21.8.

PANCI

* 3v.

* narttu

* steriloitu

* Romaniassa

11.8.2013
Panci on löydetty Dr. Adinan toimesta kadulta muutama vuosi sitten. Nyt se on ollut ja elellyt OneVetin klinikalla kaksi vuotta eli lähes koko elämänsä. Sosiaalisuutensa vuoksi se saa olla vapaana klinikan piha-alueella muun lauman kanssa.

Luonteeltaan Panci on hieman ujo, mutta kuitenkin iloinen. Rauhassa tutustuttuaan ja luottamussuhteen synnyttyä se rentoutuu ja on avoin, ehkä jopa hieman huomionkipeä. Panci tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, joten tulevassa kodissa voisi mahdollisesti olla reipas koirakaverikin sitä odottamassa.

Panci on keskikokoinen, se on 50cm korkea ja painaa 20kg.

26.8.2013
Kulkureiden aktiivit vierailivat OneVetin klinikalla jälleen elokuun lopussa ja tapasivat siellä muun muassa hurmaavan Pancin.

Aktiivimme kuvailevat Pancia rauhalliseksi. Se on tyynen rauhallinen ja rento tarhalla olevasta kovasta metelistä huolimatta. Panci ei myöskään tee itsestään suurta numeroa. Se ei suoranaisesti hakeudu ihmisien luokse, mutta lähestyttäessä se kuitenkin on on äärimmäisen ystävällinen.

Panci tulee erinomaisesti toimeen muiden koirien kanssa, sukupuoleen katsomatta. Näin ollen se saakin olla Onevet-hoitolan pihalla vapaana muun lauman kanssa.

Panci tullaan luovuttamaan asianmukaisesti rokotettuna, loishäädettynä, sirutettuna ja tautien varalta testattuna, oman EU-passinsa kanssa.

29.10.2013
Lisätty uusia kuvia. Tuoreita kuulumisia tulossa pian!

2.11.2013
Panci on varattu!

16.11.2013
Kaunis Panci saapui omaan kotiinsa Suomeen <3

6.12.2013 Kuulumisia kodista
Panci täällä moi. Mä oon nyt ollut omassa kodissani melkein kuukauden ja oon kyllä viihtynyt!
Aika pian opin, että jos joku kävelee keittiöön kannattaa sitä seurata, mutta jos menee muualle, voin ihan hyvin ottaa vaan rennosti.

Meillä on lattialla on yks hyvä talja jolla nukkua, mutta eivät nuo omistajat näköjään häädä myöskään sängystä pois…  Yhtenä yönä nimittäin mä vaan otin ja menin sänkyyn – aamulla sitten ihmisväki heräsi ihmeissään ja täysin tietämättöminä miten ja milloin olin sänkyyn kiivennyt. Jääköön se salaisuudeksi, mutta sängyssä oli kyllä hyvä nukkua!

Mun mielestä koirannappulat kamalia, oon syöny niitä ihan tarpeeks jo Romaniassa. Maksamakkara sen sijaan on tosi jees! Ootteko koskaan maistanu? Suosittelen.

Pieniä lapsia täällä tulee ja menee, mut ne on kivoja! Meijän naapurissa on myös kivoja koiria, joiden kanssa ollaan kamuja jo.  En ole haukahtanut kertaakaan, nuo kaksijalkaiset miettivät osaakohan se ollenkaan haukkua? Kattellaan…

Tiiättekö, yks päivä kovasti yritin syödä makaroonilaatikkoa, mutta se oli laitettu jonnekin korkealle, kurkotin, kurkotin ja kurkotin ja sitten minulle sanottiin EI. Omituista väkeä ja kummallista kieltä?

Ai jooo. Ja se juttu kaulan ympärillä oli alkuun omituinen, mutta olkoon menneeksi, jos sitten pääsee pihalle tai metsään. Paitsi, että se metsä on kyllä vähän kummallinen paikka. Mennään jonnekin ja tullaan samaan paikkaan takaisin?

Yks päivä tossa ajattelin et että voin mainiosti pissata matolle…. Mutta seuraavana päivänä sitten pissasinkin vain puskaan ja kaikki kaksilahkeiset rapsutteli hirveesti. Taidankin jatkaa samalla tavalla…Jospa joskus saisin vaikka sitä mun herkkua, maksamakkaraa.

Kaiken kaikkiaan Pancin kotiutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Se on aika utelias, vaikkakin hieman arka, mutta ei lainkaan niin arka kuin edellinen koiramme. Ollaan kuitenkin oltu aika rauhassa kotona ja opeteltu maltilla uusia asioita. Hiljaa hyvä tulee!”

10.3.2014
“Pian neljä kuukautta Suomessa. Oon edelleen sitä mieltä, että ihmisten ruoka on parempaa kuin kippooni tarjoiltava koiran ruoka. Nappuloista kieltäydyn hyvin määrätietoisesti, muut menee, mut silti… Lihapullat lautasella on ihan väärin – niiden paikka on mun kipossa. Ihan alussa panta ja talutin olivat outoja, nyt niitä ei oikein ees huomaa. Paitsi silloin, kun tulee kavereita vastaan. Tekis niin mieli vain leikkiä ja painia ja ne narut menee solmuun. Vähän aikaa sitten oltiin viikko paikassa nimeltä ”mökki” (siitä myöhemmin), siellä sai mennä ilman perässä roikkuvia kaksilahkeisia. No sai ja sai. Innoissani hyppäsin siitä polulta sivuun ja sinne humpsahdin ja sain raivoisasti pomppia, että pääsin pois. Miks kukaan ei varottanut tällaisesta? Mut oikeestaan se oli aika kivaa, harrastin sitä sen viikon aikana enemmänkin, umpihankeen pomppimaan, se oli kuulemma sitä ”mökkeilyä parhaimmillaan”. Ota näistä sitten selvää… Siellä haisi joku omituinen eläin, ”poro”, mutta en päässyt tekemään niiden kanssa enempää tuttavuutta. Mökillä myös kävi niin, että löysin itseni sohvalta. Jotenkin vain pomppasin siihen ja siinä sitten katselin ja ihmettelen sitä ”mökkeilyä”. Ihmiset tuli ja meni, niillä oli välillä sellaiset laudat jalkojen alla (ja silloin mentiin aika lujaa, minäkin),välillä istuttiin kuumassa talossa ja heitettiin vettä johonkin nurkassa olevaan pömpeliin. Mut en valita, muuta kuin ehkä automatkaa Lappiin ja takaisin. Kesti kauemmin kuin matka Romaniasta Suomeen. Tosin oli se sen veroistakin.

”Mökin” jälkeen on taas ollut ”arki”. En oikeesti ymmärrä, mitä pahaa arjessa on. Ensin käyn aamulla pissalla, kun emäntä käy hakemassa paperinipun laatikosta. Sen jälkeen keskityn kesken jääneisiin yöuniin, otan sellaiset muutaman tunnin kauneusunet. Sen jälkeen pidemmälle lenkille, yleensä vanhalle purkaamon alueelle, joka on aika nasta paikka. Jossain välissä tyhjennän ruokakipon (jos en tykkää, annan sen sapuskan olla siinä kipossa puoleen päivään asti. Ei se maku parane, mutta jospa noi ymmärtäisi, että jotain muuta, pliis.). Sitten pientä lepoa. Natiainen tulee koulusta ja lähtee jonnekin, sitten tulee se aamulla lähtenyt nainen, se lähtee jonnekin. Minä kyttään näitä menijöitä ja tulijoita. Käyn lenkillä. Ja illalla nautin siitä, kun rapsutellaan ja silitellään ja sitten vielä kerran ulos ja ruokaa. Nukkumaan. Tää arki ei siis minusta ole yhtään sen hullumpi asia.

En edelleenkään hauku, mut häntää tykkään nykyään heiluttaa. Ensimmäisen viikon pidin sitä piilossa ja taisin olla aina onnettoman näköinen.

Terkut Kulkureiden väelle!
– Panci-neiti + kotiväki Salosta”