SINI PIKKUNEN
* n. 6 kk
* naaras
* Suomessa.
Sini eli ” Pieni ” tai ” Pikkunen ” on sirorakenteinen noin puolivuotias tyttökisu. Pikkunen on aivan mainio katti. Aluksi tyttö on hieman ujo, ja lähtee karkuun jos sitä lähestyy. Pikkunen on nyt ollut kaksi viikkoa hoitokodissa Lahdessa opettelemassa kotikisun elämää. Nyt tyttö antaa silittää ja varsinkin aamuisin tulee jalkoihin puskemaan ja kiehnäämään. Pikkunen tykkää kovasti leikkiä kaikenlaisilla nyöreillä ja vaikka pahvinpalasella, kunhan on jotain, jota voi potkia tai heitellä ja sitten juosta perässä. Tyttö nukkuu yönsä hyvin, ei ole siis yöllä riehuvaa sorttia. Aloittaa aamupalan vaatimisen vasta kuin ihminen on jo noussut sängystä. Tytöllä onkin ihan hyvä ruokahalu ja kummatkin, kuiva- ja märkäruoka kelpaavat.
Pikkunen tykkää, että sillä on kavereita, eli tyttö sopisi hyvin toisen kisun kaveriksi tai vaikka isompaankin laumaan. Tyttö on myös tottunut koiriin, isoihin ja pieniin. Hoitokodissa on 4 koiraa ja 4 kissaa, ja kaikki on tytön mielestä ihan kivoja. 😀 Ei suositella kotiin, jossa on pieniä lapsia, kissan ujon luonteensa takia. Kisu pelästyy helposti kovia ääniä, ja tarvitseekin alussa hieman omaa rauhaa, ennenkuin tottuu uusiin ihmisiin. Pelätessään tyttö perääntyy ja sähisee, mutta ei ole herkkä huitomaan. Pikkunen ei ole hirveä linssilude ja lähtee aina karkuun kameran nähdessään.
Sini Pikkunen on madotettu useaan kertaan, saanut flunssarokotuksen tehosteineen, rabiesrokotuksen, sekä se on testattu Fiv/Felv-negatiiviseksi.
Sini Pikkunen sai kodin Imatralta heinäkuussa 2013.
Varaajana toimi Tiia.
Kuulumisia kotoa 14.7.2013
Ajattelin kirjoitella vähän ensimmäisiä kuulumisia pikkuisen
kotiutumisesta. Tiistai iltana saavuttiin kotiin, ja kuten suosittelit, hiekkalaatikon vieressä avattiin kuljetuskopan ovi. Ensimmäisen vuorokauden aikana neitiä ei juuri näkynyt, ujona tapauksena kun se piileskeli mieluiten saunan varjoissa tai sohvien alla. Yön laskeutuessa Pkkuinen kuitenkin rohkaistui käyttämään hiekkalaatikkoa ja tyhjentämään ruokakuppinsa viimeistä murenta myöten.
Uusi ympäristö on selvästi hiukan pelottava uudelle perheejäsenellemme.
Samoin kahden ihmisen asuminen samassa taloudessa tuntuu välillä hieman
olevan kummallinen asia. Välillä neidin vatsa on ollut vähän löysällä,
mutta mitää pahaa ripulia ei kuitenkaan ole esiintynyt.
Öisin Pikkuinen on pitänyt meille konsertteja, ja tuonut minulle
kissa-aiheisia unia.
Eilen tyttö katosi moneksi tunniksi piilottelemaan ja hieman huolestuttiin
mihin koloon se on tällä kertaa on jäänyt, mutta illalla taas ruokakuppi
houkutti luokseen, eikä sekään, että me ihmiset portailta ruokailua
seurasimme häirinnyt enää pienen pohdinta- ja arviointihetken jälkeen.
