JESSIE

* noin 4-vuotias

* narttu

* steriloitu

* Romaniassa

Noutaja-mix Jessie on tällä hetkellä Bukarestissa, Romaniassa, paikallisen eläinsuojelija Anda Murgun hoivissa. Tämä ”donitsityttö” jakaa häkkinsä muutaman muun koiran kanssa, jotka dominoivat tätä hellämielistä ja lempeää koiraa. Tilanpuutteen ja ahtauden vuoksi Jessietä ei voida siirtää toisaalle, ja nyt toivommekin todella, että se saisi pikimmiten oman kodin eikä sen tarvitsisi enää stressata ja elää alistettuna päivästä toiseen.

Jessien tarina on se tavallinen romanialainen: se on löytynyt hylättynä kadulta. Sillä on ollut koti, Anda on siitä aivan varma, ja hänen mukaansa Jessie on fiksu, tottelevainen ja luonteeltaan todella kiltti. Sillä on korkeutta noin 50 cm ja painoa rapiat 20 kg.

Tapasimme Jessien vieraillessamme Andan luona 17.3.2013. Tyttö on hellyttävä, todella rauhallinen ja se oli hieman hämillään saamastaan huomiosta. Tarhassaan se seisoi hiljaa koppinsa päällä, heilutti vaisusti häntää ja katsoi surumielisesti liikkeitämme koiralauman keskellä. Jessie on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta soisimme sen pääsevän pian pois tarhan hälinästä ja muiden koirien painostuksen alta. Jessiellä on tulevalle perheelleen taatusti paljon annettavaa! Jessie ei ole kova haukkumaan, joten sen uusi koti voisi olla myös kerrostalossa.

Jessie tullaan luovuttamaan asianmukaisesti rokotettuna, sirutettuna, loishäädettynä ja oman EU-passin omistavana.

Mietithän tarkkaan, kun olet suunnittelemassa koiran hankintaa. Jessie tulee varmaankin tarvitsemaan opastusta hihnassa kävelyssä ja muissa suomalaisen koiranelämän perusasioissa. Tutustuthan huolellisesti sivuillamme ennen yhteydenottoa koiran omistajan oppaaseen ja luovutussopimukseen.

24.3.2013

Lisätty videopätkä Jessiestä ja sen tarhakavereista, kuvauspäivä 17.3.2013.

2.4.2013

Jessie on varattu omaan kotiin <3

3.5.2013

Jessie on saanut kodin Suomesta <3

21.8.2013

JESSIEn tarina ISOKOIRA-torstaita varten:

Ne hetket, kun pitkään tarhalla ollut isokoira saa kodin, ovat täynnä iloa, toivoa ja kiitollisuutta. On ihmisiä, jotka näkevät näiden kotia kauan vailla olleiden sieluun ja siihen, mitä niillä on annettavana. Niin kävi Donitsityttö Jessielle viime keväänä.

Kun Jessie pääsi sivuillemme  kotia etsivien tummaan joukkoon maaliskuussa 2013, häivähti väkisin mielessä, että sen kodinsaanti saattaisi kestää kauan – kuten monen, tarhalla pitkään eläneen isokoiran kohdalla yleensä tapahtuu.

Mutta toisin kävi. Ei mennyt kauaakaan, kun sähköpostiini putkahti viesti, jossa kertakaikkisen ihana, asiallisen oloinen nainen kertoili elämästään, mennestä ja nykyisestä, ja halustaan tarjota Jessielle koti. Viesti päättyi lauseeseen ”mikäli uskot että riittäisimme Jessielle hyväksi perheeksi, olisimme valmiit antamaan hänelle hyvän loppuelämän kodin.”

Uskoinhan minä. Juteltuani kotiehdokkaan kanssa varmistui, että Jessiestä tulisi jäsen kaakkoissuomalaisen perheeseen, jossa äidin lisäksi asuin 4-vuotias tytär ja 14 vuoden ikään ehtinyt kissa.

Lennettyään Suomeen toukokuun 2013 alussa rauhallinen Jessie sujahti sievästi uuteen kotiinsa, ruoka maistui, joskin ulosmeno ja pisuaminen alkuun vähän jännittivät. Hihnassa kävelyä opeteltiin hissun kissun, Jessien omaan, rauhalliseen tahtiin, sillä se tapasi pysähdellä taajaan tuijottamaan ympäristön ihmeellisiä asioita. Ulkona se vähän arasteli toisia, joskaan ei hakkunut tai vastannut rähjäykseen, vaan saattoi epävarmasti murista. Reipas omistajatar oli kertonut kaikille uusille tuttavuuksille Jessien taustan ja ihmiset sekä koirat olivat olleet hyvin ymmärtäväisiä. Jessie oppikin nopeasti tuntemaan kertaalleen tapaamansa karvakaverit, ja toisella tapaamiskerralla ei sama koira enää jännittänytkään. Rohkaistuipa se pian jopa pyytämään yhtä urosta leikkiinkin!

Pikkuasioiden vuoksi se ei nostattanut verenpaineitaan, ei edes metsälenkillä lähes suuhun hypänneen sammakon edessä. Se tuntui olevan kuuro kaikelle metelille. Nukkuessaan se rentoutui täydellisesti ja kuorsasi antaumuksella. Omistajan tarkka silmä havaitsi rotevassa labrador-mixissä myös jotain mastiffinsukuista perimää; tyypillinen kävelytyyli ja kurttunaama olivat heille tuttuja jo perheen aiemmista lemmikeistä.

Ja niin päästiin kesään, joka on ollut täynnä vauhtia ja lenkkeilyä. Jessietä ei lähestulkoon tunnista samaksi koiraksi! Sen olemus on lihaksekas, etupää vankka ja suurin muodonmuutos on ollut karvapeitteen totaalinen pudottaminen. Onneksi omistaja tykkää – ihan oikeasti – imuroida :). Jessien hampaissa on melkoisesti kiillevaurioita, mitä lie pureskellut aiemmassa elämässään Romaniassa, mutta ikenet ovat vahvat. Jessie rakastaakin luiden kaluamista, ja tekee sitä niin antaumuksella, että silmät muljahtelevat ylöspäin. Kolttosiakin tämä kiltti koira osaa, esim. on hyvin kätevä vohkimaan pullat kyläilemään tulleen mummon käsilaukusta. Siinä missä Jessie ei  Suomeen tullessaan ollut tottunut huomioon, se tulee nyt itse kainaloon aamuisin hellittäväksi ja haluaa rapsuteltavan itseään joka paikasta.

Tällaiset terveiset saimme juuri Jessien perheeltä tämän ISOKOIRA-tarinan päätteeksi:

”Kiitos vielä kertaalleen koko Kulkuriporukalle ja pidetään kovasti peukkuja ja tassuja erityisesti isokoirille! Kaikki rescuet on tietysti ihania, mutta kyllä meillä ollaan aina ihan onnesta sekaisin kun joku isompi tai seniori löytää oman kodin 🙂 ! Toivottavasti  myös Jessien esimerkki kannustaa harkitsemaan näitä “tavallisia”  ja kauan kodittomia tapauksia. ”

Sitä mekin toivomme. Lämmin kiitos Jessien ihanalle kodille <3

Jessien varausasioita hoiti Taija.