GIZMO

* n. 2,5 vuotias

* kastroitu

* uros

* Romaniassa

 

 

 

22.2.2014
Romanialaisen eläinsuojelijan Anda Murgun tytär Alina löysi Gizmon tammikuun lopussa kadulta. Alina toimi nopeasti ja toimitti Gizmon turvaan Andan Jilavan tarhalle ennenkuin rankkurit ehtivät viedä pojan kunnallisen tarhalle, jonne se olisi jäänyt loppuelämäkseen.

Gizmo tulee hyvin toimeen toisten koirien, niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Ihmisiä kohtaan Gizmo on myös ystävällinen ja sosiaalinen. Tarhalla ollessaan poika ei ole haukkunut paljon, mutta emme ensisijaisesti suosittele kerrostaloa Gizmon tulevaksi asuinmuodoksi.

Säkäkorkeudeltaan poika on keskikokoa n. 50 cm ja painoa sille on kertynyt 15-20 kg. Kuvissa Gizmo näyttää melko laihalta, joten muutaman lisäkilon saamisesta ei todellakaan ole haittaa 😉

Tästä pojasta kuorituu varmasti kotiutumisen jälkeen erittäin aktiivinen ja touhukas koira. Jos siis etsit seuraa muuallekin kuin lenkkipoluille, on Gizmo siihen oiva valinta. Gizmon ikäarvio on n. 2 vuotta ja se on jo kastroitu valmiiksi.

Vaikka poika tuleekin toimeen toisten urosten kanssa, se etsii ensisijaisesti kotia joko ainoana koirana tai perheestä jossa on narttu koira.

16.3.2014
Kulkureiden aktiivien ensimmäinen tämän vuoden reissu on tehty. Matkalaiset toivat tullessaan kuulumisia ja kuvia tarhoilla olevilta koirilta, myös Gizmolta.

Gizmo asusteli samassa häkissä kolmen pennun kanssa, jotka olivat varsin energisiä ja touhukkaita. Gizmo sensijaan, jo iän tuoman arvokkuuden vuoksi, odotteli rauhallisesti vuoroaan sivummalla tietäen että hänenkin aikansa tulee vielä. Kaunis ja mielyttävä poika saikin kaipaamansa huomion aikanaan.

Gizmon säkäkorkeus on n. 55 cm.

Lisätty Gizmolle uusia kuvia ja video jossa poika vilahtaa.

7.6.2014
Gizmo on koira josta voi yhdellä sanalla sanoa kaiken: IHANA <3

Tapasimme Romanian reissullamme satoja koiria, mutta Gizmo oli yksi niitä harvoja jotka piirtyivät muistiin ilman apuvälineitä; kynää ja paperia.
Siinä missä muut koirat juoksivat, hyppivät, haukkuivat ja kohelsivat pää kolmantena jalkana, Gizmo käveli päättäväisen tyynenä tulijoiden luokse tutustuakseen heihin. Rauhallinen ja arvokas poika josta kuitenkin huokui halu ihmisen kosketuksen kaipuuseen. Gizmo tulee toimeen äärimmäisen hyvin toisten koirien kanssa ja vaikka se onkin rauhallinen viilipytty, se ei missään tapauksessa jää samassa häkissä toisten koirien varjoon.

Se joka Gizmon tulee omakseen saamaan, on saanut pienen lottovoiton!

12.11.2014
Kulkureiden aktiivi-tyttöset matkasit lokakuun lopussa Romaniaan ja kävivät tervehtimässä koiria myös Andan tarhalla.

Rakkaus-koira Gizmo oli myös niiden onnekkaiden joukossa jotka saivat, edes hetkeksi reissulaisten huomion itsellensä.
Gizmo on yhtä positiivinen ja iloinen kuin se on ollut ensitapaamisesta saakka. Edes räntäsateinen päivä ei saanut pojan mieltä matalaksi. Kulkuri-tyttösten rapsutukset sitä vastoin saivat pojan mielen loistamaan auringon lailla 🙂

Gizmosta on ainesta lähes kaikkeen: kotikoiraksi, lenkkipolulle, kainaloiseksi kylmänä talvi-iltana, harrastusten pariin…..toivon kovasti että tämä upea koira saa pian ansaitsemansa kodin!

