FRUMUSICA

* n. 3-vuotias

* steriloitu narttu

* Romaniassa.

08.10.2012

Frumusica on päätynyt yhteistyökumppanimme Anda Murgun luokse Glinan tarhalta, vain 2-3 kuukauden ikäisenä pikkupentuna. Frumusica oli tuolloin hyvin pikkuruinen ja sairas. Nyt Frumusica on jo 3-vuotias neitokainen ja valmis löytämään itselleen sen oman lopullisen kodin.

Frumusica on pienikokoinen, painoltaan n. 7-8 kiloinen, steriloitu ja rokotettu tyttönen. Frumusica on elänyt Andalla sisätiloissa muiden koirien ja kissojen kanssa. Frumusica siis tulee toimeen kaikkien kanssa ja on hyvin ystävällinen kaikille. Frumusica on hyvin käyttäytyvä, mukava koira, jonka adoptointia ei Andan mukaan tarvitse katua. Frumusica sopii loistavasti myös lapsiperheeseen.

Frumusicalle siis etsitään sitoutunutta, huolehtivaa ja rakastavaa kotia, jossa voi olla sekä kissoja, muita koiria, että lapsia. Frumusicasta saa varmasti hienon kumppanin sekä sohvalle, että monenlaiseen arjen puuhailuun.

05.11.2012

Kulkureiden Sallan kertomaa Frumusicasta Romanian matkaltaan lokakuussa:

Frumusica-hirveän paljon sympaattisempaa tyttöä saa hakea. Tapasimme Frumusican Andan luona ja pikkuinen todella sulatti sydämiä. Frumusica on sosiaalinen ja varmasti olisi reippaampikin, mutta isossa koiralaumassa se mielummin väistää kuin joutuu nokkapokkaan toisten koirien kanssa. Ujuttauduttuaan lähelle Frumusica on onnessaan saadessaan huomiota ja etenkin päästessään syliin, mutta silloinkaan se ei sekoa riemusta vaan on hiljaisen tyytyväinen oloonsa. Uskon että Frumusica tulee kotioloissa kuoriutumaan leikkisämmäksi ja energisemmäksi ja joku tulee olemaan hyvin onnekas saadessaan Frumusican kaltaisen kultakimpaleen elämäänsä.

21.12.2012

Frumusica saapui omaan kotiinsa Suomeen 14.12.2012

06.03.2013

Mustika (ex-Frumusica) lähettelee iloisia terveisiä kotoaan. Kaikki on sujunut mainiosti ja omistajan mukaan tyttönen on mitä ihanin sylirapsu kaveri. Lisätty myös kuva kotoa.

24.9.2013

Kuvankaunis Mustika lähettää loistavia terveisiä kotoaan:

Meillä on siis mennyt hyvin. Talvella pyörähdimme tarkistusreissulla eläinlääkärissä, jossa saimme lisävinkkejä Mustikan turkin ja ihon hoitamiseen, ja nyt neidin turkki kiilteleekin siihen malliin, että aurinkoisina päivinä koiraneitiä on pitänyt tiirailla aurinkolasein. Mustikasta on kehkeytynyt kodin etäsuhteilun myötä myös varsin tottunut matkailija, sillä Joensuu-Helsinki-junamatkalle se on päässyt kevään ja kesän aikana useita kertoja. Ehkä tämän takia Mustika suuntaisi aina pidemmillä iltalenkeillään mieluiten Joensuun rautatieaseman tienoille. Myös bussissa ja henkilöautossa matkusteluun Mustika on tykästynyt.

Kolmen kissani kanssa Mustika tulee hyvin juttuun. Jopa niin hyvin, että siitä on tullut kissakolmikkoni erakon ja kiusatuimman jäsenen paras kaveri ja puolustaja. Kissoistani nuorin käy puolestaan usein puskemassa itseään Mustikan kylkeen, mikä jaksaa hämmentää koiraa joka kerta. Se kun ei isomman kokonsa puolesta pysty tekemään samaa kissalle. On kokeillut.

Mustika viihtyy hyvin kaupungissa, mutta ihan kuten kodin ihmiset ja kissatkin, mukavinta on maalla. Meillä on ollut lomilla tapana vuokrata tahi etsiä tuttujen kautta kesämökki/maalaistalo, jossa on sitten vietetty aikaa. Mustikalle tämä on tarkoittanut juoksulenkkejä ja juoksentelua yleensäkin ilman hihnaa ja naapurin räksyttävää Anni-mummoa (koira), ja koiruudelle se on kelvannut paremmin kuin hyvin. Näiden mökkireissujen myötä Mustikan vartalosta ovatkin karisseet talven aikana kerääntyneet melkein liikakilot ja koira tuntuu muutenkin olevan innokkaampi lenkkeilijä kuin ennen.

Ainoa näppylä hyvin sujuneessa yhteiselossa on Mustikan tapa ärhennellä meillä käyville vieraille sekä lenkillä muille koirille. Etenkin miehet Mustika kokee uhkaaviksi, naisvieraat selviävät usein vähemmällä haukkumisella ja ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen Mustika ei hauku heitä enää lainkaan. Tähän ongelmaan ei vielä oikein toimivaa ratkaisua ole löytynyt, mutta ilmeisesti se vaatii myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Tuttujen seurassa Mustika on ihan mahtava koirulainen, joka opastaa hyvin mielellään tarttumalla kevyesti hampaillaan rapsuttavaan käteen ja viemällä sen johonkin sopivaan rapsutuksia kaipaavaan kohtaan.

Kiitos Mustikan perheelle ihanista terveisistä. Lisätty kuvia kotoa.

11.4.2022
Saimme Mustikan perheeltä suru-uutisia, Mustika on siirtynyt enkelikoiriin. Mustika sai viettää rakastettuna perheenjäsenenä mielettömän pitkän ajan, loppuvuodesta 2012 saakka. Otamme osaa perheen suureen suruun. Kiitos, että annoitte Mustikalle kodin.

“Viimeiselle automatkallesi nostin sinut tutulle paikallesi etupenkille. Kuoppaisella hiekkatiellä pieni auto heilui ja hytkyi, mutta sinä istuit paikallasi topakkana, katse suoraan eteenpäin suunnattuna. Näit juuri ja juuri kojelaudan yli. Välillä vilkaisit minua. Mietin, kuinka koomiselta parivaljakolta mahdoimmekaan vastaantulijoista näyttää, ja minua itketti.

Ulkona oli kova pakkanen, kuten oli silloinkin, kun joulukuussa 2012 saavuit Itä-Suomeen. Silloin mietin, kuinka tulisit pärjäämään ohuen turkkisi kanssa. Nyt mietin kaikkea, mitä saapumisesi jälkeen oli tapahtunut. Jostain syystä mietin etenkin sitä pihatietämme reunustavaa ruusupensasta, johon jäit vuosia sitten takatukastasi kiinni, ja josta irtosit vasta saksien avulla. Tulevana kesänä pensasta koristavat taas pienet valkoiset kukat, mutta sinä et ole niitä enää nuuhkimassa.

Nukahdit ikiuneen tiistaiaamuna 29. maaliskuuta. Kainaloosi sujautin rakkaan Nasu-lelusi, jolta olit melkein onnistunut mutustelemaan korvat irti.

Olit ensimmäiseni ja niin erityinen, pieni takkutukkani. Kerro terveisiä Avialle ja Scoobylle, ja jos mahdollista, malta olla komentelematta niitä liikaa.

Tiina ”

“Mustika oli kiva koira. Tykkäsin siitä kovasti. Niin kuin emäntänsä Tiina sanoi, elämä ilman Mustikaa olisi ollut huomattavasti tylsempää. Kun Mustika sai hepulin, se ravasi ympäri Outokummun taloa niin ettei sitä olisi uskonut ikäisekseen. Mummohan se Mustika oli, oikein ärhäkkä mummo. Kamalasti se piti siitä että sitä rapsutettiin. Kellahti selälleen ja röhisi kun sitä silitti mahasta. Mustika oli myös mustasukkainen, se halusi olla tärkein. Kun se oli niin pieni, sen tärkeily nauratti välillä. Mutta Mustikan auktoriteettia ei voinut kyseenalaistaa. Se oli johtaja, hellyyttävä johtaja.

Minulla on ikävä Mustikaa, mutta en ole antanut surun vielä tulla ihan perille asti. Tiedän että pian se on otettava vastaan, ettei se jää siihen pihalle norkoilemaan koko vuodeksi. Mutta odottelen vielä pari päivää. Se on vaikeaa koska kaikki vastaantulevat koirat tuovat tietysti mieleen Mustikan. Ja niitä koiria on täällä Käpylässä paljon.

Nyt vedän kumpparit jalkaan ja lähden kävelylle. Yritän olla tyytyväinen siitä että kesä tulee ja heinät heiluvat tuulessa. Hau hau kaikkiin ilmansuuntiin. Kyllä Mustika sen kuulee.

Mustikan varaajana toimi Johanna

Kuvat saa klikkamalla isommiksi.