomioida ennen
rescuekoiran adoptiota?

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua. Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.

Koirat saapuvat Romaniasta Suomeen steriloituna tai kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi koirat on mikrosirutettu ja niillä on EU-lemmikkipassi. Rescueyhdistys Kulkurit ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sitoumuksen kriteereitä sekä Maa- ja Metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnissa. Tässä artikkelissa esitetyn koiran kodinetsintää hoitaa Rescueyhdistys Kulkurit ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 24032685.

Ennen yhteydenottoa, tutustuthan tarkasti adoptioprosessin kuvaukseen, luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, adoptoitavan eläimen terveyteen sekä adoption kustannuksiin.

Yhteyshenkilö:

Tietoa adoptioprosessista

Usein kysytyt kysymykset

Opas rescuekoiran adoptoijalle

Tutustu myös näihin: