Päivitetty 03.12.2017

Kouluttamisesta / Evi Koskinen, Nerokoira 19.7.2017


 

Kun koira kotiutuu tarhalta, ei kannata ajatella, että koiraa ryhtyisi välittömästi varsinaisesti kouluttamaan.
Kuitenkin on hyvä pitää kiinni joistakin käyttäytymissäännöistä kotona jo heti alusta lähtien, jolloin koiran
on helpompi hahmottaa, mitä siltä odotetaan. Ensimmäiset päivät menevät usein ihmetellessä ja toisiinsa
pikkuhiljaa tutustuessa. Koiraa kannattaa rohkaista nuuskuttelemaan kotia, ja antaa sille aikaa tulla itse
tutustumaan paikkoihin, kun koira on siihen valmis.

Suosittelemme jokaista koiransa hankkivaa osallistumaan Koiruuksien Klubin Kulkurista kotikoiraksi
-verkkokurssille, josta saa varmasti ideoita ja työkaluja, joilla pääsee alkuun oman kulkurin kanssa.
Lisätietoa kurssista löytyy täältä: https://kulkurit.fi/elaimen-adoptointi/kulkurista- kotikoiraksi-verkkokurssi/

Mistä aloittaa kulkurin kanssa?

Rescue-koirina kotiin matkaavilla koirilla voi olla hyvinkin erilaiset taustat; osa on elänyt pienestä pennusta
lähtien tarhalla, saanut koira- ja ihmiskontakteja, ja tottunut esimerkiksi ihmisen käsittelyyn. Osa on voinut
elää jo useamman vuoden kadulla tai pellolla, ja joutunut ihan toden teolla käyttämään päätänsä
selvitäkseen hengissä. Osa koirista taas on asunut kotikoirana perheessä, oppinut ehkä joitakin käskyjä,
sisäsiistiksi tai olemaan rauhassa myös kotona yksin ollessaan. Aina emme voi olla varmoja, minkälainen
oppimishistoria koiralla on, ja siksi onkin tärkeää tarkkailla yksilöä, sen tarpeita ja jo opittuja taitoja.

Jos et aio päästää koiraa nukkumaan sängyssä, on sen turha päästä sängyyn edes ensimmäisinä päivinä
kotona ollessaan. Rauhallisesti odottaminen on hyvä taito, ja sitä kannattaa vahvistaa hyvin pienin askelin
siitä lähtien, kun koira on asettunut taloksi, ja saanut suurimmat matkan aiheuttamat stressikierrokset
laskettua. Rauhassa odottamisen opettelu lähtee esim. siitä, että koira malttaa olla sekunnin hyppimättä, ja
saa sillä ihmisen huomion, jota se tavoittelee. Tai ruokakippoa odottaessa koira malttaa odottaa sekunnin
ennen kuin se ryntää kipolle syömään. Näitä opetettaessa koiralle ei kannata hokea käskyjä, vaan vain
odottaa, että se tarjoaa itse toivottua käytöstä (neljä tassua maassa, pieni odotus kun ruokakippo lähestyy
lattiaa). Ja kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa haluamansa. Näin koira oppii itse miettimään,
miten sen kannattaa käyttäytyä, jotta se saa tavoittelemansa asian.

Yksinolon harjoittelu kannattaa ottaa mukaan kuvioihin myös heti, kun koira on kotiutunut. Koiralle on
jatkoa ajatellen helpompaa, kun normaalit rutiinit muodostuvat mahdollisimman nopeasti kotiin tulon
jälkeen. Näin koiran on helpompi jatkossakin ennakoida, miten arki tulee sujumaan, ja se luo varmuutta
koiran elämään.

Milloin treenataan?

On hyvä pitää mielessä, että kaikki, mitä teemme koiran kanssa, on koiran näkökulmasta kouluttamista.
Koira ei tee eroa sillä, ollaanko koulutuskentällä vai kotipihalla; se oppii koko ajan, ja toimii oppimansa
perusteella. Koira tekee aina niin kuin sille on juuri sillä hetkellä kannattavinta tehdä. Tee siis kaikki
opeteltavat asiat koiralle kannattavaksi, niin sillä on on syy kiinnostua sinun tekemisistäsi. Koira itse
määrittelee, mikä sille on parhaiten toimiva palkkio minäkin hetkenä, onko se sinulta tuleva herkku ja kehu,
poispäin kiitävän rusakon jahtaaminen, houkuttelevan hajun luokse pääsy vai yhteinen leikki kanssasi.

Makupalojen käyttö koulutuksessa kannattaa, sillä useimmiten koirat ovat kiinnostuneet syömisestä, kun
tarjolla on vain riittävän herkullista namia. Mikäli koira ei jossakin tilanteessa syö, indikoi tämä tilanteen
olevan sille liian jännittävä tai kiihdyttävä, eikä se pysty syömään. Tällaisessa tilanteessa ei kannata
harjoitella, sillä koira ei pysty oppimaan kiihtymyksensä vuoksi. Mikäli koira pystyy syömään, voi
harjoittelua jatkaa. Syöminen (ja pureskelu yleisesti) rauhoittaa koiraa ja saa sen stressikierrokset
laskemaan, eli helposti stressaavan koiran ruokailu kannattaakin siirtää ainakin osittain koulutushetkiin ja
lenkille. Näin saamme jännittäviä tilanteita koiran kanssa laukeamaan helpommin.

Koulutusmetodeista

Yheinen harrastus koiran kanssa on aina positiivinen asia, sillä se vahvistaa koiran ja omistajan välistä
sidettä. Mikäli koirakurssit eivät tunnu omilta, voi koiran kanssa puuhailla omalla pihalla, lähimetsässä tai
puistossa ihan yksinkertaisia luoksetuloharjoituksia tai tasapainoilutehtäviä. Kurssella kuitenkin saa
yksilökohtaisempaa opetusta, ja osallistuminen usein tuo lisää intoa koiran kanssa puuhaamiseen.

Toisinaan koiran kouluttamiseen ja käytöksen tulkitsemiseen tarvitsee apua. Kulkurien koirien
yhteyshenkilöt kuulevat mielellään, mikäli vastaan tulee mitä tahansa ongelmia koirien kanssa. Heiltä voit
kysyä neuvoa, ja tarvittaessa he ohjaavat eteenpäin koirankoulutuksen ammattilaisille. Apua kannattaa
hakea mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä mitä enemmän koira pääsee ongelmallista
käytöstään toteuttamaan, sitä vahvemmaksi käytös muodostuu.

Kaikki Suomessa toimivat koirankouluttajat eivät käytä vain positiiviseen vahvistamiseen perustuvia
metodeja. Kulkurit suosittelevat kuitenkin ainoastaan kouluttajia, joiden metodit eivät missään nimessä
perustu fyysiseen rankaisuun tai aiheuta koirille henkisiä tai fyysisiä vammoja. Kouluttaminen on toisinaan
hyvin pitkäjänteistä hommaa, ja tuloksia saadaan aikaan useiden ja useiden toistojen jälkeen. Vaikka
kouluttamiseen menee aikaa, se kannattaa, sillä ajan kanssa muokatut käytökset, joita koira tekee
mielellään, tulevat sitä vahvemmiksi, mitä pidempään koulutusta on tehty. Mikäli törmäät kouluttajaan,
joka lupaa ”korjata koirasi päivässä tai tunnissa”, on syytä epäillä, että kouluttajalla on käytössään jokin
rankaisuun perustuva metodi (paineilmapuhallin, kolinapurkki, kuristuspanta tms.) jonka tarkoitus on
säikäyttää koira tottelemaan. Tämä keino voi tosiaan saada ongelmallisen käytöksen loppumaan – ainakin
hetkeksi – mutta tuottaa koiralle ahdistusta ja saattaa aiheuttaa muita pelonsekaisia käytösongelmia.

Yksi esimerkki rankaisuun perustuvasta koulutuksesta on sitruunapannan käyttö. Pannan toimintaideana
on, että kun koira haukkuu, suihkauttaa panta koiralle epämiellyttävän tuoksuista hajua nenän lähettyville,
ja toimii siis rankaisuna haukkumisesta. Voi olla, että koira onkin hiljaa työpäivän ajan, mutta sillä tuskin on
kovin rentoutunut ja rauhallinen olo – se ei vain näytä enää miltä siitä tuntuu. Panta siis poistaa oireen,
haukkumisen, ilman että selvitetään miksi koira haukkuu. Usein haukkumisen syynä on, että koira on
levoton. Sen kanssa ei välttämättä olla harjoiteltu yksinoloa riittävästi, tai se reagoi ääniin, joita kotona
kuuluu sen ollessa yksin. Jos oireen hoitamisen sijaan pyrkisimme ratkaisemaan, mikä on syynä käytökseen,
ja helpottaa koiran oloa sitä kautta, poistuisi myös oire, eikä koiraa tarvitsisi rankaista. Valitsisitko sinä
mieluummin kotona hiljaa olevan koiran, jolla on kurja olo vai rauhallisesti kotona lepäilevän koiran, joka
tietää, ettei sillä ole hätää, ja omistaja kyllä tulee kotiin aikanaan?

Rankaisut koulutuksessa saavat koiran helposti lannistumaan, eikä se halua enää tehdä kanssasi mitään.
Erityisesti epäjohdonmukaisesti annetut rankaisut saavat koiran epävarmaksi, eivätkä loppupeleissä opeta

koiralle muuta, kuin että sinä käyttäydyt toisinaan arvaamattomasti, ja on parempi olla aina varuillaan.
Oikea-aikainen rankaisu on miltei mahdoton tehtävä, eikä ikinä voi olla varma, mitä kaikkia muita asioita
koira rankaisuun liittää, kuin se mistä me kuvittelemme sitä rankaisevamme. Mikäli koira on tuhonnut
jotakin yksinollessaan, ja omistaja toruu koiraa kotiin tultuaan, ei koiralla todennäköisesti ole
aavistustakaan siitä, mistä sitä torutaan. Koira kuitenkin on mestari lukemaan omistajan eleitä ja
mikroilmeitä, ja jos se huomaa omistajan ärtymyksen, se käyttäytyy ikään kuin olisi syyllinen, vaikka se olisi
vain nukkunut koko päivän omistajan ollessa poissa.

Mikäli koiraa koulutetaan rankaisuilla, se ei loppujen lopuksi uskalla tehdä juuri mitään, ja kokee ahdistusta
uusissa tilanteissa, kun se ei rankaisun pelossa uskalla kokeilla mitään uutta. Tätä sanotaan opituksi
avuttomuudeksi, ja se huonontaa koiran elämänlaatua merkittävästi. Rankaisujen sijaan koiraa kannattaa
rohkaista tarjoamaan erilaisia käytöksiä, ja jos se tekee jotakin, mitä emme toivo, jätämme tämän
huomiotta, ja ohjaamme sen toivotun tekemisen pariin. Uteliaisuus kuuluu koiran perusluonteeseen, ja
auttaa sitä oppimaan ja omaksumaan uusia tapoja, jotka ovat koiran omasta näkökulmasta sille
kannattavia.

Kulkurit ovat keränneet listan rescueystävällisistä palveluntarjoajista, jolta löytyy paljon positiivisiin
koulutusmetodeihin pohjaavia kouluttajia ympäri Suomen. Lista löytyy täältä: https://kulkurit.fi/elaimen-
adoptointi/rescue-ystavallisia- palveluntarjoajia/

Termien viidakko

Koirankoulutuksessa on muutamia vakiintuneita termejä, joiden käyttö helpottaa koulutuksesta puhumista.
Joskus temit kuitenkin sekoittuvat, tai niillä on ihmisten mielessä eri merkitys. Jotkut puhuvat jääkaudesta,
kun he tarkoittavat, että eivät kiinnitä innokkaaseen koiraansa huomiota, kun saapuvat työpäivän jälkeen
kotiin. Toisille jääkausi taas tarkoittaa useamman viikon jaksoa, jolloin koiraan ei kohdisteta mitään
huomiota, sille ei puhuta eikä sitä rapsuteta.

Tämän jälkimmäisen jääkauden tarkoituksena on musertaa koira henkisesti niin, että se hämilleen
mentyään kuuntelisi ihmistä paremmin. Joskus näin voikin olla, mutta jokainen varmasti ymmärtää, miten
haitallista tämä on koiran hyvinvoinnille kokonaisuuden kannalta. Sen sijaan koiran huomioimattomuus
silloin, kun koiran kierrokset ovat tapissa on koulutuksellisesti hyväksyttävää, eikä vahingoita koiran
henkistä hyvinvointia. Kun koira on tervetuloinnostuksesta palautunut, voi koiraa tervehtiä rauhallisesti ja
vaihtaa päivän kuulumiset. Jääkausi on ns. vanhoihin johtajuusteorioihin kuuluvaa termi, jolle nykyajan
tieteeseen perustuvassa koiran koulutuksessa ei ole tarvetta.

Johtajuusongelmia?

Toisinaan törmää ajatukseen, että koira pyrkisi ottamaan johtajan paikan perheessä, ja joitakin koiran
käytöksiä tulkitaan tästä näkökulmasta. Koiran ymmärrys on keskimäärin samalla tasolla kuin 2-vuotiaan
lapsen. Joidenkin hyvin älykkäiden yksilöiden ymmärrys voi vastata jopa 4-vuotiaan lapsen ymmärrystä
asioista, mutta sen monimutkaisempiin asioihin koiran aivotoiminta ei pysty. On siis kohtuutonta ajatella,
että se ”pyrkisi perheen johtajaksi”. Useimmiten ”johtajuusongelmissa” kyse on joko pelosta, kivusta, liiasta
innostuksesta tai harjoituksen puutteesta.

