1. Rescuekoira on vakava tautiriski
Tautiriskit kodittomien koirien adoptiossa ulkomailta ovat asia, joka on syytä ottaa vakavasti eikä niitä tulisi koskaan vähätellä. Vastuullisessa rescuetoiminnassa tehdään kaikki mahdollinen tautiriskien minimoimiseksi, sillä se on kaikkien etu, eikä rescuetoiminta voisi jatkua mikäli tauteja leviäisi holtittomasti Suomeen. Osittain tautiriskeistä puhuttaessa esiintyy tietämättömyyttä ja rescuetoimintaa sekoitetaan myös usein pentutehtailuun ja koirien salakuljetukseen. Rescuetoimintaa on ollut noin 20 vuoden ajan Suomessa, ja sinä aikana vastuullisten toimijoiden teettämät toimenpiteet ja tarkastukset ovat ainoastaan lisääntyneet ja tehostuneet.
Rescueyhdistys Kulkurien kautta tulevat koirat rokotetaan rabies- ja viitosrokotteella tehostetusti parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, kennelyskä ja leptospiroosi), ulkoloishäädetään ja heisimadotetaan kahdesti (ekinokokki). Lisäksi koirat testataan kahdeksan eri sairauden varalta: giardia, amerikkalainen sydänmato, ihomato, anaplasmoosi, ehrlichioosi, leishmanioosi, borrelioosi ja babesioosi. Koirilla on eu-lemmikkieläinpassi ja mikrosiru ja koirat tuodaan maahan käyttäen Ruokaviraston TRACES-järjestelmää.
Lisäksi koirat tarkistetaan vähintään kahdesti eläinlääkärin toimesta ja niille tehdään yhdessä laaditun tarkistuslistan mukaiset toimenpiteet. Ylitämme siis maahantuontivaatimukset kirkkaasti ja lisäksi päivitämme adoptio-ohjelman terveysosuutta aina tapeen mukaan, sekä konsultoimme useita suomalaisia eläinlääkäreitä aina tarvittaessa. Noudatamme lisäksi suomalaisten vastuullisten rescuejärjestöjen yhteisen sitoumuksen Responsible Rescuen kriteristöä toiminnissamme.
Huomattavasti vastuullisen yhdistyksen kautta adoptoitua rescuekoiraa suurempi riski on Välimeren maissa matkustaminen ja satunnainen hyttysen pisto siellä, tai esimerkiksi salakuljetuksen tai pentutehtailun kautta Suomeen jatkuvasti saapuvat koirat. Hyttynen ei myöskään katso pistääkö se koditonta katukoiraa vai näyttelyssä vierailevaa rotukoiraa, joten tautiasioista huolehtiminen rajojen yli liikkuessa tulisi olla kaikkien yhteinen huoli ja ennenkaikkea vastuu.
2. Rescuetoiminnalla tuetaan pentutehtailua
Rescuetoiminnan ja pentutehtailun selkeä ero on yksinkertaisesti raha. Rescuekoirien adoptiotoiminta on voittoa tavoittelematonta toimintaa, jossa mikään taho (paikalliset eläinsuojelijat tai yhdistys) ei saa taloudellista voittoa toiminnasta ja pentutehtailussa taas toimintaa harjoitetaan yksinomaan taloudellisen voiton takia, eläinten hyvinvoinnista piittaamatta. Rescuekoirien adoptiotoiminnalla autetaan pyyteettömästi ihmisen vastuuttomuuden takia jo syntyneitä, kodittomia koiria, pentutehtailussa teetetään tahallisesti paperittomia ja rekisteröimättömiä koiria maailmaan. Asiat ovat siis täysin vastakkaiset.
Romaniassakin toimii pentutehtaita ja joskus voi käydä niinkin, että pentutehtaasta hylätään kadulle koira, joka ei esimerkiksi ole tuottanut riittävästi pentuja tai ei ole ollut hyvä emo pennuille jatkuvan stressaavissa oloissa pennuttamisen takia ja josta ei enää näinollen ole ollut taloudellista hyötyä. Tälläiset yksilöt saattavat päätyä lopulta adoptio-ohjelmaan, mikäli niiden onneksi niiden kohdalle osuu paikallinen eläinsuojelija, joka kerää hylätyn koiran talteen. Näissäkään tapauksissa raha ei liiku missään kohtaa, vaan pentutehtaasta hylätty koira on siinä vaiheessa koditon koira.
3. Suomessakin on kodittomia koiria, miksi auttaa ulkomaisia?
Missään hyväntekeväisyystyössä asiat eivät sulje toisiaan pois. Vapaaehtoistyössä, jolla myös rescuetoimintaa hyvin pitkälti pyöritetään, jokainen on oikeutettu valitsemaan itselleen tärkeän avustuskohteen, eikä kohteita voi arvottaa toinen toistaan tärkeämmäksi. Kaikkea hyväntekeväisyystyötä tulisi arvostaa ja tukea, on se sitten vanhusten, lasten, eläinten, suomalaisten tai ulkomaisten auttamista. Suomessa tilanne eläinsuojelun kentällä on siinä mielessä onnellinen, että lisääntyvää työtaakkaa jakaa moni tehokas ja ammattimainen toimija. Me koemme, että meidän panostamme tarvitaan enemmän Romaniassa, missä eläinsuojelutilanne on Euroopan huonoimpia.
Ulkomaisen rescuekoiran adoptiotoiminta on noussut varteenotettavaksi ja eettiseksi vaihtoehdoksi lemmikin hankkimiselle. Moni adoptioperheistämme perustelee valintaansa sillä, ettei tarkoituksena ole kilpailla korkeissa luokissa tai osallistua näyttelytoimintaan, vaan he etsivät kotikoiraa, perhekoiraa, lenkkikaveria, harrastuskaveria ja haluaa tarjota kodin sellaiselle koiralle, joka on jo olemassa ja tarvitsee kodin. Usein adoptioperheet ovat etsineet ensin Suomesta koditonta koiraa, sopivaa löytämättä. Suomessa on karkean arvion mukaan muutamia satoja kodittomia koiria, suuri osa näistä kodinvaihtajia, joilla monilla on jonkinasteisia käytöshaasteita tai ne ovat keskikokoisia tai isoja koiria, jotka eivät sovellu esimerkiksi kerrostaloon. Pelkästään Romaniassa on 2-5 miljoonaa koditonta koiraa, ja adoptio-ohjelmassamme on paljon pentuja, pienikokoisia aikuisia, sekä myös keskikokoisia ja suuria koiria. Adoptiotoiminta kasvaa vuosi vuodelta ja se kertoo osaltaan myös siitä, että kysyntää on. Rescueyhdistys Kulkurien kautta adoptoitiin vuonna 2023 285 koiraa.
4. Kodittomia koiria ei ole järkeä tuoda tänne, niitä pitäisi auttaa paikan päällä
Kohdemaan kodittomien koirien ongelma ei missään tapauksessa koskaan ratkea adoptiotoiminnalla, eikä se ole tarkoituskaan. Yksittäinen kodittoman koiran adoptio muuttaa vain sen onnekkaan yksilön elämän, ja se on itsessään arvokasta. Suurin osa rescuetoimijoista tekee merkittävästi työtä kohdemaassaan, nimenomaan paikan päällä. Se ei usein ole toiminnan näkyvin osuus, vaan adoptiotoiminta saa Suomessa eniten huomiota.
Rescueyhdistys Kulkurien toiminnassa tärkeimpiä toiminnan muotoja ovat massiiviset ja jatkuvat sterilointikampanjat ja paikallisen väestön valistus. Sterilointikampanjoissa steriloidaan sekä omistettuja, että kodittomia koiria. Steriloinnit ovat ainoa kestävän kehityksen keino puuttua kodittomien koirien lisääntymiseen ja katkaista populaatioiden syntyminen ja kasvaminen ja pureutua näin ongelman juurille. Kulkurien sterilointikampanjoissa on toimintavuosien aikana steriloitu yli 34 000 eläintä. Valistus kulkee käsi kädessä sterilointitoiminnan rinnalla. Paikallisen väestön koulutus sterilointien merkityksestä, eläinten hyvästä kohtelusta ja hyvinvoinnista kertominen antaa kohdemaan ihmisille eväät tarttua jonain päivänä aktiivisemmin itse maansa kodittomien koirien ongelmaan. Kulkureissa valistusta tehdään jakamalla tietoa paikallisille esimerkiksi esitteiden muodossa sekä kehittämällä keinoja tehokkaampaan valistukseen paikallisten eläinsuojelijoiden, eläinlääkärien ja muiden alalla toimivien kanssa.
5. Rescuekoira sopii vain ja ainoastaan erittäin kokeneeseen koirakotiin niiden moniongelmaisuuden vuoksi
Tärkein tekijä rescuekoiraa harkitessa on tiedostaa omat resurssinsa ja kriteerinsä tulevalle koiralle. Jokaisen koiran, ja etenkin rescuekoiran kanssa on oltava valmis ja motivoitunut tekemään töitä. Yhtä tärkeää on yhdistyksen ammattitaito, jotta oikea koira ja oikea perhe kohtaavat. Rescuekoirissa, kuten kaikissa koirissa, on hyvin laajasti erilaisia yksilöitä ja jokaisen adoptio ohjelmaamme pääsevän koiran kohdalla määritellään juuri sille soveltuvat kotikriteerit. Kaikki koirat eivät suinkaan sovellu esimerkiksi kerrostaloon haukkuherkkyytensä takia, tai lapsiperheeseen arkuutensa takia. Toisaalta adoptio-ohjelmassa on myös paljon koiria, joiden luonteen ja sosiaalisuuden perusteella ne voisivat sopia vaikka ensimmäiseksi koiraksi.
Adoptio- ohjelmaan valitaan vain koiria, jotka lähtökohtaisesti ovat sopeutumiskykyisiä suomalaisen kotikoiran elämään. Toivottoman arkoja tai esimerkiksi aggressiivisuuteen taipuvaisia koiria emme ota adoptio-ohjelmaamme. Adoptio-ohjelmaan valitaan koiria luonteen, psyykkisen ja fyysisen terveyden ja osittain myös ulkonäön perusteella ja vierailemme säännöllisten yhteistyötahojemme tarhoilla ja kodeissa useita kertoja vuodessa päivittämässä adoptio-ohjelmassamme olevien koirien kuulumisia ja valitsemassa sinne uusia kotia etsiviä koiria. Vastuullisen yhdistyksen toimintaan kuuluu myös adoptiokotien tukeminen ja opastaminen myös adoption jälkeen.