Ajattelin  vieläkin kertoa kuulumisia, nyt kun olen ollut kotonani jo  1v 10kk.

Minulla menee tosi hyvin, meillä ei ole mitään ongelmia …paitsi se, että olen kuulemma ylisöpö ja äiti menee siksi välillä ihan sekaisin …edelleen 😊. No, se on onneksi positiivinen “ongelma”.

Osaan nykyään jo ohittaa toiset koirat hienosti, vaikka vielä tarvitsen joskus pikkuruista namirohkaisua. On täällä kyllä muutama niin ärsyttävä tyyppi, että niille on pakko sanoa, mutta ei se äitiä haittaa. Enää en pelkää pimeää eikä sadekaan juuri haittaa, lähden aina innoissani lenkille, ihan melkein ovea pitää raapia, kun äiti on niin hidas. Minulla on myös paljon kivoja kavereita! Ihan paras on Molly, joka on joka päivä sen ukilla hoidossa tässä naapurissa. Aina leikitään, kun tavataan. Molly on villakoira ja ollaan saman kokoiset. Ollaan kuulemma molemmat yhtä höppänöitä. Ja sitten on Turre ❤ , jolle olen menettänyt sydämeni täysin! Turre on aika iso ja niin komea, sellaiset nappisilmät! Kun näen vain vilauksenkin Turresta, menen niin sekaisin! En voi olla vikisemättä ja kiehnäämättä, jos vain vastakkain osutaan! No, on niitä muitakin poikia ja tyttöjä, mutta nuo kaksi on ihanimmat. Lähellä asuu myös Leila-täti ja ylämaanterrieri Vili, saan aina namia. Leilasta tykkään niin kovasti. Ei muutkaan ihmiset enää ole niin pelottavia, mutta paras aina vähän haukahtaa tai kiertää, jos yrittävät lähestyä. Lapsia kyllä jännitän vieläkin, mutta jos vain kävelevät edessä tai tuijottamatta ohi, niin se ei minua haittaa. Kuljenhan joka päivä meluisan päiväkodin ohikin. Äiti sanoo vieraille ulkona, ettei halua minua turhaan stressata, että siksi on parempi, jos mielummin menevät vain ohi. Onhan minulla kuitenkin niitä menneisyyden haavoja vieläkin taustalla. Mutta arvaa, yhden lapsen olen antanut silittää! Niillä on Iines -koira, joka on myös kaverini. Ja bussissa istuin kerran lapsen vieressä! Ettei tässä nyt enää niin arkatassuja olla!

Osaan myös käydä kirjastossa. Se on koulun yhteydessä ja joudun joskus ohittamaan lapsia sielläkin, mutta en panikoidu. Joskus käydään äidin kanssa kävellen Biltemassa tai Etolassa. Välillä haluaisin Etolaan vähän useamminkin, siellä saa nuuskutella, mutta ei kuulemma ole asiaa sinne joka kerta. Pääsen meidän lähiapteekkiinkin. Siellä istun aina äidin jalkojen vieressä odottamassa. Olen siis aika rohkea nykyään.

Nyt vain taas odotellaan kevättä, että pääsisin sinne mökille kirmailemaan. Sitä ennen tulee kuitenkin joulu ja halusinkin toivottaa sinulle, Kata, oikein hyvää joulua 🎄🎅 ja rauhallista (!!!) uutta vuotta (huh-huh, se kyllä pelottaa, mutta selvisin viime vuonnakin äidin kainalossa!) ! 

T. Alma 

P.s. Olisi kyllä hirveästi kaikkea kerrottavaa oppimisistani ym, muttei nyt voi romaania kirjoittaa, sanoo äiti. “