Tytti Sirola

Koiravaraaja

Koirien varaukset

tytti.sirola (ät) kulkurit.fi
044 518 1058

Yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostitse.
Also in English.

 

 

 

 

 

Hei,

olen Tytti ja toimin Kulkureissa koiravaraajana.

Asun Helsingissä ja rakkaisiin perheenjäseniin kuuluu mm. kolme koiraa, joista kaksi on adoptoitu Romaniasta. Olen yrittäjä ja pyöritän kollegani kanssa kelluvaan rakentamiseen keskittyvää yritystä. Kun menette Altaalle pulikoimaan Katajanokalle, olette meidän tekemisen ytimessä.

Olen ollut koiraihminen koko ikäni. Ensimmäinen koiramme, cockerspanieli Pete, tuli perheeseen ollessani noin 4-vuotias, Viisas ja rakas kultainen noutaja Boogie tuli osaksi minua ollessani lukioiässä, musta sileäkarvainen noutaja Neo paikkaamaan sydäntä Boogien lähtiessä sateenkaarisillalle vuonna 2004. Neon sisarenpoika Luca tuli perheeseen vuonna 2008. Myös Suvi-kissa kulki matkassani pitkän matkaa, 19 vuotta,

Ensimmäisen kerran aloin tutustumaan rescuekoira-toimintaan talvella 2014-2015, kun jokin sisälläni sanoi, että Neo ei näe kanssamme seuraavaa kesää. Vähitellen alkoi varautuminen siihen, että Luca tulee tarvitsemaan uuden ystävän. Jotakin kohtalon reittiä pitkin etenin Kulkureiden sivuille ja jokin lämmin läikähti sydämmessä. Sivuilla tuli kuitenkin käytyä vielä harvakseltaan, vielä ei ollut aika. Neon yhtäkkisen kuoleman jälkeen vappuna 2015 sivusto oli päivittäin esillä ja aina sama musta koira tuli esille: nallekarhumainen Grizzly. Niin sitä sitten tapahtui, että yllättäen jo toukokuun viimeisenä päivänä olimme vastassa, oletuksemme mukaan, nallekarhumaista ja isoturkkista pörrökoiraa, mutta kopin perältä kaivettiinkin arkaakin arempi musta kettupoika. Olen rakastunut uudelleen ja uudelleen (jos niin voi tehdä) tähän arkaan koirapoikaan hänen tutkiessa elämää häntä koipien välissä sängyn, senkin tai muun jemman perältä, ulkona kaikkea tarkkaillen ja varoen.

Lucan kuoltua syöpään syksyllä 2016 perheen miehet halusivat tässä kohtaa tutun koirarodun kotiin, joten taivuin vielä yhteen noutajaan ja siten lensimme Göteborgiin ja palasimme kotiin ruskean Cao-flätin kanssa. Grizzly löysikin pian leikin ilot pienen pennun kanssa ja isoveljen roolin myös.

Jotta teema ”my home is where my dog is” täyttyisi kunnolla, lauma kasvoi syksyllä 2017 vielä yhdellä. Alta kulmien maailmaa katseleva Gatsby hiipi Suomeen, ilman kotia. Tarjosimme sijaiskotia, kunnes oma sellainen löytyy. No niinhän siinä sitten kävi, että Gatsby sujahti uroslauman jatkoksi niin sutjakkaasti, että meikäläisen kotihoitajan ura Kulkureissa loppui kahteen kuukauteen ja siirryin suosiolla #fosterfailure-joukkoon 😀 . Tässäkin herkässä epelissä on varsinainen ”toinen puoli”, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää!

Elämäni koirat ovat kaikki siis olleet keskikokoisia ja/tai suuria uroskoiria. Grizzlyn – ja nyt myös Gatsbyn myötä – olen tutustunut koirissa aivan uuteen, herkkään puoleen, joka on vaatinut paljon opettelua, kärsivällisyyttä ja aikaa – ja vielä enemmän aikaa. Aran koiran sielunelämään tutustuminen, koiran totuttaminen uuteen elämään, ääniin, ihmisiin, ym. on ollut matka, jonka kulkemista arvostan päivä päivältä enemmän. Sydän sulaa joka päivä, kun näen, miten arasta Romanian kettupojasta ja ”rotikkavinttarimixistä” on kasvanut nauravaisia , elämästä nauttivia herkkiä koiria, joilla on edelleen arkuus- ja pelkohetkensä, mutta jotka nauttivat elämästä täysillä, niistä huolimatta,.

Olen tämän muutaman vuoden sisällä saanut tutustua rescue-toimintaan ja vapaaehtoistyön taustalla toimiviin pyyteettömän ihaniin ihmisiin täällä kotimaassa toimimalla aktiivisesti mm. lentokentällä, jossa olemme koiria vastassa ja jossa koen aina uusia sydämensykähdyksiä uusien omistajien saadessa syliinsä sen hartaasti odotetun karvatassun. Myös muutamat lentokummireissut ja niinä kertoina tehdy tarhakäynnit ja paikallisten aktiivien tapaamiset avasivat silmiä (ja myös kyynelkanavia) ja tiesin varmasti, että tässä, Kulkureiden toiminnassa, haluan olla osallisena ja auttamassa. Siksipä siis aktiivina.

#ILoveMyDogs <3

Share
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa