* n. 6 kk
* uros (kastroitu)
* suomalainen.
Veljekset Aamos (harmaa-valkoinen) ja Aapeli (koko harmaa) ovat syntyneet loppukesästä Pirkanmaan syrjäkylällä vanhan maatalon pihaan. Veljekset saatiin loukotettua Kulkurien toimesta joulukuun alussa ja ne ovat nyt kotihoidossa Toijalassa. Kotihoidossa pojat ovat saaneet tottua paitsi aikuisiin kissoihin, myös koiriin ja ne tulevatkin jo erinomaisesti toimeen myös koirien kanssa. Aikuisista kissoista pikkupojat tykkäävät, eivätkä ole moksiskaan, vaikka isommat välillä määräilisivätkin.
Ihmisiin tottuminen on ollut yllättävän nopeaa siihen nähden, että ennen kotihoitoon tuloa Aamos ja Aapeli elivät vallan ulkona ja näkivät ihmisen kerran päivässä, samalla kun saivat ruokaa. Kolmessa viikossa molemmat antavat silittää ja rapsutella pysyen rentoina. Aapeli osaa jo nauttiakin moisesta touhusta, silmät kiinni kehräten. Aamos, joka saatiin loukkoon muutaman päivän Aapelin jälkeen, tulee kehityksessä kovaa vauhtia perässä.
Pojat ovat oivaltaneet, että se on ihminen, keneltä ruoka tulee ja ihmisistä on sekin hyöty, että ne osaavat leikittää kissanpoikia. Etenkin lahjanarut ovat olleet näin joulun aikaan melko iso hitti! Syliin pojat eivät ihan vielä vapaaehtoisesti kiipeä, mutta uskoisin ettei siihenkään enää kauaa mene. Syliin otettaessa ne pysyvät jo suhteellisen rentoina, etenkin kun sylikyydillä pääsee suoraan ruokapaikalle.
Hiekkalaatikkoa Aamos ja Aapeli ovat osanneet käyttää alusta lähtien moitteettomasti. Ruoka heille maistuu mainiosti ja ruokahalua piisaa, kuten terveellä kissalapsella kuuluukin. Ruoista uppoaa oikeastaan ihan mikä vaan, mitä nyt tassuihin sattuu saamaan 🙂
Luonteiltaan pojat vaikuttavat toistaiseksi hyvin samankaltaisilta. Molemmat ovat hyvin uteliaita ja seuraavat kaikkia tapahtumia silmät suurina ja hiippaillen kannoilla kaikkea uutta ihmettelemään. Leikki maistuu, on se sitten toistensa, aikuisten kissojen, tai koirien tai ihmisen kanssa. Yksi poikien lempileikeistä on kuivaraksujen metsästys ja niitä pojat osaavat tulla jo pyytämäänkin 🙂
Tulevissa kodeissa omistajien täytyy olla valmiita antamaan alkuun aikaa poikien sopeutumiseen, tosin en usko siihen menevän kauaa, niin reippaita pikkumiehiä he ovat. Pojat viihtyisivät varmasti yhteisessäkin kodissa, mutta omat erilliset koditkin käyvät yhtä hyvin. Mukavaa olisi, jos kodissa olisi toinen kissa tai kissaystävällinen koira kaverina, tai sitten hyvin leikkihenkinen omistaja.
Veljeksille on varattu aika rokotuksille ja kastrointiin 13.1., samalla korjautetaan Aamoksen pieni napatyrä.
Miettiessäsi kodin tarjoamista kissanpennulle, huomioithan että se voi olla osa elämääsi jopa seuraavat 15-20 vuotta. Suomalainen kotiaetsivä kissa luovutetaan uuteen kotiin asianmukaisesti loishäädettynä, eläinlääkärin tarkastamana ja ainakin kertaalleen rokotettuna. Se on tunnistemerkitty mikrosirulla, joka on yhdistyksen toimesta rekisteröity turvasiru.fi-palveluun.
Aapeli kasvaa ja komistuu kovaa kyytiä. Ikää on mittarissa nyt noin puoli vuotta.
Viikko sitten Aapeli kävi kastroinnissa ja rokotuksilla ja se olisikin nyt täysin valmis matkustamaan omaan kotiin. Eläinlääkäri katsoi Aapelin napatyrää, mutta koska se oli niin pieni, sitä ei operoitu pois, koska se ei haittaa elämää mitenkään ja harvoin sitä edes tuntee.
Aapelin veli Aamos matkusti viikonloppuna Espooseen omaan kotiin ja Aapeli on sen jälkeen yrittänyt saada hoitopaikan aikuisia, laiskoja, kissoja leikkimään hieman huonolla menestyksellä. Olisikin parasta, jos Aapelille löytyisi koti, jossa sille olisi reipas ja leikkisä kissakaveri seurana. Aapeli osaa kyllä myös rauhoittua, näin pakkasten aikaan se hakeutuu kotona patterin viereen pitkille päiväunille.
Aapeli antaa hienosti jo silittää ja se mm. syö ruokaa kädestä tarjoiltuna (erityisherkku on selvästi ylikypsä palvileikkele) ja kehruukonekin on jo löytynyt ja kovassa käytössä 🙂
Aapelia saa tulla sovitusti katsomaan Toijalaan.
Aapeli sai oman kodin samanikäisen tyttökissan kaverina Sastamalasta 7.2.2014.
Varaajana toimi Mari