Rakkautta hihnan mitalla

 

Rescuekoira saapui kotiin. Niin odotettuna, kaivattuna ja jo valmiiksi rakastettuna se kurkistaa koiratarhalta haisevana kuljetusauton häkistä ja kohtaa oman perheensä ensimmäistä kertaa. Perheen äidin kädet tärisivät hänen syöttäessään muhevia kanapaloja koiralle ja perheen tytär ei saa sanaa suustaan ihastuksesta. Meitä hymyilyttää ja liikuttaa katsella heitä yhdessä, samalla kun asettelemme koiralle sille huolella valitut valjaat ja muut rensselit päälle. Kaulapannassa roikkuu kiiltävä nimilaatta. Siinä hetkessä kodittomasta koirasta tulee perheenjäsen, vaikkei se sitä vielä itse ymmärrä.

Kelataan vähän taaksepäin. Tämän hetken mahdollistaminen on alkanut kaksi vuotta sitten, kun romanialainen eläinsuojelija huomasi pellon laidassa laihan, ystävällisen koiran. Hän ei voinut jättää sitä jälkeensä, vaan päättää poimia sen turvaan. Hän vie sen tarhalle ja pitää siitä huolta parhaansa mukaan, kuten sadoista muistakin koirista.

Kahden vuoden aikana tapahtuu paljon, ja kuitenkin koiran kannalta niin vähän. Koiraa rokotetaan, syötetään ja sille jutellaan ohimennen. Toivotaan parasta, odotetaan. Koira pääsee yhdistyksen adoptio-ohjelmaan, meidän työmme alkaa. Sähköpostiin kilahtaa ihana viesti, adoptioprosessi käynnistyy. Haastatteluja, puheluita, videopalavereja. Kysymyksiä, vastauksia, toiveita. Perhe alkaa katsella koiranpetejä verkkokaupasta ja miettii voisiko koiran hassun tarhanimen vaihtaa. Vapaaehtoiset yhdistysaktiivit varmistavat, neuvovat, tenttaavat ja ohjeistavat. Koira varataan kotiin.

Me varmistamme vielä kerran, että valjaat, panta ja turvapala ovat tiukalla ja kaksi hihnaa tukevasti ranteen ympärillä.

Se odotettu päivä saapuu. Perheen mielessä on kymmeniä asioita, vatsassa perhosia. Siinä se nyt on, rescuekoiramme, kaiken edessä, uuden elämänsä alussa. Ja voi miten sitä jännittää, se pälyilee ympärilleen ja ihmettelee hälinää, varovasti heilauttaa häntäänsä. Me varmistamme vielä kerran, että valjaat, panta ja turvapala ovat tiukalla ja kaksi hihnaa tukevasti ranteen ympärillä. Sinne ne menevät nyt, perhe ja koira, hyvää kotimatkaa, menkää turvallisesti.

Turvallisuus. Sitä koira tarvitsee nyt runsain mitoin, ihan hurjan paljon, kaikella tavalla. Henkisesti se tarvitsee tukea, luottamuksen kertymistä, kannustusta ja aikaa. Se tarvitsee hyvää ravintoa ja onnistumisen kokemuksia. Se saattaa tarvita myös eläinlääkäriä tai ammattikouluttajaa. Mutta se tarvitsee myös konkreettista turvallisuutta.

Me jankutamme sitä kyllästymiseen saakka. Ihan sieltä alusta asti aina kotiutuspäivään asti. Kirjallisesti ja sanallisesti. Turvallisuus on ensisijaista ja perheen tehtävä on nyt pitää koira turvassa, kaikissa olosuhteissa.

Ei hän olisi koskaan uskonut että koira voisi karata. Yhdenkään karanneen koiran omistaja ei olisi voinut sitä uskoa.

Rescuekoiran uuteen elämään kuuluu häkellyttävän paljon uutta, vierasta ja jännittävää. Osaa siitä me emme edes huomaa. Lentoon lähtevä lokkiparvi, naapurin lastenvaunut, ohi sujahtava polkupyörä. Mikä tahansa voi aiheuttaa milloin tahansa koirassa säikähdyksen ja pakoreaktion. Ja kun koira säikähtää, se pystyy tempaisemaan päänsä läpi pannasta tai peruuttamaan valjaista. Ihan varmasti pystyy. Ja sillä hetkellä, kun perheen äiti katsoo kädessään roikkuva hihna ja tyhjä panta kädessään poispäin henkensä edestä tietä pitkin pinkovaa hätääntynyttä koiraa, hän muistaa paniikkinsa läpi että siitä tuplavarmistuksesta taidettiin sanoa. Ei hän olisi koskaan uskonut että koira voisi karata. Yhdenkään karanneen koiran omistaja ei olisi voinut sitä uskoa.

Koiraa etsitään. Siitä ei tule havaintoja. Ihan sekunnissa se ei enää ole turvassa. Se on vieraassa maassa, vieraiden hajujen keskellä, mikään ei ole tuttua, sitä pelottaa, se piiloutuu. Me lohdutamme perhettä, ohjaamme heidät välittömästi etsijäkoirayhdistysten kallisarvoisen neuvonnan pariin. Kuljemme rinnalla, autamme laputtamaan naapurustoa, luomme toivoa. Emme raaski enää sanoa, että mitä me sanoimme siitä valjaiden, pannan, turvapalan ja kahden hihnan käyttämisestä. Emme me turhaan siitä jankkaa.

Koira löytyy kolmen pitkän vuorokauden päästä. Se oli juossut mustan auton alle, kuski ei ehtinyt edes nostaa jalkaansa kaasulta. Koira kuoli heti.

Perhe on murtunut. Me olemme murtuneita. Koiraa vuosia hoitanut eläinsuojelija itkee Romaniassa. Mikään ei tuo koiraa takaisin. Sen uusi elämä päättyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Turvallisuus on rakkautta.

Käytä saapuvalla rescuekoirallasi kaikissa olosuhteissa vähintään ensimmäisten viikkojen ajan valjaiden lisäksi pantaa ja/tai turvapalaa. Kiinnitä niihin kaksi tukevaa hihnaa. Älä käytä fleksiä.

Älä tingi näistä ohjeista, pyydämme.

Share



 
 
 
 

Seuraa meitä

 

Yhteistyössä


Yhteistyossa