Kun uusi koira saapuu perheeseen, yhteisen elämän ensiaskeleet ovat jännittäviä kaikille. Näihin hetkiin mahtuu tunteiden koko kirjo. Suurimman haasteen normaaliin arkeen siirtymiselle aiheuttaa usein koira stressi, mistä johtuen uusi lemmikki ei ole heti oma itsensä.
Eläimen stressi ja sen ymmärtäminen on monesti vaikeaa myös omistajalle. Siinä missä joku koira vaikuttaa jo lentokentällä olevan leppoisa hännänheiluttaja ja ensiminuutista lähtien kuin kotonaan, toisilla koirilla sopeutuminen kestää kauemmin. Täydellinen kotiutuminen saattaa viedä aikaa kolmesta kuukaudesta jopa vuoteen.
Koira ei siis ole välttämättä ole aluksi täysin oma, rento itsensä. Valitettavasti oikotietä onneen ei ole, eikä myöskään maagista taikasauvaa, jolla saataisiin asia harmoniseen tilaan silmänräpäyksessä. Luottamussuhde uuteen perheeseen on rakennettava pala palalta. Koira ei voi hetkessä tietää, mitä siltä odotetaan, miten sen pitäisi käyttäytyä, se ei tiedä voiko sen uuteen perheeseen luottaa, minkä lisäksi stressi häirtsee oppimiskykyä. Tämä saattaa turhauttaa uusia omistajia; eikö koira ymmärrä, ettei sillä ole enää mitään hätää ja että rakastamme sitä täydestä sydämestämme?
Näihin kysymyksiin törmää ajoittain Kulkurien koiravaraaja, oppimispsykologiaan ja tutkimustietoon eläinten oppimisesta perustuvaa koirankouluttajakurssia käyvä Saila Ryytty. ”Aivan samalla tavalla kuin pieni koiranpentu on opetettava sisäsiistiksi, kävelemään hihnassa ja tapakasvatettava, rescuekoirakin tarvitsee aikaa ja opastusta,” Saila sanoo. ” Myös aikuisen koiran kanssa kannattaa edetä kuin pennun kanssa – eli ikään kuin aloittaa alusta arjen tapojen opettelu.”
Koiran pahimman stressitason lasku ei käy hetkessä eikä koira voi olla täydellinen tullessaan. Eläimellä on takanaan rankka matka Romaniasta Suomeen moninaisine lähtövalmisteluineen. Tutusta, usein suppeasta, virikkeettömästä ympäristöstä joutuminen isoon, ihmeelliseen maailmaan outojen ihmisten, hajujen ja äänien sekaan on äärimmäisen hämmentävää. Turvatarkastukset, lentoboksissa vietetyt pitkät tunnit, pomppuisat lentomatkat nousuineen ja laskuineen ja niiden jälkeen uuteen maahan, kotiin ja perheenjäseniin tutustuminen verottavat luonnollisesti eläimen jaksamista. Pelkästään terävimmästä matkastressistä palautumiseen menee päiviä.
”Pahinta on, jos omistaja tokaisee muutaman päivän jälkeen koiran kotiutumisesta, että koira ei ole sellainen kuin kuvauksessa sanotaan”, pitkän linjan rescueammattilainen, koiravaraaja Katja “Kata” Miettinen sanoo. ”Jos tarhakuvauksissa iloiseksi kerrottu koira on tullessaan arka ja väsynyt tai hiljaiseksi tiedetty koira haukkuu poikkeuksellisen paljon, ei tarkoita, että eläin olisi sellainen lopun ikänsä. Tämä on käytännössä aina stressin aiheuttamaa käytöstä, mikä poistuu koiran tottuessa elämään suomalaisena kotikoirana.”
Koiravaraajilla on oiva vinkki hetkessä eläville koiranomistajille: Paras lääke kaikkeen on aika. Alkumetreillä uuden perheenjäsenen kanssa jäädään helposti elämään hetkessä, eikä osata katsoa asiaa laajemmasta perspektiivistä. Silloin kannattaa ottaa askel etäisyyttä ja tarkastella koiran koko aikajanaa kauempaa.” Koirilla on ollut rankkaa Romaniassa, ja meidän ihmisten tehtävä on varmistaa, että niiden loppuelämä tulee olemaan tasapainoista ja lajityypilliset tarpeet täyttävää. Koiraa inhimillistämällä tuohon ei päästä.”
Kuten todettu, alkutaival saattaa hämmentää omistajan – myös kokeneen sellaisen. Omistaja ei ehkä osaa lukea koiraa ja on ajatuksiensa kanssa yhtä hukassa kuin uusi lemmikki. Esimerkiksi “kaapin paikan näyttäminen” ei lisää koiran luottamusta omistajaan, vaan se pitää ansaita ja onnistuu ainoastaan positiivisella koulutustavalla. Tässä kohtaa yhdistyksen koiravaraajan rooli opastajana ja neuvojana korostuu, samoin kuin koirakouluyhteistyökumppaneidenkin. Viisaat perheet kysyvät ja kuuntelevat neuvoja, noudattavat niitä ja näkevät oman toimintansa merkityksen yhteisessä päämäärässä eli toimimisessa eläimen parhaaksi. Myös lauman muodostuminen ottaa oman aikansa, ja koirien käydessä keskinäisiä keskustelujaan, omistajilla on usein vaikeuksia ymmärtää niiden välisiä toimia. Niin kauan kuin koira ei osaa puhua ihmisen kieltä, niin kauan emme voi koskaan sanoa, että ymmärtäisimme koiran käytöstä täysin.
On ensiarvoisen tärkeää, että mistä tahansa eläimestä haaveileva miettii tarkasti etukäteen, onko hän valmis käyttämään aikaa ja näkemään vaivaa koiran vuoksi. Omat resurssit, motivaatio ja sitoutumisen taso on arvioitava huolellisesti ja realistisesti. Jokaisen koiran kanssa on tehtävä töitä, oli eläin sitten pentu tai aikuinen.
“Se työ on äärimmäisen palkitsevaa”, Saila sanoo hymyillen.
