Babesioosi

Mikä on babesioosi?                                                    

Babesioosi eli koiran punatauti on loisen aiheuttama sairaus. Koira saa infektion puutiaisen puremasta. Babesioosia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta eniten sitä esiintyy lämpimissä maissa. Euroopassa koiralle sairauden pääasiallinen aiheuttaja on Babesia canis -loinen. Myös Babesia gibsoni aiheuttaa koiralle tautia. Nämä molemmat ovat parasiitteja, joiden vektorina toimivat puutiaiset. Suomessa esiintyvistä puutiaisista ruskea koirapunkki voi levittää babesioosia.

Koiran verenkiertoon päässyt loinen hakeutuu punasoluihin, joissa se lisääntyy. Lisääntyessään veressä loinen vahingoittaa punasoluja. Ns. akuutti babesioosi on Suomessa yleisimmin tavattu babesioosin muoto. Se ilmenee ruokahaluttomuutena, uneliaisuutena sekä punasolujen hajoamisen seurauksena anemiana.

Jos sairaus todetaan ja hoidetaan ajoissa, ennuste on hyvä. Kuitenkin vaikeasti sairaat, vaille hoitoa jäävät tai nuoret koirat voivat menehtyä.

Miten babesioosi tarttuu?

Babesioosi tarvitsee tarttuakseen välittäjäeläimen, jollaisena puutainen toimii. Tauti siirtyy joko puutaisen pureman välityksellä tai suoran verikontaktin kautta. On arvioitu, että punkin täytyy olla kiinnittyneenä koiran ihoon ainakin 2 – 3 vuorokautta ennen kuin infektion siirtyy. Taudin tiedetään myös levinneen esimerkiksi verenluovutuksen välityksellä. Siksi verenluovuttajat tulisi testata ennen luovutusta.

Sairaus voi siirtyä, jos koira joutuu infektoituneessa koirassa olleen punkin puremaksi. On myös tapausia, joissa koira on saanut tartunnan sairastuneen koiran puremasta. Esimerkiksi Babesia gibsonia tavataan yleisimmin koiratappeluissa käytetyillä koirilla, koske se voi tarttua infektoituneen koiran puremasta.

Babesioosin kolme eri tautimuotoa ja oireet

Babesioosin itämisaika on 7 – 21 vuorokautta. Tauti voi olla myös oireeton.

Babesiaa on kolmea eri tautimuotoa: esiakuutti, akuutti sekä krooninen muoto. Kehittymis- tai esiakuutissa vaiheessa nuorella koiralla ilmenee ruokahaluttomuutta, yleistä haluttomuutta ja heikkoutta. Ikenet ovat erittäin vaaleat ja koiralla on kuumetta. Useimmiten tällaiset koirat ovat äskettäin kokeneet myös jonkinlaisen muun stressitekijän esimerkiksi erittäin kovan rasituksen tai toisen sairauden. Koiralla on tällöin usein myös vakava anemia. Koirassa voi havaita myös keltaisuutta (iholla tai silmän valkuaisissa).

Taudin akuutissa vaiheessa oireet ilmenevät samoina, mutta ne ovat heikompia.

Kroonisessa vaiheessa koira on jo melko heikossa kunnossa ja erittäin väsynyt. Koiralla voidaan todeta myös lievää anemiaa. Kroonisessa vaiheessa maksaan ja munuaisiin tulee pysyviä vaurioita. Lääkityksellä ei todennäköisesti saada loista tapettua, joten taudin hoito on todella hankalaa.

Babesioosin oireet:

      • kuume
      • uneliaisuus
      • anoreksia
      • heikkous
      • ikterus eli sappiväriaineesta johtuva silmien, limakalvojen ja ihon keltaisuus
      • vaaleat limakalvot
      • virtsan värin muuttuminen

Monioireinen babesioosi voi aiheuttaa myös seuraavaa:

      • akuutti munuaisen vajaatoiminta
      • keskushermoston toiminnan heikentyminen
      • koagulopatia (veren hyytymismekanismin häiriö, ts. veri ei hyydy)
      • ikterus (kts. selitys yllä)
      • maksan vajaatoiminta
      • keuhkoverenvuoto
      • shokki

Babesioosin toteaminen, hoito ja torjunta

Babesioosi todetaan hyvillä esitiedoilla: on tärkeää selvittää muun muassa, onko koira oleskellut alueella, jossa babesioosia esiintyy. Varmuus saadaan verisivelykokeella eli havaitsemalla loiset punasoluissa mikroskoopin avulla tai PCR-tutkimuksella (geenimonistustesti). Verenkuvan lisäksi myös virtsa analysoidaan. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan huomata esimerkiksi suurentunut perna. Oleellista on poissulkea muut sairaudet, jotka voivat myös aiheuttaa hemolyyttisiä oireita.

Babesioosia hoidetaan imidokarbi-pistoshoidoin. Uusintainjektio suoritetaan 1 – 3 viikon kuluttua, mikä toimii varsin tehokkaasti Babesia canis -loisen aiheuttamaan infektioon. Babesia gibson -loiseen hoito ei ole yhtä tehokas, mutta vähentää kuitenkin oireita ja kuolleisuutta. Suomessa B. gibsoni -infektiota voidaan hoitaa myös klindamysiinin, metronidatsolin ja doksisykliinin yhdistelmälääkityksellä 3 kuukauden ajan. Hoidon lopuksi olisi hyvä tehdä PCR-tutkimus, jonka avulla varmennetaan hoidon onnistuminen.

Tarvittaessa aloitetaan tukihoidot kuten pistosten aiheuttamien sivuvaikutusten hoitaminen (oksentelu, ripuli, lihasvärinä), verensiirrot sekä nesteytys. Lisäksi koiralle annetaan ulkoloishäätö.

Koira yleensä vastaa hoitoon 24-72 tunnin kuluessa sen aloittamisesta. Kuitenkin babesioosin sairastaneet eläimet jäävät taudin kantajiksi hoidosta huolimatta.

Babesioosia ei pidetä zoonoosina. Ihminen voi saada koirasta tartunnan vain suoran verikontaktin kautta. Se ei myöskään leviä suoraan eläimestä toiseen.

Jatkuva ulkoloissuoja ja punkkitarkastus ovat tärkeimpiä keinoja torjua babesioosia. Kiinnityneet punkit ovat irrotettava välittömästi yhtenä kappaleena. Stressitilanne ei merkittävästi lisää sairauden uusiutumisriskiä.

Mitä jos varaamallasi koiralla on positiivinen testitulos babesioosista?

Jos varaamallasi koiralla todetaan babesioosi, sinulla on oikeus perua varaus. Mahdollisesti jo maksettu kulukorvaus palautetaan. Mikäli omistaja haluaa sairaudesta huolimatta adoptoida koiran, arvioimme tilanteen aina koira- ja tapauskohtaisesti.

Muokattu viimeksi: 14.9.2017

Internet-lähteet:

Espanjan katukoirat ry. Sairaudet. Viitattu 14.9.2017 http://www.espanjankatukoirat.com/adoptio/sairaudet/ 

Kanta-Hämeen Eläinklinikka. Babesioosi eli punatauti koiralla. Viitattu 14.9.2017 http://www.kantahameenelainklinikka.fi/hoitoohjeet/25

Koponen, J 2014. Matkustavan koiran terveysvaarat Euroopassa. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Eläinlääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 9.6.2015 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135835

Louhelainen, M. & Spillmann, T. 2009. Tapausselostus: Babesia canis- tartunta koiralla. [verkkodokumentti]. Suomen eläinlääkärilehti. 2009, 115, 3, s. 145. Viitattu 16.6.2015 http://www.doria.fi/handle/10024/57967

Näreaho, M. & Saari S. 2012. Matkailevan koiran loisriskit. Sic! Lääketietoa Fimeasta 2/2012. Verkkodokumentti. Viitattu: 16.6.2015 http://sic.fimea.fi/etusivu/2_2012

Saari, S 2014. Evira 2014. Uskaltaako koiran kanssa matkustaa? Loisriskit ulkomaanmatkoilla. Verkkodokumentti. Viitattu 9.6.2015 http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti+ja+vienti/tuonti+eu+n+ulkopuolelta/koirat++kissat+ja+fretit/loisriskit+ja+muEvira 2014

Lähteet:

Wikström, B. & Öber, J. 2007. Koiran sairaudet. Otavan Kirjapaino Oy.

Share



 
 
 
 

Seuraa meitä

 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.