Aamupäivällä Pikkuinen uskalsi jo ihan reippaasti kävellä yläkerrasta
ruokakupille, vaikka itse istuin sohvalla näköetäisyydellä. Vilkaisi vain
olkansa yli ja jatkoi syömistä. Hetki syötyään hän jo uskalsi tulla tuohon
pöydän toiselle puolelle tarkkailemaan minun toimiani kun läppärin kanssa
työskentelin.
Ovikellon soidessa kuitenkin tuli pupu pöksyyn ja hiivittiin takaisin
tarkkailemaan tilannetta sohvan suojista.
Sellaisia nämä ensimmäiset päivät täällä, hiljalleen tutustumista
toisiimme.
2.8.2013: Hei!
Taas aika kertoa hieman lisää kissatytön elämästä uudessa kodissa.
Halusin elää hetken pikkuisen neidin kanssa ennen uudelleen
nimeämistä. Nykyisin Sini Pikkuinen kulkee nimellä Mimosa.
Koiramme Merin saavuttua Mimosan hienosti alkanut rohkaistuminen otti
hieman takapakkia, ja tyttönen katosi sohvien, kaappien ja saunan
suojiin useammaksi päiväksi, kuten saavuttuaankin. Ensimmäisinä
päivinä uudet asukit näkivät toisensa vain muutaman kerran, Mimosa
tosin varmasti piiloistaan tarkkaili pientä n. 20kg pentukoiraamme.
Vajaan viikon jälkeen Meri yritti muutaman kerran lähestyä Mimosaa,
kerran kesken ruokailun ja kera haukahduksin. Silloin Mimosa pomppasi
sähisten alas, ja ilmeisesti opetti samalla Merille, että kissoille ei
tässä talossa haukuta, ja tämä sääntö on pätenyt siitä illasta
lähtien.
Nykyään molemmat suhtautuvat toisiinsa varovaisen uteliaina, antaen
silti toisilleen tilaa. Meri kyllä selkeästi tahtoisi tutustua hieman
nopemmassa tahdissa, mutta ketterä Mimosa rauhaa halutessaan on tuossa
tuokiossa omissa piiloissaan koiran jäädessä ihmettelemään, mihin se
kaveri oikein katosi.
Vieraiden läsnäollessa Mimosa pysyttelee edelleen piilossa, mutta
perheen kesken viihtyy jo paljon enemmän esillä.
Toisinaan sohvalla torkkuessani olen havahtunut siihen, että pikkuiset
tassut kävelevät jalkojeni päällä, ja onpa Mimosa toisinaan tullut
nukkumaan sohvatyynyn päälle tuohon puolen metrin päähänkin.
Tänä aamuna ensimmäistä kertaa meidän hieno kissaneiti juoksi jo
kiireen vilkkaa viereen kun ruokapussi aukesi, ja uskalsi jäädä
syömään, vaikka itse puuhailin aivan vieressä keittiössä. Koiran
lähestyessä tuli syömiseen pieni paussi ja piti hypätä lattialle
varmistamaan pakoreittiä, mutta hetken toisiaan tuijoteltuaan
päättivät molemmat jatkaa sovinnossa ruokailua, kissa pöydän nurkassa,
koira pöydän alla.
Parina yönä meidän pikku Mimosa oli käynyt maistelemassa koiran
raksuja, mutta on nyt jättänyt ne rauhaan ja syönyt vain omia
ruokiaan. Viikonloppuna Meri sen sijaan halusi kovasti ehtiä
ensimmäisenä tyhjentämään kissanruokakupin, mutta sekin tuntuu nyt
ymmärtäneen ettei pienen kissan ruoka ole isoa koiraa varten, ja
päinvastoin.
Yleisesti Mimosa on kuitenkin rohkaistunut paljon, ja illasta
aamupäivään talossa liikkuessaan vaikuttaa ennemminkin hyvin
uteliaalta kuin pelokkaalta. Kärpästen jahtaamisen lisäksi välillä
nähdään riehakkaita leikkituokioita. Lepäillessäänkin tyttönen
uskaltaa jo paremmin rentoutua, käydä välillä jopa selälleen ja oikoa
tassujaan miten mielii.
