Päivitetty 12.02.2018

Enkelikoira: MICANDA


MICANDA

* n. 2-vuotias

* narttu

* steriloitu

* Suomessa

 

 

 

23.1.2014

Eläinlääkäri Irina Corbu kiertää tiiminsä kanssa eri kaupungeissa Romaniassa suorittamassa sterilointiprojekteja. Tammikuun alussa hän tapasi Tecucin kaupungin kunnallisella tarhalla tämän pienen tyttökoiran, joka sulatti oitis paljon nähneen lääkärin sydämen. Koska pienillä nartuilla on kaikkein huonoimmat mahdollisuudet selviytyä tarhoilla, Irina sai järjestettyä Micandaksi nimeämänsä koiran yksityiseen koirasuojaan odottamaan omaa kotia. Siellä se jakaa saman tilan uroksen ja toisen nartun kanssa ollen tämän porukan pomo.

Irinan mukaan Micanda on todellinen sylikoirakuningatar! Se on hyvin ihmisorientoitunut, rakastaa paijailua, huomiota, läheisyyttä ja kiintyy nopeasti. Micanda on myös osoittautunut varsin energiseksi ja leikkisäksi tyypiksi. Lisäksi se tuntuu tykkävän autoilusta. Vaikka Micanda vaikuttaakin olevan fiksu ja nokkela, uuden perheen on hyvä varautua opettamaan sille kaikki suomalaisen kotikoiran tavat alusta asti aina hihnassa kävelystä sisäsiisteyteen.

Micandalla on korkeutta noin 24 cm ja painoa 5,8 kg. Neiti luovutetaan asianmukaisesti rokotettuna, sirutettuna, tautien varalta testattuna, loishäädettynä ja oman EU-passin omistavana.

 

10.2.2014

Micanda matkasi Suomeen kotihoitoon tänään ja araksi tätä hurmaavaa ilopilleriä ei ainakaan voi moittia. Jo matkallaan kotihoitajan luokse se hurmasi ihmisiä iloisella, ystävällisellä ja reippaalla luonteellaan unohtamatta tietenkään hurmaavaa ulkomuotoa. Pienestä koostaan huolimatta Micandasta löytyy vauhtia ja virtaa eli tulevan kodin tulee varautua antamaan tälle reippaalle pikku neidille tarpeeksi liikuntaa ja touhuttavaa. Vauhdikkaiden leikkien päätteeksi neiti kuitenkin käpertyy mielellään sohvan nurkkaan lämpimään nauttimaan oman ihmisensä kanssa.

21.2.2014

Micanda on varattu omaan kotiin.

 

12.2.2018

Tänään olemme siirtäneet Mican koiraenkeleiden joukkoon. Lämmin kiitoksemme Mican perheelle sen elämän parhaista ajoista ja suuresta rakkaudesta pientä koiraa kohtaan.

Ohessa Mican tarina omistajan kirjoittamana.

Tarina Micusta

Haluan kertoa teille tarinan. Tarinalla ei ole onnellinen loppu, mutta joskus sellaisetkin tarinat on
hyvä kertoa. Nimittäin se, mitä ennen loppua tapahtui, tekee tarinasta kertomisen arvoisen.
Micu pelastettiin Tecucin kunnalliselta eläintarhalta vuoden 2014 alussa. Kulkureiden kautta se lensi
Suomeen kotihoitoon, ja pian kauniilla Micandalla olikin useita halukkaita adoptoijia. Me kävimme
katsomassa Micua lumisena keskitalvipäivänä. Ovella meitä tervehti pieni ja kipakka tyttökoira, joka
hyppäsi heti sohvalle viereen tekemään tuttavuutta. Ruskeat, ilmeikkäät silmät etsivät katseellaan
katsetta, tuhiseva nenä kulki vaatteita pitkin ja kartoitti hajuja. Lopuksi Micu jäi makaamaan viereen
leikkiä hakien. Myöhemmin kuulimme varausyhteyshenkilöltä kotihoitajan sanoneen, että Micu
katsoi häntä tuossa hetkessä silmissään katse, joka kertoi: nämä ovat minun ihmiseni.

Micu tuli meille juuri oikeaan aikaan. Nopeasti syntynyt rakkaus häneen yhdisti perhettämme ja loi
välillemme vahvan siteen, joka kulminoitui lukuisiin lempinimiin ja tarinoihin Micun seikkailuista.
Kuten kaikki koirat, Micukin oli persoona. Ahmatti, perso nameille, valmis tekemään mitä tahansa
niiden eteen. Vahtikoira, joka ilmoitti aina napakalla haukullaan sekä tutut että tuntemattomat.
Metsästäjä, joka sekosi pienistä eläimistä ja joka ei pahemmin korvaansa kutsuhuudoille
lotkauttanut, kun näkökenttään osui orava tai pupu (oravien perässä se yritti myös kiivetä puuhun
ja itki, kun ei onnistunut). Automatkustaja, joka nukahti takapenkille auton lähtiessä liikkeelle, mutta
joka jossain vaiheessa hivuttautui etupenkillä istuvan syliin jatkamaan uniaan. Sottapytty, joka pyrki
aina pakoon tajuttuaan, että on kylpyaika. Tutkimusmatkailija, joka irti päästessään kävi tutkimassa
(ja haukkumassa) paikat pienistä koloista naapureiden pihaan. Ja toisaalta Micu oli hellyydenkipeä
kotikoira, joka aamulla hipsi sänkyyn ja herätti sujahtamalla peiton alle käyden pitkäkseen keho
kehoa vasten lopulta syvään huokaisten ja nukahtaen. Sohvalla sen piti änkeä pieneenkin väliin
nukkumaan ja maata niin, että se kosketti molemmilla puolillaan olevia ihmisiä. Miculle oli tärkeää
olla lähellä.

Micu oli onnellinen pieni koira. Sen näki villinä heiluvasta hännästä, kun sille jutteli. Sen tiesi
hassusta ärinästä, kun se haastoi leikkimään. Sen näki villistä tanssista ja esiin puskevasta
alapurennasta, kun tiedossa oli nami tai ruoka-aika. Sen huomasi vauhkosta ilmeestä, kun se pääsi
juoksemaan vapaana. Sen näki katseesta, kun pehmeälle päälaelle painoi suukon. Sen huomasi sen
noustessa takajaloilleen valmiina syliin, kun sitä kumartui nostamaan. Sen tiesi siitä pehmeästä,
kiitollisesta nuolaisusta sen jälkeen, kun sitä oli silittänyt ja rapsuttanut. Sen kuuli huokauksesta sen
painautuessa tiukasti kiinni ikään kuin varmistaen, että ihminen varmasti pysyy siinä.

Tässä kuussa Micu olisi viettänyt syntymäpäiviään, sillä juhlimme niitä sinä päivänä, kun se meille
tuli. Micu olisi täyttänyt kuusi. Elämä oli kuitenkin suunnitellut asian toisin. Micun sairastuttua
vakavasti jouduimme päästämään hänestä irti. Kaikki kävi äkkiä. Micun kunto romahti nolliin
muutamissa päivissä, ja se nukkui pois 6. helmikuuta 2018. Hyvästejä meille ei suotu. Vain tieto
siitä, ettei se joutunut kärsimään pitkään, antaa meille jotakin rauhaa.

Micun lempipaikka oli kesämökki. Siellä se pääsi kirmaamaan vapaana, hyppimään varpujen
lomassa ja jahtaamaan sisiliskoja. Elämään huoletonta koiran elämää. Sinne Micu nyt viedään.
Lumien sulettua se sirotellaan paikkaan, jossa se oli onnellisimmillaan. Poluille, joilla se juoksi vapaana.
Kalliolle, jonka päältä se tähysti järvelle. Maahan, jota vasten sen pienet tassut
tömähtelivät. Kesän lopussa tuosta maasta kasvaa mustikkaa, jota Micu pysähtyi syömään suoraan
varvuista. Silloin me muistamme Micua ja kiitämme siitä, että saimme viettää sen kanssa neljä
ihanaa, rakkaudentäytteistä vuotta.

Kerroin tämän tarinan, koska haluan sanoa, että tämä suunnaton suru on kaiken arvoista. Kaiken
sen, että saimme kokea pienen koiran puhtaan ilon, vilpittömän kiintymyksen, villin elämänpalon.
Saimme tarjota sille lämpimän, turvallisen ja rakastavan kodin. Saimme kokea sen, miten Micu veti
meidät yhteen koko pienen persoonansa voimalla.
Suru on pieni hinta niistä hetkistä, jolloin läsnä oli pieni Micanda ja puhdas onni.

Sinua ikuisuuksiin kaivaten, Micu,
ihmisesi.

 

 

 

 

 

 

 

Kodin etsinnässä auttoi Tanja.

Voit katsoa Micandasta lyhyen videon tästä linkistä >

 

 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.