3/2014

ADAM

* arvioitu syntymäaika 1/2004

* uros

* Suomessa

Yksi miljoonasta – Lyhytkin elämä on arvokas – Adamin onnellinen tarina

16.6.2014 
Viime vuonna, alkusyksystä, Bukarestin vilkkailta kaduilta löydettiin pieni villakoiravanhus, arviolta 14-vuotias, hylättynä. Vanhuksella oli ollut äärettömän hyvä tuuri selviytyessään heikkonäköisenä ja -kuuloisena kaduilla olevista vaaroista; Autoista, ihmisistä, toisista koirista ja nälästä. Adam vietiin yhteistyökumppanimme OneVet-eläinlääkäriaseman tarhalle. Adam otettiin myös sivuillemme kotia etsimään vaikka mahdollisuudet vanhan koiran kodin saannille eivät ole yleensä kovin kummoiset.

Kuukaudet häkissä vietettyä elämää tekivät pienen vanhan koiran psyykkeelle tehtävänsä. Adam masentui. Sitä ei kiinnostanut mikään, kun maaliskuussa 2014 vierailimme OneVetissa. Se oli syliin otettaessa tahdoton. Sen turkki oli rastoilla. Mukana matkalla oli erityisesti vanhojen koirien sielunelämään ihastunut henkilö, joka päättikin siltä istumalta, että Adam ei tulisi kuolemaan yksin häkkiinsä. Adamilta otettiin verikokeet, jotta varmistettaisiin, että se olisi fyysisesti suht kunnossa ennen matkaa. Veriarvoissa ei ollut vikaa ja muutenkin herra tuntui olevan ikäisekseen hyväkuntoinen fyysisesti.

Maaliskuun lopussa 2014 Adam saapui lentokoneella Suomeen. Lentoboksissa istui hieman hämmentynyt vanha mies, joka rauhallisen varmasti alkoi näyttämään viehätysvoimaansa samantien. Olemattomat lihakset alkoivat kehittymään, kun pappa sai liikkua vapaasti. Adam olisi ollut sylissä aina. Se painoi päänsä ihmisen rintaa vasten ja piti pientä yninää, jolla osoitti tyytyväisyytensä. Vaikka se ei kuullut tai nähnyt hirveän hyvin, niin rakkaat ihmiset se tunnisti kyllä. Adamin korvat painuivat alas ja häntä heilui verkkaisesti, kun sitä kohti meni. Adam oli onnellinen.

Adamilla oli ihailija olemassa. Adam, hoitopaikassa lempinimeltään Pikku-Arska, sai kodin vain 2 viikkoa Suomeen tulon jälkeen. Ennen sitä keskusteluja käytiin siitä mitä kaikkea vanha koira mahdollisesti vaatii, mihin on varauduttava ja kuinka koskaan ei voi tietää kuinka paljon tai vähän on aikaa jäljellä. Perhe teki päätöksensä, kaikesta huolimatta he halusivat tarjota Adamille loppuelämän kodin.

Adamin kodin kertomaa:
Ihanasti Adam toipui ja parani meillä ollessaan. Kun saatiin sydän-, nesteenpoisto- ja kipulääkkeet kohdilleen, niin Pappa vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä ja ulkonaisestikin tuli tosi hyvään kuntoon, parempaan kuin olisin alussa voinut uskoakaan. Pappakulta sai lihaa ja lihaksia luisevaan olemukseensa, turkki kasvoi tuuheaksi ja harmaa väri vaihtui lähes mustaan. Silmässä oleva syylä käytiin polttamassa pois ja samalla nukutuksella poistettiin hammaskiveä ja eläinlääkärin mukaan hampaat olivat oikein hyvässä kunnossa.
Adam kulki kanssamme metsälenkeillä ja oli onnellinen päästessään kulkemaan metsäpoluilla kuin muutkin koirat. Loppuvaiheessa se pystyi hölkkäämään ja jopa pari laukka-askelta nähtiin kun Pappa oikein innostui! Terassilta pihalle vievät muutama rappunen alkoi sujua ja Pappa pääsi kulkemaan itse ulkoa sisälle halutessaan.

Adam oli ihana ja hellyttävä herrasmies, naapurit ja muut Adamin tavanneet ihastuivat yleensä siihen heti, se jotenkin osasi pikareitin ihmisten sydämeen. Lapset ottivat alusta asti vanhan herran avosylin vastaan ja Adam oli iltaisin suosittu unikaveri ja jalkasärkyjen hoitaja. Pari viikkoa Adamin jälkeen meille tullut villispentu käpertyi aina mielellään Adamin viereen nukkumaan ja 3-vuotias koiraneitokaisemme suhtautui ystävällisesti Pappaan, kunhan se ei vahingossa ajautunut liian lähelle Rosen omistamia luita tai leluja.

Pappa rakasti ihmisten läheisyyttä ja haleja. Se oli uskomattoman luottavainen ja tukeutui heti kotiuduttuaan ihmisiin, hoitotoimenpiteet oli helppoja tehdä ja Pappaa mielellään pesin ja trimmasin kun siitä tuli sitten niin kovin komea herra.

Viimeisen viikon aikana kuitenkin tosiaan Adam alkoi saada kouristuskohtauksia, jolloin se valitti ja pissasi alleen, joten päätös oli lopulta helppo, eilen 12.6 kohtauksia oli useita saman illan aikana, niin ratkaisu oli varmasti oikea.
Adam nukkui kauniisti ja rauhassa uneen 13.6.2014 ja sai loppuun asti olla meidän kanssa eikä joutunut kärsimään enempää, mahdollisesti yksin jos viimeinen kohtaus olisikin tullut niin, että koirat olisivat olleet keskenään kotona.

Adam saa nyt kirmata sateenkaarisillalla onnellisena ja vaivoista vapaana.

Kiitos Onevet ja Kulkurit että pelastitte ihanan Adamin sieltä kauheuksien keskeltä ja kiitos Adam näistä kuukausista kanssasi. Lepää rauhassa rakas Pappa <3

t. Tarina

Kulkurit toivottavat jaksamista ja kiittävät Adamin perhettä siitä, että he halusivat epäitsekkäästi auttaa pientä vanhusta. Luopuminen on aina vaikeaa ja tuntuu epäreilulta myös koiraa kohtaan, että sen onni voi olla niin lyhytaikainen. Adam kuitenkin sai nukkua pois arvokkaasti ja onnellisena. Sen ei tarvinnut olla yksi niistä miljoonasta kaltaisestaan, jotka kuolevat häkkiinsä hitaasti kitumalla, kidutettuna tai kadulla nälkään. Adamin tarina lyhyenäkin oli kuin lottovoitto.

“Tuo asia on minua lohduttanut, että tiedän varmasti, että maailmassa on yksi koira vähemmän, joka joutui kuolemaan ilman, että sai tuntea kuuluvansa rakastavaan ihmisperheeseen. Aatu vaikutti onnelliselta meillä ja sai arvoisensa kauniin kuoleman, siitä tosiaan jää hyvä mieli.”