Kuulumisia 18.11.2013
Kuun vaihteessa Mimosa käytettiin steriloitavana. Kaikki meni hyvin, ja nuori neiti on toipunut ihan odotusten mukaan. Meri ja Mimosa ovat alkaneet tulla oikein hyvin toimeen, vaikka välillä Mimosa mieluusti vetäytyykin rallikisoja pakoon tutuille saunan lauteille. Tuossa aamullakin taas tyttö kiehnäsi kuuluvasti kehräillen minun jaloistani Merin jalkoihin, jääden välillä mieluusti koiran kielen puhdistettavaksi. Vaikka Mimosa edelleenkin haluaa pysyä itse kontrollissa käsiteltäessä, on kuitenkin tapahtunut paljon edistystä ja luottamussuhde tuntuu muodostuneen minun ja Mimosan välille ihan hyvin. Nostaa ei vielä saa, tai ainakin tytöllä on siitä särmikäs sana sanottavana, mutta koskemista tyttö ei enää kavahda, oli kyse sitten korvista, käpälistä tai rintakehästä. On ollut hienoa huomata miten pienen villikissan sydämestä löytyy niin paljon lämpöä meitä muita asukkaita kohtaan. Käsiä ja kyynärpäätäkin saatetaan joskus vähän nuolaista, ja toisinaan Mimosa hetkeksi unohtaa olla varuillaan ja heittäytyy selälleen, pian kuitenkin siitä hämmentyneenä jaloilleen noussen, että eihän mun nyt ihan kesyksi kuitenkaan vielä pitänyt ruveta. 🙂
Sterkkauksen yhteydessä puntari näytti tasan kolme kiloa, eli oikein kauniiksi on tyttö täällä kasvanut ja varttunut.
Kuulumisia 14.3.2014
Muutama kuukausi lisää yhdessä on tehnyt ihmeitä.
Meistä on Mimosan kanssa tullut oikein hyvät kaverit. Päivittäin
leikitään yhdessä höyhenkepin ja kestosuosikiksi nousseen 150cm
värikkään kengännauhan kanssa useampaankin otteeseen.
Aamuisin herätyskellon soidessa tyttö pomppaa usein sänkyyn
toivottamaan hyvät huomenet hellin pukkauksin. Monesti ennen töihin
lähtöä saa jo nauttia aamumusiikkina puolisen tuntia purisevaa
kisulia.
Käsiteltävyyskin on parantunut huomattavasti, nostella saa jo
useimmiten Mimosan siitä juuri välittämättä, ja sylissä olokin on
alkanut tulla tutuksi. Useimmiten vielä pienen hetken kuluttua
hypätään pois, mutta toisinaan on kiva jäädä siihen hetkeksi
makoilemaankin rapsuteltavaksi. Tällä viikolla tyttö jopa ensimmäistä
kertaa itse pomppasi syliin. Toisinaan myös öisin sängyn jalkopäähän
kipuaa pieni karvainen lämpöpatteri lämmittämään varpaita.
Varovasti ollaan myös alettu opetella hampaiden katsomista ja kynsien
tarkastusta, silloin kun tyttö on rento ja hyvällä tuulella.
Vieraidenkaan suhteen Mimosa ei ole enää kovin ujo. Isomman joukon
saapuessa tyttö pysyttelee kyllä mieluummin piilossa, mutta pientä
seuruetta moikkaamaan tullaan usein hyvinkin nopeasti, ja kivojen
ihmisten annetaan jopa vähän rapsuttaa ja pöydän alla huolehditaan
siitä että vieraatkin saavat varmasti pari kissankarvaa
housunlahkeisiin kotiin viemiseksi.
