Romaniassa Târgovișten kaupungissa asuva Mihaela Soare tekee kaikkensa auttaakseen oman kaupunkinsa alueen kodittomia koiria ja kissoja.Mihaela asuu vanhan äitinsä kanssa omakotitalossa, joka on täynnä heidän pelastamiaan eläimiä. Eläimet ulkoilevat aidatulla pihalla, mutta tämän lisäksi Mihaela käyttää koiria mahdollisimman usein hihnalenkeillä. Eläimet asuvat sisällä talossa eli hyvin kodinomaisessa tilassa, mutta koska eläimiä on paljon, eivät ne saa tarpeeksi yksilöllistä huomiota. Mihaela tekee kovasti töitä, jotta koirat oppisivat kotikoiran alkeita ennen omaan kotiinsa matkaamista.
Mihaela Soare kotonaan.
Miten Mihaelasta tuli väsymätön ja periksiantamaton eläinsuojelija, joka päivittäin pelastaa avun tarpeessa olevia ja taistelee asenteita vastaan eläinten etua ajaen? Mihaela oli jo pitkään halunnut oman koiran. Mihaelan lähipiirin mielestä koiraa ei voinut ottaa asuntoon, jossa he silloin asuivat. Kuitenkin vuoden 2001 kesällä Mihaelan ystävän koira sai pentuja, joista yhden kaveri toi Mihaelalle. Pentu sai nimekseen Jessy ja tämä pieni koira on syy siihen, mitä Mihaela tekee tänä päivänä, sillä lenkittäessään Jessyä Mihaela alkoi ruokkia lähialueensa kulkukoiria ja oppi tuntemaan ne kaikki pikkuhiljaa.
Kohta hän jo vei narttuja steriloitavaksi ja hoidon tarpeessa olevia eläinlääkäriin. Vuonna 2003 Mihaela myi kuolleen isänsä talon ja oman asuntonsa, jossa he asuivat. Lisäksi Mihaela joutui hakemaan pankista lainaa, jotta sai ostettua pienen yhden huoneen omakotitalon ja 200m² palan maata. Pikkuhiljaa he rakensivat taloa isommaksi, mutta koska rahat olivat tiukassa, ei talossa ollut ensimmäisinä vuosina edes lämmitystä joka huoneessa. Nyt talo on noin 100 ja siinä on 3 huonetta. Kaikki rahat, mukaan lukien Mihaelan palkka yliopiston sihteerin työstä sekä Mihaelan äidin palkka taloushallinnon kirjanpitäjän työstämenivät katukoiriin ja niiden hoitamiseen sekä talon laajentamiseen, jotta sinne mahtuisi enemmän eläimiä turvaan ja parempaa elämää odottamaan.
Mihaelan äiti jäi eläkkeelle vuonna 2008 ja Mihaela lopetti työnsä vuonna 2013, sillä vaikka Mihaelan äiti on todellinen rautamummo, ei hän enää pärjännyt yksin noin 20 koiran kanssa, mitä Mihaelan luona yleensä asustaa kerrallaan. Mihaela yrittää pitää luvun 12-14 koirassa, mutta jossain kohtaa hänellä oli jopa 26 koiraa. Tämän lisäksi talossa asustaa useita kissoja. Mihaelalla on 10 omaa koiraa, jotka eivät sovellu adoptioon.
Mihaela ei pysy laskuissa mukana, kuinka monta koiraa hänelle tulee kuukausittain. Koirat tulevat hänen luokseen pääasiassa kaduilta, mistä hän ne poimii talteen, mutta myös kunnallisilta tarhoilta ja jotkut koirat hakeutuvat Mihaelan portin taakse itsestään. Lisäksi ihmiset jättävät eläimiään hänen talonsa kulmille. Mihaelalta omiin koteihin adoptoidaan kuukausittain noin 5-7 koiraa. Koiria menee Suomen lisäksi Isoon-Britanniaan ja harvoin myös Saksaan.
Mihaelan äiti.
Mihaela ei saa säännöllistä taloudellista tukea mistään. Adoptoijat maksavat koiran eu-lemmissipassin, mikrosirun, rokotukset ja steriloinnin, mutta ruoat, muut eläinlääkärikulut ja mahdolliset lääkkeet maksaa Mihaela itse. Kulut katetaan Mihaelan äidin eläkkeellä ja ihmisten tekemillä satunnaisilla lahjoituksilla. Se, että ajokortiton Mihaela matkaa koiran kanssa taksilla yli 80 km matkan Bukarestiin Onevetin hoitolaan aina jos koira täytyy rokottaa Suomeen tuloa varten, todistaa kuinka paljon Mihaela on valmis tekemään näiden koirien eteen.
Kulkurit ovat auttaneet Mihaelaa syyskuusta 2013 alkaen. Mihaela ei sanomansa mukaan kadu hetkeäkään, että vaihtoi 15 vuotisen uransa ja “normaalin elämänsä” eläinsuojelijan arkeen. Hän elää koirien hyvinvoinnin puolesta ja toivoo jokaiselle koiralle sen ansaitsemaa, maailman parasta, kotia.
