13.6.2013

PENTU

* arvioitu syntymäaika 9/2012

* uros

* Virossa

9.2.2013
Pentu on varattu Suomeen!

3.3.2013
Pentu matkasi omaan kotiinsa Suomeen 2.3.2013!

9.3.2013 Kuulumisia kodista
“Heippa! Pojat tulevat hyvin juttuun keskenään. Hugo on ihan rakastunut Ricoon ja ottaakin “isoveljestään” mallia ihan kaikessa. Mallin myötä koipikin on jo noussut pari kertaa – onhan se vielä hieman huojuvaa ja etujalat ovat olleet toimituksen jälkeen kainaloita myöten pissassa, mutta nousipahan kuitenkin! Päivä päivältä Ricokin on alkanut huomaamaan, että onhan se kiva kun painikaveri löytyy samasta huushollista. Sisäsiisti Hugo on ollut oikeastaan alusta lähtien, myös yksin ja yhdessä Ricon kanssa olot ovat äänityksien perusteella sujuneet ongelmitta. Raakaruoka oli suuri ihmetyksen aihe ensimmäisellä ruokinta kerralla – Penneli meinasikin ensin mennä pyörimään ruokakuppiinsa…. Nyt kun raa’an lihan merkitys on selvinnyt niin Hugo toimii erinomaisesti myös Ricon ruokakupin tiskaajana.

Hugo yski ja puklaili limaa pari päivää tultuaan, joten ollaan oltu varmuuden vuoksi täys karanteenissa muista koirista. Reilun viikon kuluttua päästään vihdoin treffaamaan kavereiden koiria, koirakouluun treenaamaan ja koirauimalaan polskimaankin.”

Suurkiitos Rakveren tarhalle ja Kulkureille tästä älyttömän ihanasta ja rakastettavasta pakkauksesta 🙂

22.9.2018 Viimeiset kuulumiset. Rakastaen, ikvöiden ja kaivaten, perheesi
Mistähän sitä aloittaisi, mitähän sitä kertoisi? Niin paljon ajatuksia, sanoja ja tunteita pitäisi kääriä pakettiin..

2013 etsin aktiivista urospentua/nuorta, joka olisi samaa kokoluokkaa ja muutoinkin saman tyylinen, kuin jo kotona oleva koirani Rico oli.
Kirjoitin koirahaaveesta silloin Kulkureiden aktiivina toimineen ystäväni facebook-sivulle ja kaikki lähti kuin kivi pyörimään…
Rakveren tarhalle oli pari päivää ennen kirjoitustani hylätty hyvin etsimäni koiran kaltainen pentu. Se ei ollut vielä ehtinyt edes sivuille kotia etsivien joukkoon, kun tiesin, että tämä on minun koirani. Kuin palapelin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen.

Hugo oli kaikki mitä olin toivonut!
Se oli aktiivinen ja reipas, äärimmäisen opettavainen tarjoten jatkuvaa haastetta, kuitenkin samaan aikaan ollessa kuin ihmisen mieli. Sen kanssa oli ilo harrastaa, tehdä ja touhuta, se oli oppivainen, motivoitunut ja taitava. Ja silti myös yksi parhaista sohvalla löhöily kavereista.
Hugolla ja Ricolla kolahti heti jutut yksiin. Ne leikkivät ja painivat keskenään, juoksuttivat toisensa väsyksiin ja uusia tai jännittäviä asioita kohdatessamme, ne tukivat toinen toisiaan. Kokokaan ei paljoa paremmin nappiin olisi voinut mennä, sillä aikuisena Hugo oli noin kolme senttiä korkeampi ja pari kiloa painavempi, kuin Rico, aivan kuten toivoin.. Ja jäipä tuo hätäpäissä keksitty Pentu-nimikin lopulta käyttöön, vain Penneli muotoon muunneltuna, sillä Hugo oli vielä aikuisenakin hyvin pentumaisen iloinen ja touhukas.

Viiden yhteisen vuoden jälkeen tuli aika vaikeiden päätöksien ja viimeisen palveluksen tekeminen rakkaalle ystävälle. Raskain mielin ja surun murtamana oli todettava, että nivelrikko tulee viemään voiton, aivan liian aikaisin.
3.3.2018 Hugo nukkui ikiuneen rakkaiden ihmistensä ympäröimänä.

“Taivas tummuu ja tähdetkin silmänsä sulkee
Yksin istun ja varjot vain huoneessa kulkee
Pois olet mennyt, vain muistosi jää
Ja ymmärrän sen nyt, en sua koskaan nää

Jostain kaukaa soi hiljainen vaikerrus tuulen
Tuulen soitossa tuskan ja kaipuuni kuulen
Pois olet mennyt, vain muistosi jää
Ja ymmärrän sen nyt, en sua koskaan nää

Niin paljon se sattuu kun nään
Kodin tyhjäksi jääneen
En estää voi kyyneltäkään
Yksin itken mä ääneen”

Rakastaen, ikävöiden ja kaivaten,
Perheesi

Varaajana toimi Nea.