Koiran ihomato

Mikä on koiran ihomato?

Koiran ihomato (Dirofilaria repens) on sukkulamato, jonka aikuismuodot loisivat koiran ja muutamien muiden nisäkkäiden ihonalaiskudoksessa. Loinen on koiralle yleensä suhteellisen harmiton ja vähäoireinen, ja jää siksi melko helposti huomaamatta. Ihossa elävät loismadot aiheuttavat kasvaimia muistuttavia kyhmyjä, joiden koko riippuu siitä, kuinka syvällä kudoksessa ne sijaitsevat.

Koiran ihomato on amerikkalaisen sydänmadon vähemmän tutkittu sisarlaji. Sydänmadon tavoin ihomatokin vaatii tarttuakseen väli-isännän eli hyttysen, joka pistää ensin tartuttavassa vaiheessa olevaa koiraa, ja jonkin ajan kuluttua toista koiraa. Koiran ihomato on zoonoottinen, eli se voi tarttua hyttysen piston välityksellä myös ihmiseen. Ihmisessä se ei yleensä kehity lisääntyväksi aikuiseksi loiseksi.

Ihomadon levinneisyys on alkujaan rajoittunut Afrikan ja Aasian lisäksi Välimeren maihin, mutta ilmaston lämpenemisen myötä se on nopeasti levinnyt myös muualle Eurooppaan. Kotoperäisiä tartuntoja on todettu mm. Baltian maissa sekä Venäjällä Leningradin ja Pietarin korkeudella saakka. Suomessa on tähän mennessä havaittu ihmisellä yksi kotimaassa saatu tartunta, muttei vielä koirilla. Romaniassa koiran ihomato on jo paljon sydänmatoa yleisempi: romanialaisista koirista jopa 7-20 % on saanut ihomatotartunnan, kun sydänmadon prevalenssi (esiintyvyys) on 0,2-2 %.

Miten koiran ihomato tarttuu?

Koiran ihomato leviää mikrofilarioina eli toukkavaiheina väli-isännän eli hyttysen välityksellä, ja voi tarttua myös ihmiseen. Koira on loisen pääisäntä, jossa loinen voi kehittyä sukukypsäksi aikuiseksi. Ihminen (ja muutamat muut nisäkkäät) ovat loiselle harha-askelia, eivätkä ihomadot siksi yleensä kehity ihmisessä kovin pitkälle. Useat eri hyttyslajit voivat levittää koiran ihomatoa, ja siksi sen on mahdollista levitä myös pohjoisessa Euroopassa.

Aikuinen loismato lisääntyy koirassa, ja tuottaa koiran verenkiertoon mikrofilariatoukkia. Kun sopiva hyttynen imee verta tällaisesta koirasta, siirtyy ihomadon toukkia hyttyseen. Hyttysessä loinen kehittyy seuraavaan toukkavaiheeseen, mutta muutoksen nopeus on riippuvaista ympäristön lämpötilasta: mitä lämpimämpää, sitä nopeammin toukat kehittyvät. Esimerkiksi 22 asteen lämpötilassa kehittyminen tartuttavaan vaiheeseen vie 16–20 vuorokautta, ja alle 14 asteessa kehitys pysähtyy, mutta jatkuu taas lämpötilan noustessa. Jos hyttysyksilö elää niin pitkään, että ihomadon toukat muuttuvat tartuttaviksi, niiden on mahdollista siirtyä seuraavan piston mukana uuden koiran iholle ja verenkiertoon. Koirassa toukat hakeutuvat yleensä ihonalaiskudokseen ja kehittyvät vähitellen aikuisiksi ihomadoiksi. Hyttysenpiston mukana tulleen tartunnan jälkeen kuluu viidestä yhdeksään kuukautta, että ihomato alkaa lisääntyä ja tuottaa uusia toukkia koiran verenkiertoon. Aikuiset ihomadot voivat elää koirassa jopa seitsemän vuoden ajan.

Koiran ihomato voi siis tarttua koirasta A koiraan B (tai ihmiseen) seuraavin edellytyksin:

  1. Hyttysen on imettävä verta koirasta A. Tämän koiran on täytynyt saada ihomatotartunta jo kuukausia aiemmin, jotta sillä olisi veressään ihomadon toukkia, jotka siirtyvät piston yhteydessä hyttyseen.
  2. Hyttysen on elettävä tämän jälkeen 10-30 päivää, joka vaaditaan tartunnan aiheuttavien toukkamuotojen kehittymiseen. Lämpötilan tulee olla kesäinen.
  3. Saman hyttysen on imettävä verta koirasta B, jolloin tartuntakykyisten toukkien siirtyminen mahdollistuu. Suomessa esiintyvistä hyttyslajeista valtaosa lisääntyy ja kuolee ensimmäisen veriaterian jälkeen, eikä siten voi toimia koiran ihomadon tartuttajana.

Koiran ihomadon oireet

Suurin osa koirien ihomatotartunnoista on oireettomia tai hyvin vähäoireisia. Tyypillisesti tartunta löytyy tutkittaessa koiraan ilmaantuneita ihokasvaimen kaltaisia kyhmyjä tai patteja. Ne voivat joskus olla myös hyvin pieniä tai jopa huomaamattomia. Useimmiten kyhmyjä löytyy koiran vartalon iholta, mutta joskus myös pään alueelta tai raajoista. Tavallisesti kyhmyt eivät ole kipeitä eivätkä vaivaa koiraa mitenkään, mutta niiden suuri määrä altistaa ihotulehduksille, kutinalle ja paikalliselle turvotukselle. Myös karvanlähtöä voi esiintyä. Jos ihomatoja on hyvin paljon, ne voivat pitkän ajan kuluessa aiheuttaa muutoksia koiran sisäelimiin (maksa, perna, munuaiset, keuhkot ja sydän) sekä aivoihin.

Koiran ihomatotaudin toteaminen ja hoito

Koiran ihomato on mahdollista todeta, kun se on kehittynyt koirassa aikuiseksi lisääntyväksi yksilöksi. Tämä vie noin 5-9 kuukautta. Sen jälkeen ihomadon mikrofilariatoukat voidaan todeta verinäytteestä esimerkiksi PCR-tutkimuksella. Tämän vuoksi emme testaa Romaniassa alle puolen vuoden ikäisiä pentuja ihomadon suhteen.
Tartunnan saaneelle koiralle annostellaan kerran kuukaudessa niskaan laitettava loishäätöihin tarkoitettu valeluliuos (esimerkiksi Advocate tai muu moksidektiiniä sisältävä valmiste). Lääkitystä jatketaan vuoden ajan, jonka jälkeen kolmen kuukauden tauon jälkeen koira voidaan uudelleentestata. Hoitoa jatketaan kunnes testitulos on puhdas. Hoidon huolellinen toteuttaminen loppuun saakka on ensiarvoisen tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta koiralle ja myös siksi, ettei ihomato pääse leviämään Suomessa. Koira voi elää täysin normaalia elämää ja kuukausittainen Advocate (tai vastaava lääke) alentaa tartuntariskin käytännössä olemattomaksi.

Mitä jos varaamallasi koiralla todetaan positiivinen testitulos koiran ihomadosta?

Testaamme kaikki Romaniasta saapuvat yli kuuden kuukauden ikäiset koirat ihomadon varalta. Koiran yhteyshenkilö on välittömästi yhteydessä koiran omistajaan saatuaan tiedon positiivisesta testituloksesta.

Ihomadosta positiiviseksi testattujen koirien omistajille tarjotaan seuraavia vaihtoehtoja:

1) Koiran varaus pidetään voimassa, siltä poistetaan ja tutkitaan mahdolliset ihon pinnassa olevat kyhmyt ja patit ja sille aloitetaan kerran kuukaudessa annosteltava Advocate-lääkitys Romaniassa.

Lääkitystä jatketaan Suomessa 12 kk, jonka jälkeen koira testataan uudestaan ihomadon suhteen noin kolmen kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen lääkitystä jatketaan tuloksesta riippuen eläinlääkärin ohjeen mukaan. Koira voi elää täysin normaalia elämää tänä aikana. Suomessa tapahtuvan hoidon kulut kustantaa koiran omistaja. Romaniassa tapahtuvan hoidon ja lääkityksen kustantaa lähtökohtaisesti yhdistys, mutta omistajan vapaaehtoinen osallistuminen kuluihin on tervetullutta.

2) Positiivisen ihomatotestin tai minkä tahansa muun positiivisen testituloksen johdosta koiran varaus on oikeutettua perua. Kulukorvaus palautetaan kokonaisuudessaan.

Kun koira on kotona

Suosittelemme kaikkia kauttamme koiran adoptoivia testauttamaan koiran ihomadon varalta uudestaan vielä Suomessa aikaisintaan seitsemän (7) kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Kaikki koirat testataan useiden sairauksen varalta ennen Suomeen saapumistaan, mutta ihomadon pitkän itämisajan vuoksi uudelleen testaaminen on suositeltavaa, vaikka testi olisi ollut lähtiessä negatiivinen.

 


Lähteet

Capelli, G., Genchi, C., Baneth, G., Bourdeau, P., Brianti, E., Cardoso, L., Danesi, P., Fuehrer, H., Giannelli, A., Ionică, A., Maia, C., Modry, D., Montarsi, F., Krücken, J., Papadopoulos, E., Petrić, D., Pfeffer, M., Savić, S., Otranto, D. & Silaghi, C. (2018). Recent advances on Dirofilaria repens in dogs and humans in Europe. Parasites Vectors 11, 663.

Ciocan, R., Mederle, N., Jacsó, O., Tánczos, B. & Fok, É. (2013). Autochthonous cases of Dirofilaria in dogs from Timiş country (western part) Romania. Global J Med Res. 13:29–34

Genchi, C., Genchi, M., Petry, G., Kruedewagen, E. & Schaper, R. (2013). Evaluation of the Efficacy of Imidacloprid 10 %/Moxidectin 2.5 % (Advocate(A (R)), Advantage(A (R)) Multi, Bayer) for the Prevention of Dirofilaria repens Infection in Dogs. Parasitology research. 112. 10.1007/s00436-013-3283-9.

Genchi, C. & Kramer, L. (2017). Subcutaneous dirofilariosis (Dirofilaria repens): an infection spreading throughout the old world. Parasites Vectors 10, 517.

Pietikäinen, R., Nordling, S., Jokiranta, S., Saari, S., Heikkinen, P., Gardiner, C., Kerttula, A. M., Kantanen, T., Nikanorova, A., Laaksonen, S., Lavikainen, A., & Oksanen, A. (2017). Dirofilaria repens transmission in southeastern Finland. Parasites & vectors, 10(1), 561.

Vetstream ltd. Dirofilaria repens. Saatavilla täällä. Viitattu: 5.10.2020.

Share



 
 
 
 

Seuraa meitä

 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.