Toiset haluavat, että koira kulkee ovista vasta omistajan jälkeen. Tämä on hyvä taito, ja luo turvallisuutta
arkeen, kun koira ei säntäile ovista heti, kun ne aukeavat. Koiran näkökulmasta tällä ei kuitenkaan ole
johtajuuden kanssa mitään tekemistä, koira vain haluaa ulos, koska siellä yleensä on kaikenlaista
mielenkiintoista.

Vieraiden tervehtiminen hyppimättä on loistava taito, jos haluaa säästää vieraiden pyhävaatteita, tai olla
kaatamatta naapurin pikkulapsia. Tämäkin kannattaa opettaa koiralle maltin kanssa, kääntämällä koiralle
selän ja huomioimalla sen vasta sitten kun kaikki tassut ovat maassa, tai koira on malttanut istua alas.
Myös hihnassa räyhäämisen ajatellaan joskus olevan koiran tapa suojella omistajaansa tai ”näyttää
naapurin koirille kuka on kuka”. Koirat vapaana ollessaan usein kohtaavat toisensa kaartaen ja välttäen
suoraa katsekontaktia. Haistelu ja maleksiminen ovat koiran kohteliaita keinoja kertoa, ”tässä ollaan hyvissä
aikeissa, enkä halua haastaa riitaa”. Usein kuitenkin kaupungissa koirat joutuvat kohtaamaan toisensa liian
läheltä, eivätkä ne hihnan vuoksi ennätä ilmaisemaan eleillä haluamaansa. Tällöin tilanne usein eskaloituu
räyhäämiseksi, mikä kertoo siitä, että koira kokee joutuneensa liian tukalaan paikkaan, ja kokee
paremmaksi ilmoittaa, ettei halua olla näin lähellä. Tilannetta voi ennakoida siirtymällä koiran kanssa
ajoissa kauemmas vastaan tulevasta koirasta, ja antamalla sen rauhassa näyttää rauhottavat signaalit
toiselle koiralle. Usein koiran ollessa kipeä, se on äreämpi ja reagoi muihin koiriin enemmän. Tämä on
koiran keino kertoa, että sattuu, ja ”en todellakaan halua nyt tehdä lähempää tuttavuutta”. Kireä hihna
usein pahentaa tilannetta, ja koira kokee ohitustilanteen vielä jännittävämpänä kuin se onkaan. Mikäli koira
jää tuijottamaan vastaantulijaa, kannattaa se kutsua kauemmas tilanteesta, sillä tuijotus ennakoi usein
tulossa olevaa rähinää. Tuijottaminen myös helposti provosoi ohittavaa koiraa, ja saa koirat regoimaan
toisiinsa herkemmin. Kiristyvä hihna saattaa aiheuttaa koiralle lisää kipua, mikä saa koiran reagoimaan vielä
voimakkaammin. Muiden koirien kiertäminen kaukaa on harjoittelun alussa hyvä idea, mutta vähitellen
etäisyyttä muihin voi vähentää. Ei ole tarkoitus, että koiran kanssa mennään loppuelämä pitkin pusikoita,
vaan kun koira on todennut, että sen ei ole pakko kohdata vastaantulevaa koiraa, ja se pystyy
käyttäytymään tilanteessa rauhallisesti, siirrytään vaihe vaiheelta ohittamaan vastaan tuleva koirakko
lenkillä lähempää.

Pelko ja kivut

Mikäli koiran käytös muuttuu yllättäen aggressiiviseksi, on aina syytä tutkia, onko kyse kivuista. Koira usein
piilottaa kivun merkit viimeiseen saakka, sillä suuressa koiralaumassa kipuileva koira saattaa joutua muiden
silmätikuksi. Kipu voi näkyä esim. muuttuneena ruokahaluna, petipaikan puolustamisena tai yleisenä
äreytenä tai vetäytymisenä. Mahdolliset kivut on aina syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Sopuisa arki, koiran elekielen tunteminen ja mukava yhteinen tekeminen koiran kanssa on avain sujuvaan
eloon rescue-koiran kanssa. Koirat ovat yksilöitä, ja vuosien saatossa opimme tuntemaan omien koiriemme
ominaisuudet ja luonteenpiirteet, joten kannattaa antaa aikaa koiralle, ja ongelmien esiintyessä selvittää
yhtessä koiran varaajan, eläinlääkärin tai kouluttajan kanssa, mikä olisi juuri omalle koiralle paras keino
ongelmien ratkaisuun.

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa