Moikka!
Olen Inka, helsinkiläinen kahden lapsen äiti ja koiraihminen isolla k:lla. Koirat ovat heittämällä paras asia maailmassa!
Koulutukseltani olen toimintaterapeutti, mutta toimintaterapeutin töitä olen tehnyt urallani hyvin vähän. Valmistumisen jälkeen työskentelin ohjaajana autismikirjon asiakkaiden parissa, kunnes jäin äitiyslomalle. Tällä hetkellä työskentelen koulutus- ja viestintäkoordinaattorina mielenterveysjärjestössä. Mielenterveysasiat ovat siis koirien lisäksi lähellä sydäntäni.
Perheeseeni kuuluu puoliso, 7- ja 3-vuotiaat lapset sekä kissamme Penni. Elämäni koira, kiinanharjakoira Nemo menehtyi keväällä 2024 ja siitä saakka on perheessämme ollut koiran kokoinen aukko. Etsimmekin parasta aikaa myös meille sopivaa rescuekoiraa. Jossain hän ehkä jo odottaa! Nemon lisäksi elämässäni on ollut kaksi koiraa; Coton de Tulear Fifi ja Kiinanharjakoira Uni. Unin seurasta saamme edelleen hetkittäin nauttia, sillä hän elelee eläkepäiviään äitini luona ja vierailee kotonamme tasaisin väliajoin.
Vapaa-ajallani harrastan pienimuotoisesti koripalloa sekä ryhmäliikuntatunteja. Silloin tällöin surauttelen kotiompelimossani lastenvaatteita. Touhuaminen lasteni kanssa on toki arjessani ykkösprioriteetti ja ennen kaikkea muuta olen äiti.
Lapsena haaveilin muuttavani aikuisena Espanjaan ja perustavani oman rescuekoiratarhan. Isoäitini opetti minut käsittelemään koiria jo hyvin varhain, sillä hän kasvatti boksereita ja vietinkin suuren osan kesistäni bokserinpentuja hoitaen. Taisin olla 8-vuotias, kun ensimmäistä kertaa leikkasin pentujen kynsiä. Hiljattain menehtynyt minulle niin rakas isoäitini olisi ollut ylpeä, kun olisi saanut nähdä minun työskentelevän näin tärkeässä roolissa koirien parissa. Terkut sinne jonnekin! ❤️
Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia Kulkureilla koirien yhteyshenkilönä ja auttaa löytämään näille tärkeille tyypeille juuri ne oikeat loppuelämän kodit!
-
- Perhekuva Nemon ja Unin kanssa vuodelta -22.