Kaksi miljoonaa koditonta koiraa – eläinten elämää Romaniassa
Kuvitellaanpa tilanne, että meillä on vuosikymmeniä ollut kaduilla satoja tuhansia kulkukoiria. Miten suhtautuisit niihin, kun ne ehkä varastelisivat ruokiasi, tuhoaisivat kukkaistutuksesi ja haukkuisivat pihallasi päivät pitkät, vuosi toisensa jälkeen?
Romaniassa tilanne on tämä, eikä se ole kenenkään edun mukaista – vähiten kadulla elämästään kamppailevien koirien. Kulkukoiria on Romaniassa varovaistenkin arvioiden mukaan yli kaksi miljoonaa, ja se on ihmisten aiheuttama ongelma. Siksi me haluamme osaltamme olla korjaamassa tilannetta kestävällä tavalla ja siksi koemme, että apuamme tarvitaan juuri nyt kipeimmin Romaniassa.
Tässä vaiheessa herää vain yksi kysymys: Miksi? Miten tilanne voi olla tällainen? Tehdään lyhyt katsaus Romanian eläintenpitokulttuuriin, joka on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Asennoitumista koiriin Romaniassa voisi verrata siihen, miten Suomessa suhtaudutaan vaikkapa rottiin. Kun tähän lisätään vielä se, että harva pitää eläintä ajattelevana ja tuntevana olentona, niin ei ole vaikea arvata, että kulkukoiria tuhotaan ja kidutetaan mitä kauheimmilla tavoilla.
Romaniassa on paljon suuria yhteiskunnallisia epäkohtia, joita meidän suomalaisten on vaikea edes kuvitella. Siellä ei voida puhua samalla tavalla edes ihmisoikeuksista, saati sitten eläinten. Siellä kulkukoirat ovat suurimmalle osalle ihmisistä vain riesa, johon ollaan lopen kyllästyneitä. Niiden yli ajetaan autolla, niiden päälle kaadetaan akkuhappoa, niitä potkitaan ja ammutaan – tai vain jätetään kuolemaan jätesäkissä tai pahvilaatikossa. Tämä on täysin arkipäivää. Ihmiset eivät välttämättä tee sitä pahuuttaan, he vain eivät tiedä miten muutenkaan ratkaista kulkukoiraongelma. Kunnalliset tarhat ovat niin täynnä koiria, että niitä tapetaan myrkkyruiskeilla, jotka valitettavan usein jättävät koiran kitumaan.
Miten tähän pisteeseen jouduttiin?
Romanian kulkukoiraongelma sai alkunsa 1980-luvulla, kun diktaattori Ceausescu innostui kaupungistumisesta siinä määrin, että päätti rakennuttaa omakotitalojen tilalle kerrostaloja ja pakottaa ihmiset maatiloilta pieniin kerrostaloasuntoihin. Mihin laittaa eläimet, kun ihmisetkään eivät meinaa mahtua asumaan? Kadullehan ne joutuivat, ja kaaos oli valmis. Siitä asti kadulla asuvat koirat ovat voineet lisääntyä kontrolloimattomasti. Näiden lisäksi kadulle vielä hylätään jatkuvasti lisää koiria, Romaniassa kun ei ole samanlaista lemmikkikulttuuria kuin meillä. Jos vaikka hankitaan uusi kallis sohva, joka menisi pilalle koirankarvoista, on ihan luonnollista laittaa koira kadulle. Ja kun yhden steriloimattoman nartun on laskettu pystyvän omien jälkeläistensä kanssa tuottamaan 67 000 pentua kuudessa vuodessa, kodittomien koirien määrä ei tätä menoa ainakaan vähene.
Lukuisista joukkotappotempauksista huolimatta kulkukoirien määrää ei ole saatu laskuun. Kun perehdytään hetki eläinten selviytymiskäyttäytymiseen, niin ymmärrämme miksi – sillä välin kun kadulta kerättyjä koiria tapetaan, sinne jääneet lisääntyvät edelleen. Kun kadulta häviää koira, uusi koira vie sen paikan. Itse asiassa kun kylään X jää vähemmän koiria taistelemaan resursseista, ne lisääntyvät nopeammin kuin ennen tappoja. Ei varmaan tarvitse edes mainita sitä, kuinka epäeettisiä tällaiset teurastukset lisäksi ovat ja millaista esimerkkiä ne antavat romanialaisille lapsille eläinten arvosta – niille lapsille, jotka jatkossa päättävät siitä, millaiseksi Romanian eläintenpitokulttuuri muodostuu.
Miten tästä eteenpäin?
Miten tällaisesta umpisolmusta päästään mihinkään suuntaan? Ainoa mahdollisuutemme on edetä Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksen mukaan eli steriloida mahdollisimman paljon koiria ja päästää ne takaisin reviirilleen, jotta niiden paikkaa eivät vie lisääntymiskykyiset yksilöt. Sitten kun suurin osa koirista on lisääntymiskyvyttömiä ja kun ihmiset lakkaavat lisäksi hylkäämästä koiriaan kadulle, ongelma on ratkaistu. Tietenkään tämä ei ole ihan helppoa, koska näin suurta asennemuutosta ei hetkessä tehdä. Tehokas sterilointi voi kuitenkin vähentää kulkukoirien määrää jopa yhdeksänkymmentä prosenttia, joskin vasta useamman koirasukupolven jälkeen. Nyt tarvitaan ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä; mitään quick fixejä ei ole tarjolla. Näin ollen tärkeimmät vaikuttamiskeinomme ovat siis sterilointikampanjat sekä valistustyö eläinsuojelusta ja lemmikkien kohtelusta. Valistustyöhön liittyy myös päättäjien valistaminen kestävän kehityksen mukaisista ratkaisukeinoista. Eläinten hylkääminen kadulle on julistettava laittomaksi, sitä on valvottava ja siitä rangaistava, jotta se saadaan loppumaan. Tällä hetkellä eläinsuojelulain toteutumista ei valvota käytännössä millään tavalla, eikä EU:kaan ole kulkukoiraongelmaan puuttunut.
Steriloinnin ja valistuksen lisäksi pystymme tekemään paljonkin helpottaaksemme monien yksittäisten koirien elämää. Esimerkiksi kansainvälinen adoptio tarjoaa adoptoitavalle koiralle kunnolliset elinolosuhteet virikkeettömässä häkissä tai vaarallisilla kaduilla vietetyn elämän jälkeen sekä vapauttaa enemmän resursseja koiratarhalle jääville koirille – puhumattakaan siitä, että ulkomaille adoptoitavat koirat lähettävät nuorille romanialaisille tärkeää viestiä koirien arvostuksesta muualla maailmassa.
Romanialaiset eläinsuojelijat
Vain harvat romanialaiset välittävät eläinten kohtelusta. Heiltä vaaditaan helkkaristi rohkeutta, eläinsuojelijat kun ovat Romaniassa pahinta pohjasakkaa, jota ei kohdella yhtään sen empaattisemmin kuin niitä eläimiäkään. Kuvittele eläväsi eläinystävänä paikassa, jossa näet joka päivä enemmän apua kaipaavia eläimiä kuin mitä pystyt auttamaan. Varmasti juuri tästä syystä romanialaiset eläinsuojelijat suhtautuvat hyvin tunnepitoisesti eläinten suojeluun, joten yhteistyö ulkomaisten eläinsuojelujärjestöjen kanssa luonnollisestikin joskus takkuaa. Vaikka koira onkin tarhalla paremmassa suojassa kuin kadulla, valitettavasti kaikkien koirien tarhaamiseen ei mitenkään riitä resurssit. Ylipopulaatio on valitettavan yleinen ongelma romanialaisilla yksityisilläkin koiratarhoilla, jolloin resurssit ruokaan, lääkintään saati virikkeistämiseen eivät riitä kaikille tarhan koirille.
Romaniassa ajatellaan hyvin eri tavalla esimerkiksi eutanasiasta. Siellä ihminen ei halua olla se taho, joka päättää toisen olennon kuolemasta, vaan on yleisesti hyväksyttävämpää jättää sairas tai vammautunut koira luonnon korjattavaksi. Vielä kun uskotaan ihmeparantumisiin ja elämänlaatu määritellään täysin erilailla kun täällä, niin erimielisyydet ovat taattuja. Luottamuksen ansaitseminenkin voi kestää jonkin aikaa maassa, jossa kriittisten järjestöjen kielto ja Salaisen poliisin ilmiantajat ovat olleet arkipäivää vielä 1980-luvulla. Uskomme kuitenkin, että ajattelutavat muuttuvat hitaasti mutta varmasti muun lemmikkikulttuurin myötä. Onneksemme olemme löytäneet luottamuksemme arvoisia yhteistyökumppaneita.
Teksti: Jenni Niemi
Kuvat: Salla Honkapää ja Adriana Hartan