Päivitetty 26.06.2014

Kodin saanut koira: CESAR


25.10.2013

 

CESAR

* noin 4-5 v.

* uros

* kastroitu

* Romaniassa

 

 

 


13.8.2013

Komea Cesar asustaa Bukarestilaisen eläinklinikka Onevetin hoitolassa, monen kohtalotoverinsa kanssa. Arki hoitolassa on päivästä toiseen hyvin samanlaista: paljon koiria, vähän ihmiskontakteja. Cesar ei varmasti paremmasta tiedä, mutta ansaitsisi mahdollisuuden päästä nauttimaan kotikoiran elämästä.

Cesar on luonteeltan sosiaalinen, rento ja utelias. Se pitää kovasti ihmisistä ja antaa käsitellä itseään hyvin. Cesar innostuu helposti leikkimään niin ihmisen kuin toisen koiran kanssa.

Cesar arvostaisi kotia, jossa koiranhankintaa on harkittu tarkasti ja jossa ymmärretään, että koiraan sitoutuminen tarkoittaa seuraavaa noin 10 vuotta niin ylä- kuin alamäkineenkin. Cesar nauttisi varmasti elää perheessä, jossa sen kanssa ollaan valmiita touhuamaan. Koska Cesar on kovin ihmisrakas, se viihtyisi hyvin myös sohvalla rapsuteltavana, mutta aktiivisena nuorena herrana se kaipaa muutakin. Cesar viihtyisi varmasti lajitovereiden seurassa, mutta kovin samanikäisen uroskoiran kaveriksi sitä ei suositella.

Olisiko sinulla paikka sydämessäsi ja kodissasi hienolle Cesarille?

Cesar on keskikokoinen koira, jolla säkää on 50cm ja painoa n. 20 kg.


1.11.2013

Aktiivimme vierailivat Romaniassa yhteistyökumppaneidemme luona lokakuussa. Matkallaan he tapasivat jo ennestään adoptio-ohjelmassamme olevia koiria ja tutustuivat uusiin potenttiaalisiin kodin etsijöihin.

He kertovat Cesarin olevan luonteeltaan todella iloinen ja sosiaalinen. Leikkiessä Cesarilla on edelleen hieman pentumaisia tapoja, kuten hampaiden käyttö.

17.3.2014
Maaliskuussa aktiivimme vierailivat jälleen Romaniassa yhteistyötahojemme luona. Onevetin hoitolassa asustavaa Cesaria he kuvailivat hyvin tasapainoiseksi ja sosiaaliseksi. Cesar pyörii lähellä koko ajan ja tulee juttun kaiken ja kaikkien kanssa. Se ei provosoidu, eikä yritä provoisoida myöskään muita. Kaiken kaikkiaan Cesar on oikein mukava ja kiva koira. Voi kumpa joku näkisi sen ns. tavallisen kuoren alle ja tarjoasi tälle kultakimpaleelle oman rakastavan kodin.

6.6.2014
Kulkureiden aktiivit tapasivat upean Cesarin toukokuisella Romanian matkallaan. Cesar on kuulemani mukaan täysin ennallaan ja olikin heti ensimmäisenä vastassa Onevettiin vierailemaan tulevia aktiiveitamme. Avoin ja reipas Cesar kiehnää ihmisien ympärillä ja nauttii äärettömästi saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. “Ihanan reipas pusupoika, 10+”, kuvailevat reissulaiset.

Cesarilla olisi paljon rakkautta ja iloa ympärilleen jaettavana, mutta missä lie viipyy se loppuelämän koti, jossa se saisi myös kaipaamaansa vastarakkautta.

Uusia kuvia tulossa!

16.6.2014
Cesar matkusti Suomeen Omaan Kotiin viime viikonloppuna!
26.6.2014  Kuulumisia kodista
Cesarin ensimmäinen viikko on lähtenyt hienosti ja vauhdikkaasti
käyntiin. Tässä hieman kuulumisia pojalta.

Sain kuulla tarhalla, että mut vihdoinkin adoptoitaisiin Suomeen piiiiitkän odotuksen jälkeen. Lentopäivä tuli nopeasti ilmoituksen jälkeen, niin nopeasti etten ehtinyt edes kunnolla ymmärtääkään. Toisaalta, olenhan terve poitsu, sielun ja ruumiin voimissani ja odottanut jo tovin kivaa kotia joten sainkin sitten matkustaa lentokoneessa ihanan tyttösen, Ginnan kanssa, jolta sain myös tukea ja turvaa matkalla. Kun näin uuden emäntäni lentokentällä multa meni pupu pöksyyn ja jähmetyin lähestulkoon paikoilleni – leikin patsasta. Onnekseni uusi emäntäni on todella vahva, vaikkakin aika pikkuinen, jaksoi hän siitä huolimatta kantaa mut pitkän matkan nelipyöräiselle huminavetkottimelle – autoksi sitä kutsuvat. Matka meni mukavasti ja aika rauhallisesti. Samperi, kun nukutti koko ajan,mutten voinut nukahtaa, sillä en tiennyt minne olin menossa. Toisella
silmällä yritin pitää tilannetta hallinnassani. Kuulemma hiukan epätoivoisesti… Onneksi emäntäni antamat nakit auttoivat ottamaan matkan ja uudet hajut iisisti 😉

Uusi koti oli iso ja ihmeellinen. En uskaltanut kunnolla aluksi liikkua siellä, joten emäntäni kantoi minua huoneesta toiseen ja selitti koko ajan rauhallisella äänellä mitä niissä huoneissa oli ja mitä
siellä tehtäisiin. Minä poika kuuntelin mielenkiinnolla ja uteliaana. Emännän sylissä oli hyvä olla. Tämän esittelykierroksen jälkeen Sain keittiössä hyvää ruokaa ja raikasta vettä. Keittiö on kiva
paikka! Siellä on kaikkea hyvää, mitä tämä poika suorastaan rrrrakastaa!

Yö meni lähestulkoon eteisen matolla… olin niiiiiin poikki, että kuulemma jopa kuorsasin – tosin sitä en kyllä tunnusta 😉

Aamulla emäntäni tuli halimaan, hellimään, pusuttelemaan ja rapsuttelemaan. Minä poika tykkäsin kovasti ja annoinkin emännälleni paaaaljon pusuja.

Aamuhaleista, rapsutuksista ja pusuista on tullut sittemmin meille jo tapa. Joka aamu emäntäni lepertelee minulle pitkät tovit, halii ja hellii ja minä poika pussaan. Mikäs sen parempaa aloittaa päivä
hyvin nukutun yön jälkeen, kuin kunnon pitkät aamuhalit ja pusut!

Ensimmäisenä päivänä mentiin jo tutustumaan heti ulos. Siellä oli ihmeellisiä hajuja… Olin kuitenkin vielä matkasta niin väsynyt, että nukahdin pian ulos. Niin teki myös emäntänikin. Oltiin molemmat
aika rättipoikki väsyneitä edellisen yön reissusta. Seuraavana päivänä käytiin ostamassa minulle uudet hienot, paljon sopivammat ja tukevat valjaat sellaisesta iiiisosta kaupasta, missä oli paljon meille karvaisille kavereille sopivia juttuja. Vähän mua alkoi taas siellä kaupassa jänskättää… Onneksi emäntäni on tosi rauhallinen ja leppoisa. Se ei turhia hötkyile, jos mä saan hepuli-paniikki
kohtauksia. Jos mä meen ihan puihin, se ottaa mut sylkkyyn ja mä rauhotun saman tien.

Uusien valjaiden kanssa on kiva ulkoilla ja liikkuen tutustua uuteen maailmaan, joten se oli hyvä ostos. Mä tykkään lenkkeillä tosi paljon! Kuljen hihnassa oikein super mallikelpoisesti, paremmin kuin moni muu – niin ainakin kaikki kehuvat.

Minut myös pestiin ja nyt kuulemma tuoksun sitruunaiselle ruusuvedelle. Kiva – kait. Emäntäni myös harjasi minua tuntikausia. Tykkäsin niin kovasti harjaamisesta, että minä poika nukahdin siltä istumalta, heräsin välillä vain kääntämään puolta ;)… voi veljet , miten se oli nastaa.

Kolmantena päivänä sain uusia vieraita. Emäntäni veljen 2 adoptoitua serbityttöä, Lulu ja Carla. Ihhhania! Olin niin inskinä tytöistä, etten meinannut pysyä nahoissani. Pyöritin häntääni
niin vimmatulla vauhdilla, kuin propellia tehdäkseni vaikutuksen, kaikkiin. Jakelin myös siinä huumassa pusuja kaikille… Se tepsi. Me käytiin myös yhdessä ulkona lenkillä. Ai että se oli tosi kivaa. Myöhemmin illemmalla käytiin valitsemassa minulle uusi, oma peti. Sain valita ihan itte! Kävelin reippaana poikana Tapiolan kaupunkikeskukseen Ainoaan ja liukuovistakin vielä sisään, mutta siinä vaiheessa, kun näin liikkeet ja muut ihmiset meni multa taas pupu pöksyyn ja
jähmetyin. Emäntäni nosti minut rauhallisesti syliin ja mentiin yhdessä liikkeeseen, jossa sain valita ihan ite oman pedin. Se on ihana!!! Just mulle sopiva ja ihanan pehmoinen. MUN OMA PETI!

Emäntäni toi seuraavana päivänä isot valkoiset karvaiset matot pesulasta. Vautsi, mitä karvaisia ihanan paksuja mattoja. Mä oon nyt jo leikkinyt niiden päällä, saanut hepulikohtauksia, ollaan halittu,
oon sukeltanut pitkin poikin niiden karvoja ja tutkinut mun varpaita sekä nukkunut. Mä oon täysin sisäsiisti enkä vielä oo hajottanut yhtään mitään. Mun uusi koti on niin kaunis etten edes tohdi sotkea siellä paikkoja. Leikin myös työnjohtajaa, kun emäntäni alkoi imuroimaan ja luuttuamaan lattioita, jotta meillä olisi puhdasta. Mä näytin sille aina kuonolla likakohdat, mistä sen kannattaa jynssätä ja muutenkin seurasin perästä, hoitaako se homman hyvin. Tuli puhdasta. Ihan mallikelpoinen ihminen 😉

Mä en pelkää mitään ääniä enkä härveleitä enkä isoja pärinätoosia… Me katotaan myös telkkaa yhdessä sekä kuunnellaan radiota, se rauhottaa mua kivasti ja mulla meinaa kivan musan tahdissa
mennä tunteet aina fiilistelyn puolelle. Ainoa pelottava asia ulkona on ihmiset lastenrattaiden kanssa – ne on jotenkin toooooosi outoja. Sitten vielä mä jänistän toisia koiria hihnassa ihmisen kanssa. Sekä ok, myönnetään pikkuihmisiä. Ne on jotenkin liian vikkeliä ja niistä lähtee niin kimee ääni, et mä säpsähdän aloilleni enkä osaa liikkua siitä hetkeen…

Me tehdään joka aamu ja ilta sama lenkki kivan Galträskin järven ympäri. Mä tykkään mennä laiturille ja haistella ilmaa ja katsella veden liplatusta. Oon mä muutaman kerran itekin sitä vettä liponut 😉 Päivisin me tehdään sit muita lenkkejä, mm. Lippajärven rannallakin ollaan oltu. Täällä on tosi paljon kivoja paikkoja mitä haistella. Ja mä poika tykkään haistella.

Mentiin myös juhannuksen viettoon mökille. WOW, että se oli kiva paikka. Meitä oli heti vastassa Lulu ja Carla. Ihanaa! Carla on ihan super POP ja muistuttaa Ginnaa, Lulu on varsin aikamoinen diiva ja välillä siltä menee hermot, kun mä hypin ja pompin ja viuhdon joka paikkaan. Mutta mä poika en anna sen häiritä, koska mulla on niiiiin kivaa! Osaan mä myös rauhoittua ja oikeestikin oon tosi kiltti. En tee pahaa kärpäsellekään. Se on Lulun hommaa, se syö ne 😉

Mä sain ensin juosta valjaissa ja emäntäni laittoi siihen narun, jotta mut olisi kuulemma helpompi saada kiinni. Nopeesti se kuitenkin huomas, etten mä mitenkään pidemmälle lähtenyt omille teilleni.
Pysyin koko ajan suht´koht´ omalla tontilla, mitä nyt välillä kävin niemenkärjen naapureita pikaisesti moikkaamassa. Onneksi nekin on eläinystävällisiä, joten mulla ei ollut huolen häivää. Mitä
tosin joku kissa säikähti ja hyppäs puuhun, mut mä en antanut sen itteäni häiritä. Mä juoksin vimmattua vauhtia takas emännän luo. Emäntääni harmittaa kuulemma tosi paljon, ettei saanut musta kunnon vauhtikuvia mökillä, koska kuulemma juoksin, pompin ja remusin niin
kovaa ja nopeesti ettei kamera ehtinyt perään. Musta se oli niin siistii! Mä leikin välillä myös kengurua ja tein jänisloikkia 😉 voi pojat, mikä mesta! mulla oli niin kivaa, et meinas lähtee
taju…

Oltiin sit mökillä 4 päivää. Mä opin koko ajan uusia temppuja. Kuulemma osaan jo aika hyvin oman nimen sekä luoksetulo sujuu multa jo aikas hyvin… ollaan harjoiteltu myös istu-käskyä. Emännällä on aika hyvä tyyli. Se saa mut tekemään vaikka mitä herkullisista makupaloista. No ei se mua haittaa koska mä tykkään herkuista. siks toiseks sillä on kiva tyyli kannustaa mua, mua ei pelota läheskään yhtä paljon, kun emäntä on paikalla. Mä kutsun sitä nykyään mun
omaksi mamiksi. 

Mä sain tutustua mökillä myös kahteen muuhunkin koiraan, vaikka aluksi mua jänskätti hiukan. Mutta sitten toinen niistä, vanhempi villakoiraherra Vallu 12v kiinnostui musta ja pojat, et me leikittiin!

Mulla on ollut tosi jännä viikko takana ja voin sanoa, että täällä Suomessa on tosi kiva olla! Nyt mä kirjoitan tätä mamin toimistolta jonne se toi mukanaan myös mun OMAN pedin. Ihanaa! mun oma peti.  Mami tosin sanoi, et meidän pitää mennä kohta ulos ja kotiin.
Ihanaa, omaan kotiin.

Terkkuja kaikille ja erityisesti super kiitos Rescue tyypeille ja romanian tarhalle, Onevetiin. Täällä on ihanaa ja mä poika nautin täysin siemauksin uudesta omasta kodista! Mami RAKASTAA mua J

 

 

Varaajana toimi Johanna R


 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.