6.11.2016
Bentley on varattu omaan kotiin Suomeen.

Bentleyn yhteyshenkilö: Kaisa Kanninen

18.11.2016
Muistatteko pennun, jonka löysimme marraskuun alussa reissullamme Romaniassa?

Pentu, joka hetki löytymisensä jälkeen sai nimekseen Bentley, käveli suoraan meidän, minun, Maaritin ja Matleenan luokse ollessamme juuri lähdössä sterilointipäivästä Frumusanin kylässä. Bentley istahti jalkoihini ja jäi siihen tuijottamaan pienillä tähtisilmillään. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Pieni, surkea pentu teki lähtemättömän vaikutuksen. Sillä ei ollut mitään syytä luottaa sille täysin vieraaseen ihmiseen, mutta se kellahti autossa syliini selälleen ja vaipui syvään uneen. Herätessään se tuijotti minua ihmetellen, käänteli päätään ja pureskeli sormenpäitäni. Se oli ensimmäistä kertaa elämässään turvassa ja lämpimässä. Tiesin silloin, että tämä on minun pentuni, mikään ei saisi sitä enää satuttaa. Sillä oli nyt koti.

Bentleyn oli määrä matkustaa kotiin ennen joulua, kunhan sen rokotusohjelma saataisiin loppuun. Tänään saimme viestin Romaniasta, joka sai sydämeni pysähtymään hetkeksi: Bentley oli menehtynyt parvoon. Se ei jaksanut enää taistella ja sen pieni sydän löi viimeisen kerran.

Surunsekaisissa ajatuksissani tiedän, että Bentley sai nukkua pois rauhassa, hyvien ihmisten ympäröimänä, turvassa. Sillä ei ollut kylmä tai nälkä, sen ei tarvinnut pelätä mitään. Se saattoi huokaista ja painaa pienet silmänsä kiinni rauhassa.

Kyynelten läpi ajatukseni vievät kaikkiin niihin pentuihin, jotka ottavat viimeiset hengenvetonsa yksin, peloissaan ja kylmissään. Ne eivät koskaan tiedä miltä tuntuu olla turvassa tai mitä on lämpö. Ne tuhannet pennut, joita kukaan ei jää suremaan.

Bentleyn tarina, niin sydäntä särkevä kuin se onkin, ei ole laisinkaan tavaton. Se on Romaniassa surullista arkipäivää ja tuhannet pennut taistelevat hengestään vuorokauden jokaisena hetkenä. Suurin osa niistä häviää taistelun ja ne nukkuvat pois yksin ojissa, talojen alla ja teiden pientareilla.

Me voimme yhdessä ottaa askeleen oikeaan suuntaan – suuntaan, jossa Bentleyn kaltaisten tarinat jäävät historiaan. Tukemalla sterilointeja voimme yhdessä vaikuttaa siihen, että jonain päivänä nämä tarinat eivät enää ole arkipäivää.

Uskon, että joskus tulee se päivä, jolloin jokainen pentu saa syntyä maailmaan toivottuna, osaksi omaa perhettään. Jokainen pentu ansaitsee kodin, jossa se saa nukkua omalla pehmeällä pedillään tietäen, että se on turvassa. Niin kuin Bentleykin olisi ansainnut.

-Kaisa-

#spayone #forbentley #makeadifference