Rakveren tarhalla 24.6.2014
On kulunut kaksi vuotta edellisestä vierailustani Rakveren tarhalle. Odotan malttamattomana nähdäkseni omin silmin miten asiat tarhalla ovat nykyään.
Ennen matkaa tarhan johtaja Kalle Rattasepp kysyi meiltä, minkä verran tuomme ruokaa, koska he saivat juuri paikalliselta eläintarvikeliikkeeltä ison ruokalahjoituksen, eli ruualle ei ole kovin suurta tarvetta. Veimme mennessämme siis vain takakontillisen ruokaa, tarvikkeita ja herkkuja koirille ja kissoille.
Tarhalla vastassamme on Kalle ja tarhan apupoika, kissavastaava Eglen ja pitkä-aikaisen työntekijän Hanneksen ollessa viettämässä vapaapäivää. Vietyämme lahjoitukset sisätiloihin, alamme tutustua tarhan asukkaisiin.
Tarhan aulatila, jossa 12 häkkiä koirille. Asukkaita näissä häkeissä oli neljä.
Etuosassa, missä on 12 häkkiä koiria varten, asustaa neljä koiraa.
Näistä neljästä yksi on iso, vanhempi koira, joka on odottanut kotia pidempään, yksi laikamix uros, joka sai jo kertaalleen kodin, mutta palautui tarhalle, sekä yksi juuri löydetty pienikokoinen koira, joka oli niin hyväkuntoinen ja sillä oli panta kaulassa, että voisi kuvitella sen löytävän vielä takaisin kotiinsa, sekä yksi keskikokoinen sekarotuinen narttu, joka odotti seuraavan päivän sterilointia, ja sen jälkeen se jatkaisi matkaa uuteen kotiinsa maaseudulle.
Kävelytimme kahta koiraa tarhan rauhallisessa ympäristössä. Taluttamani laikasekoitus on lihavassa kunnossa ja se ontuu etutassuaan ehkä juuri sen takia.
Hiljattain tarhalle tullut vanhempi mäyräkoiramix
Tarhalla vakituisesti käyvä vapaaehtoinen kävelytti samaan aikaan muita tarhan koiria, kuten vanhaa rottwailer-sekoitus Ukkoa, joka on odottanut kotiaan kauan, sekä pientä, vanhempaa mäyräkoirasekoitusta, joka on tullut tarhalle hiljattain ja löytänee uuden kodin pian.
Peremmälle tarhan varsinaisiin häkkitiloihin mennessämme olen lähellä lentää selälleni. Tarhalla on hiljaista, niin hiljaista ja rauhallista, että se tuntuu käsittämättömältä. En ole koskaan kymmenen vuoden aikana käynyt koiratarhalla, jossa ensimmäisenä vastaani lyö seesteinen ilmapiiri ja hiljaisuus. Tottakai muutamat koirat haukkuvat meidät nähdessään, mutta vastaanotto-elämöinnin jälkeen ne asettuvat takaisin makoilemaan siistien, puhtaiden häkkiensä lattialle tai koppiensa katolle.
Useat tarhan häkeistä olivat tyhjillään.
Kaikilla koirilla on tilavissa häkeissään ruokaa (osaksi myös edelleen ei niin hyvää biojätettä, mutta myös nappularuokaa), sekä puhdasta vettä. Jokainen koira pääsee sateelta ja auringolta suojaan ja jokainen tarhalla tällä hetkellä olevista näyttää terveeltä, vaikkakin osa on vanhoja koiria ja yhdellä tiedetään olevan sydänvika.
Kierrämme kaikki koirat läpi. Koiria on yhteensä koko tarhalla 15 kappaletta, joista kaksi on pieniä, juuri ensimmäisen rokotuksensa saaneita pentuja ja kaksi on varattuja, kotiin lähtöä odottavia koiria. Jos pennut ja varatut koirat jätetään pois laskuista, kodittomia koiria on 11 kappaletta.
Näistä suuri osa on isokokoisia koiria, vanhoja tai arvaamattomia (kaksi tai kolme kappaletta), yksi nuori narttu on hyvin arka, sekä yksi nuori uros hyvin energinen. Muutama pienikokoinen koira on tullut tarhalle vasta hiljattain, ja mikäli ne eivät palaa takaisin omiin koteihinsa, ne saavat erittäin todennäköisesti uudet kodit nopeasti Virosta.
Käymme tervehtimässä myös tarhan kissoja. Kaiken kaikkiaan kissoja on noin 25, joista yli puolet on alle luovutusikäisiä pentuja, jotka saavat omat kodit suurella todennäköisyydellä niiden ollessa valmiita lähtemään tarhalta.
Kissoja Rakveren tarhalla.
Kissojen leikkautukseen tarha kerää varoja mm. kaupoissa olevilla keräyslippailla. Viimeksi lippaissa oli noin 200 euroa, jolla saatiin useita kissoja leikattuja. Leikkaamattomat kissat elävät häkeissä, mutta steriloidut, kastroidut ja Fiv/Felv-testatut kissat saavat elää kodinomaisessa kissahuoneessa vapaana.
Rakveren tarhalla kissatilanne on nähdäkseni selkeästi hyvä, hyvin lähellä suomalaisen löytöeläintalon määriä ja tasoa. Muualla Virossa, ja etenkin Tallinnassa, löytökissoja on varmasti enemmän.
Juttelemme paljon Kallen kanssa tarhan tilanteesta ja tulevaisuudesta, sekä yleisesti kodittomien eläinten tilanteesta Virossa.
Koirien suhteen tilanne on parantunut nyt lähivuosien aikana valtavin harppauksin. Joka kevät kodittomia pentuja syntyy vähemmän. Tänä keväänä tarhalla oli yksi koditon pentue, joista kaikki yhtä lukuunottamatta saivat kodit Virosta, yksi tuli Suomeen.
Tätä iloista kaunotarta odotti seuraavana päivänä sterilointi ja siitä toivuttuaan tyttö matkaa omaan kotiinsa maaseudulle.
Virossa myös tarjotaan jatkuvasti enemmän koteja löytöeläimille, mikä onkin ollut selkeästi nähtävissä viime vuosina.
Steriloidut/kastroidut koirat ja kissat saavat parhaiten koteja, koska leikkautus on suhteellisen kallista yhä Virossa. Siksi sterilointikampanjoiden tukeminen onkin ollut tärkeää ja konkreettisen esimerkin kautta Rakveren tarha panostaa jatkuvasti enenvissä määrin itsekin sterilointikampanjoihin ja niiden markkinointiin. Rakveren tarha mainostaa paikallislehdissä paitsi kertoakseen löytyneistä eläimistä, myös sterilointikampanjoista. Lisäksi heidän nettisivuiltaan pääsee suoraan tukemaan sterilointeja muutamalla klikkauksella.
Rakveren tarhan suhteen tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Viereinen teollisuustehdas on laajentamssa toimintaansa ja kaupungille on tehty tarjous koiratarhan tiloista. Valtiolla on Virossa kuitenkin velvollisuus järjestää löytöeläimille tilat, joten nähtäväksi jää, mistä ja millaiset ne jatkossa ovat.
Uutena tietona minulle tuli myös, että Virossa rabies-rokotus lemmikeille on ilmainen ja nykyään järjestetään myös säännöllisesti ilmaisia mikrosirutus-päiviä. On hienoa, että Virossa halutaan panostaa lemmikkieläin-kannan rekisteröintiin ja näin ollen löytöeläin-määrän selkeään laskuun, kun omistajat ovat jäljitettävissä.
Tarhapäivämme kohokohta on iltapäivällä, kun katsomme kelloa ja huomaamme, että aikaa olisi olla tarhalla vielä pari tuntia, mutta kaikki tarvittava on jo tehty, meidän apuamme ei tarvita.
Istumme nurmikolla nuoren ja energisen Rikhard-koiran juostessa ympärillämme vapaana. Muissa häkeissä lekotellaan auringossa ja odotellaan iltaruokintaa.
Pois päin ajaessamme olen liikuttunut ja pidättelen palaa kurkussani. Tämä päivä kannatti nähdä, tämä matka kannatti tehdä. Sain olla näkemässä Viron eläinsuojelutilanteen muuttumisen kymmenen vuoden aikana surkeasta todella hyvään. Suomalaisten eläinsuojelujärjestöjen ja ennen kaikkea virolaisten itsensä tekemä työ ja asennemuutos kodittomia eläimiä kohtaan kantaa nyt hedelmää.
Rakveren tarhan jäädessä yhä kauemmas takanani muistelen menneitä vuosia ja haikeana, mutta järjettömän onnellisena tiedän, että yksi pitkä matka on nyt kuljettu loppuun.
Salla Honkapää
Rescueyhdistys Kulkurit ry:n puheenjohtaja