Gizmo tullaan luovuttamaan uuteen kotiinsa sirutettuna, asianmukaiset rokotukset kunnossa, loishäädettynä, uuden EU-passin kera. Tutustuthan sivuillamme adoptoitavan eläimen terveyteen, koiran omistajan oppaaseen, adoptoinnin kustannuksiin ja luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa.

22.1.2014
Rakkauskoira Gizmo on varattu ihka omaan kotiinsa <3

15.6.2015
Gizmo, nykyiseltä nimeltään Ismo matkusti omaan kotiinsa 13.6.2015

1.10. 2015
Gizmo-Ismo on viettänyt uudessa kodissaan Suomessa jo kolme kuukautta – ja voi mitä ilmeisimmin mainiosti! Se on ottanut paikkansa uudessa laumassaan, ja pakottanut sen “maahanmuuttokriitisimmänkin” jäsenen muuttamaan kantaansa. Tässä ihana kuulumisviesti, jonka saimme herran omistajilta:

“Suomalaiset reagoivat kovin eri tavoin maahanmuuttajiin, mutta yhtä erilaisia ovat näköjään koiratkin suvaitsevaisuudessaan. Länsigöötanmaanpystykorvanartut Huli, 7, ja Hukka, 4, vastaanottivat 13. kesäkuuta 2015 Helsinki-Vantaan parkkihallissa koirapakolaisen, jonka passissa lukee Gizmo. Siinä tosin oli liikaa vieraita kirjaimia hämäläiseen makuun, joten pojan nimeksi lyheni Ismo.

Hukka riemastui heti uudesta kaverista ja toimi sen kotouttajana ja tulkkina. Kun huusin koiria, Hukka piti huolen, että Ismokin ymmärsi kutsun ja tuli paikalle. Hukka myös väsymättä opasti ja näytti miten hypätään veneeseen, kuinka kuljetaan mökin jyrkkiä rappusia ja mistä laatikosta löytyy leluja. Se leikitti ja piti seuraa, pesi kaverin naaman ja korvat, kaivoi sen kanssa kuoppia ja nukkui vieressä päiväunet. 

 Tärkein tehtävä oli kuitenkin sovittelijan työ. Hukka pussaili ja lepytteli Hulia aina, kun se ärtyi mamupojalle. Huli nimittäin on puhdasverinen maahanmuuttokriitikko. Se murahteli ja mulkoili sivummalla keskisormi pystyssä, väijyi Ismoa ja odotti pienintäkin provokaatiota, joka antaisi tilaisuuden tappeluun. Onneksi Ismo ei halunnut riidellä, vaan pakeni nopeasti paikalta aina, kun Huli alkoi kiihtyä.

No, kului kolme kuukautta, maahanmuuttaja oppi ymmärtämään suomen kieltä ja kotoutui muutenkin, eikä Huli jaksanut enää kiukutella. Nyt se aloittaa aamut antamalla Ismolle pusun, jonka jälkeen ne rientävät innoissaan jahtaamaan pihaoravia. Kyräily on loppunut ja koirilla on rento meininki. Ja ihminen voi huokaista helpotuksesta. 🙂

 Ihmisnäkökulmasta Ismo on ollut alusta asti hurjan kiva koira. Se matkusti lentokentältä mökille saareen, jossa ilo syttyi koiraan heti. Se nappasi puutarhahanskan suuhunsa, heitteli sitä ilmaan, hepulijuoksi muutaman kierroksen, nautti nurmikosta tassujensa alla, kaivoi kuoppia ja ryntäsi järveen uimaan. Antoi myös pestä haisevan turkkinsa, tykkäsi ihan mahdottomasti furminaattorilla harjaamisesta ja nauttii siitä edelleenkin.

Pesun ja harjauksen jälkeen Ismo tuli minun kanssani sohvalle, laitoin viltin sen päälle ja katselimme telkkaria. Etenkin jalkapallo kiinnosti koiraa kovasti. 🙂

 Seuraavana päivänä lähdimme metsään lenkille ja siellä huomasi kuinka onneton lihaskunto ja motoriikka Ismolla oli. Eikä ihme, sillä olihan takana puolitoista vuotta häkkielämää. Ismo kompuroi pieniinkin puunjuuriin, mutta oli niin onnellinen metsän tuoksuista ja siitä, että sai liikkua. Nyt reilun kolmen kuukauden ja satojen lenkkikilometrien jälkeen lihaskunto ja liikkeet ovatkin jo ihan eri luokkaa.

 Ismo on ollut terve ja sisäsiisti alusta asti. Ensimmäiset viikot se rapsutteli ja pureskeli kovasti itseään, mutta se loppui, kun koira huomasi uudessa elämässään olevan paljon muutakin tekemistä.

Perusluonteeltaan se on ystävällinen, reipas ja rohkea koira, vaikka sisätilat tuntuivatkin aluksi kovin pelottavilta. Ismo valahti maahan kyljelleen ihan veltoksi aina, kun sen piti tulla sisälle mökkiin tai kotitaloon, eli se piti kantaa sisälle. Herkuilla houkuttelemalla sisälletulo alkoi sujua, mutta edelleen Ismo viihtyy parhaiten aidatussa pihassa aurinkoa ottaen. Onneksi nyt syksyn tullen takkatuli näyttää kelpaavan auringonpaisteen korvikkeeksi.

 Lenkkeily on hienointa mitä Ismo tietää. Se on saanut lempinimekseen Rodeoponi, koska ulos lähtiessa se pomppii iloisia pukkihyppyjä ja pilkullinen turkki tuo mieleen länkkärien hevoset. Onneksi se osaa jo seurata vierellä käskystä, niin päästään ihmisten ilmoilla kulkemaan nätisti ja metsässä sitten hepuloidaan sydämen kyllyydestä. Riistavietti on kova eli irti ei voi metsässä päästää, mutta onneksi on flexi, jolla koira saa maastossa edes jonkin verran liikkumavaraa.

Olemme viettäneet myös monta tuntia pyörätien varrella eväiden kanssa istuskellen. Siinä on hyvä opetella olemaan välittämättä pyöristä, autoista ja muista ohikulkijoista.

 Miehistä Ismolla on selvästi huonoja kokemuksia ja aluksi se arasteli myös uutta isäntäänsä. Varsinkin tumma saunatakki päällä kulkeva mies oli sen mielestä pelottava. Ismo on edelleenkin vähän epäluuloinen, vaikka se viihtyy jo hyvin isäntänsä kainalossa rapsuteltavana ja rientää häntä heiluen töistä palaavaa miestä vastaan.

Kesällä kävi pari kertaa niin ikävästi, että Ismo näykkäsi käteen varoittamatta, kun mies laittoi hihnan kaulapantaan. Ehkä joku mies on Ismoa joskus satuttanut kaulapannalla tai hihnalla? Nyt annamme sen kaikessa rauhassa ymmärtää, ettei sille enää koskaan tehdä mitään pahaa. Vasta sitten aletaan opettaa positiivisen vahvistamisen keinoin, että on huippuhieno juttu, jos nimenomaan mies on se, joka hihnan kiinnittää ja irrottaa.

 Tässä lyhyessä ajassa on jo ehtinyt oppia, että kulkurikoira tarvitsee ennen kaikkea aikaa ja kärsivällisyyttä, vaikkei isoja ongelmia olisikaan. Tämä tuntui ennen koiran saapumista itsestäänselvyydeltä, mutta niin vain alkoi jossain vaiheessa kesää tuntua epätoivoiselta, kun Huli murjotti tauotta, koiria ei uskaltanut jättää hetkeksikään keskenään ja mies mietti käsi laastaroituna uskaltaako enää koskea Ismoon ollenkaan.

Onneksi on Kulkurit ja siellä mahtavat naiset, joilta saa tukea ja apua vaikeina hetkinä. Hurjasti kiitoksia Kata! 🙂 Eihän tässä mennyt kuin kolmisen kuukautta, kun elämä alkoikin rullata ihan normaalisti kolmen koiran kanssa.”

Yhteydenotot Katalle