Mia Takolander

Hallituksen varapj, koirien yhteyshenkilö, Carpe-projekti, Turun aluetoiminta

Sähköposti: mia.takolander@kulkurit.fi
Puhelin: +358400741678

Yhteydenotot ensin sähköpostilla tai sovitusti puhelimitse.
Suomeksi, på svenska, in English

Moi, nimeni on Mia ja hyppäsin Kulkurien matkaan syksyllä 2014 ja toimin koirien yhteyshenkilönä ja olen mukana järjestämässä tapahtumia Turun seudulla. Carpe-projektissa hoidan yrityssponsorointia, yhdessä Nea Gomanin kanssa.

Elämääni on aina kuulunut eläimiä, koirista hiiriin. Lapsuudessa perheeseen kuului mäyräkoiria joita monet kutsuvat isoiksi koiriksi pienessä paketissa. Tämä pitää mielestäni hyvin paikkansa. Vuoden 2002 lopussa päätin toteuttaa haaveeni mikä minulla oli ollut pikkutytöstä lähtien, tarjota koti sitä tarvitsevalle koiralle. Istahdin tietokoneen ääreen ja googlasin ”kodittomat koirat”. Sen kautta ensimmäinen rescuekoirani tuli luokseni, noin vuoden ikäinen koira nimeltään Emmi. Emmin kanssa kuljimme monet yhteiset vuodet ja opimme molemmat niinä vuosina PALJON. Ainoa asia minkä minulle pystyttiin kertomaan, Emmistä, oli että hänessä todennäköisesti on suursnautseria. Tarhaoloissa hän oli kovin innokas ja otti jokaisen henkilön vastaan suurella ilolla. Kun hän oli ollut luonani noin viikon, kävi ilmi että hänen ensimmäinen vuosi ei ollut sujunut mutkattomasti, hän pelkäsi eteenkin miehiä jotka tulivat kadulla vastaan. Hän pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä ja vihaisia/kovia ääniä. jonkin verran eroahdistustakin koettiin mutta se saatiin aika nopeasti poistreenattua. Emmi kasvoi koiraksi jolla oli suojeluviettiä aina sen verran, etten antanut vieraiden ihmisten koskaan silitellä mutta pystyimme liikkumaan ihmisten ilmoilla ilman rähinöitä. Emmi teki kaikkensa oman perheensä eteen ja kuunteli sekä totteli käskyjä omiltaan. Niin paljon oppineena täytin viimeisen kerran lupauksen, ettei Emmin enää koskaan tarvitse kärsiä, kesäkuun alussa 2014, kun vanha neiti nukkui ikiuneen sylissäni.

Nala tuli luokseni Romaniasta heinäkuussa 2014. Hän oli tuolloin noin 4,5 kuukauden ikäinen. Nala oli pelastettu sisarustensa kanssa noin 3 viikon ikäisinä erään kaatopaikan lähettyviltä Carmen Mandescun toimesta. He elivät turvassa eräässä tyhjässä asunnossa elämänsä ensimmäiset kuukaudet ja siirtyivät sitten Glinan tarhalle, jota yhdistys nimeltä Associata A Doua Sansa ylläpiti. Carmen oli yksi tämän yhdistyksen perustajajäsenistä. Nykyään Carmenilla on oma yhdistys nimeltä Carpe, ja parhaillaan Kulkureilla on käynnissä projekti, Carpe-projekti, jossa rakennetaan Carpen uutta koiratarhaa Romaniaan, yhteistyössä Carpen kanssa.

Nalan tulon jälkeen ei mennyt kauan ennenku uppouduin syvemmälle rescuetoimintaan. Eläinsuojelutilanne Suomessa ja esimerkiksi Virossa ei ole verrattavissa eläinten tilanteeseen Romaniassa. Puhumme täysin erilaisesta ajatusmaailmasta mitä tulee eläinten kohteluun ja pitämiseen. Aikoinaan kun tutustuin eri yhdistysten arvoihin ja toimintatapoihin Kulkurit oli yhdistys jonka arvot ja toiminta kohtasi omat arvoni ja ajatusmaailmaani parhaiten. Kestävä eläinsuojelutyö. Pitkän tähtäimen suunnitelmia ja unelmia. Selkeä visio ja suunnitelma. Avoimuus ja johdonmukaisuus. Työtä tehdään järjellä ja suurella sydämellä.

Erityistä ylpeyttä tunnen Kulkurien Romaniassa tehdystä työstä sterilointien ja valistusten saralla. Kestävää muutosta saadaan aikaiseksi vain muuttamalla paikallisten ajatusmaailmaa, ja steriloimalla, steriloimalla ja steriloimalla. Tässä kohtaa kehun Kulkureita. Lahjoittajien avulla olemme pystyneet kehittämään toimivia valistuspaketteja ja järjestämään lukuisia sterilointiprojekteja, joissa on steriloitu jo reippaasti yli 10.000 eläintä.

Lähellä sydäntäni on myös ihmisten jaksaminen ja se, että jokaista kuunellaan ja jokainen saa olla sellainen kun on. Olen lähes päivittäin tekemisissä eläinsuojelijoiden kanssa Romaniassa yrittäen tehdä oman osuuteni tukemalla ja kannustamalla heitä kaiken tämän eläinten kaltoinkohtelun ja välinpitämättömyyden keskellä ja vietänkin paljon aikaa keskustelemalla asioista ja kuuntelemalla näitä ihmisiä jotka joutuvat näkemään, kuulemaan ja kokemaan niin paljon sydäntä särkevää. Nostan hattuni heille jokaiselle!

Lopetan esittelyni lauseeseen joka on niin osuva monessa tilanteessa elämässä; ”Jotta jokainen meistä saa saman verran, jotkut tarvitsevat hieman enemmän”.

Share
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa