Päivitetty 05.02.2019

Marjukka Kokko


Sähköposti: marjukka.kokko@kulkurit.fi

Hei, olen Marjukka ja toimin yhdistyksessä koirayhteyshenkilönä. Asun mieheni ja kahden koirani kanssa Vesannolla, Pohjois-Savossa metsien keskellä. Lähtöisin olen Jyväskylästä, mistä elämä on kuljettanut tänne Porvoon, Helsingin, Kainuun, Iisalmen ja Jyväskylän kautta. Elämäntyöni olen tehnyt sosiaalityössä ja sosiaalialan kouluttajana.

Kodittomien koirien asiaan minut johdatteli tyttäreni yli kymmenen vuotta sitten kun aloin suunnitella oman koiran hankkimista. Ensimmäinen koirani oli kuitenkin suomalainen koira, lagotto Lempi, joka tuli viranomaisten lakkauttamasta kennelistä neljävuotiaana. Lempi ehti olla monissa elämäni vaiheissa mukana, kunnes 14-vuotiaana lähti sateenkaarisillalle. Lempin muistoksi istutimme pihallemme tryffelitammen. Ensimmäinen rescuekoirani Niki tuli Serbiasta tarhalta, jossa kävin kahteen otteeseen vapaaehtoistyössä. Yksi elämäni kipeimmistä asioista oli se, että Nikille jouduttiin etsimään uusi koti, koska en pystynyt tarjoamaan sille sen tarvitsemaa turvallisuutta johtuen omien taitojeni puutteellisuudesta ja silloisesta elämäntilanteestani. Niki sai uuden, hyvän kodin ja on myöhemmin ollut luonani hoidossa. Nikin ansiosta lähdin opiskelemaan koiraohjaajaksi ja vuonna 2018 valmistuin myös ongelmakoirakouluttajaksi / käyttäytymisneuvojaksi. Koulutuksen aikana sain valtavasti uutta ymmärrystä koirien maailmasta ja kiinnostukseni kodittomien koirien tilanteeseen maailmassa vain syveni ja tein lopputyönikin liittyen rescuekoiriin.

Kulkureiden toiminta sekä Romaniassa että kotimaassa on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja ystäväni kanssa tahdoimme tukea yhdistyksen toimintaa muun muassa pitämällä Jyväskylässä kirpputoria useaan otteeseen. Vuonna 2015 saimme tilaisuuden päästä aktiivien matkassa Romaniaan, missä olimme viikon vapaaehtoistyössä Alina ja Anda Murgun tarhoilla. Jilavan tarhalta tulikin kotiin Lina, musta kaunottaremme, seuraavan vuoden alussa. Perheemme uusin tulokas on pörröinen Valpas, vuoden 2018 elokuussa Espanjasta kotiutunut surullinen ja arka koira, joka ei enää ole ollenkaan surullinen eikä enää ihan niin arkakaan. On hienoa seurata, miten koira vähitellen alkaa kokea olonsa turvalliseksi. Eläkeläisenä minulla on vielä paljon annettavaa ja koen, että Kulkureiden riveissä tehtävä eläinsuojelutyö on juuri minulle sopiva tapa käyttää osaamistani paremman maailman rakentamiseksi ruohonjuuritasolla.

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa