BETTY BOOP

* n.2-3 vuotias

* narttu

* Romaniassa

1.1.2014

Betty ei ole ollut katukoira, vaan sillä on ollut oikea koti. Valitettavasti sen iäkäs omistaja kuoli muutamia kuukausia sitten ja siitä lähtien Betty on asunut Romanialaisen eläinsuojelijan, Anda Murgun luona. Sopeutuminen lämpimän ja turvallisen kodin oloista Andan varsin erikoiseen ja suuren koiralauman omaavaan oloihin oli Bettylle alkuun hieman haastavaa ja stressaavaa.

Muutaman ensimmäisen päivän Betty arasteli ja ujosteli sekä ihmisiä, että toisia koiria. Se ei ole lainkaan tavatonta verraten siihen millaiseen elämään Betty oli entisen omistajansa kanssa tottunut. Kun Betty tottui Andaan ja hänen laumaansa, on siitä kuoriutunut lempeä, kiltti ja ystävällinen pikkuneiti. Betty tulee toimeen toisten koirien, myös narttujen, sekä kissojen kanssa.

Pekingeesisekoituksen tapaan Bettykin on toisinaan itsepäinen, eikä välttämättä aina mielistele tai palvo omistajaansa. Tämänvuoksi Betty etsii kotia, missä sen tulevalla omistajalla on entuudestaan kokemusta koirista. Bettyä ei tulla suosittelemaan lapsiperheeseen.

Koska Betty on aikaisemmin elänyt sisäkoirana se on melkoisella varmuudella myös sisäsiisti. Toki uusi ympäristö, uudet ihmiset ja mahdolliset uudet lajitoverit saattavat aiheuttaa alkuun jännitystä sen verran, että sisäsiisteys voi hetkeksi unohtuakin. Betty ei myöskään hauku, joten sen tuleva koti voisi sijaita myös kerrostalossa. Betty painaa tällähetkellä n. 5-6 kg.

14.2.2014

Betty Boop matkasi Suomeen omaan kotiin.

21.4.2014
Yhteinen alkutaipale ja Pepin kotiutuminen ei sujunut kuten useimmilla koirilla, vaan Peppi kärsi monia koiria pahemmin matkan aiheuttamasta stressistä ja jännityksestä, joka vaikutti moniin ensimmäisen päivän tapahtumiin. Mutta annetaan Pepin omistajan kertoa siitä ja muustakin omin sanoin hänen päiväkirjamerkinnöillään.

20.2.2014
Peppi saapui 14.2.2014 Suomeen lentokentälle, arkana, pelokkaana ja shokissa. Peppi pyytää kovasti anteeksi Kulkuri Katariinalta, jota shokissa tuli puraistua sormeen ja josta varmaan edelleen muistot jäljellä…
Tunnin matka kotiin sujui kuitenkin autolla hyvin. Kotiin päästessä Peppi löysi uuden turvapaikan makuuhuoneesta nojatuolin takaa, jonne se linnottautui kolmeksi päiväksi, kävi syömässä yöaikaan, ja tarpeensa tekemässä olohuoneen lattialle 🙁
Peppi murisi tuolin takaa ja oli niin vihainen etten tohtinut koiraa sieltä ottaa pois….Sitten saapui Kulkuri Jenni onneksi apuun. Saimme Jennin avustuksella Pepin esiin piilostaan ja jälleen Peppi pyytää anteeksi, tälläkertaa Jenniltä, jota tuli puraistua -yllätys yllätys- sormesta. Pepille saatiin vihdoin valjaat, ja saimme koiran samantien ulos; sinne tuli tarpeet tehtyä heti!
Seuraavan yön Peppi nukkui olohuoneessa, aamulla ei koiraa näkynyt missään, oli jälleen piilossa sohvan takana. Sain houkuteltua herkkupalalla esiin ja syömään ja tämän jälkeen Pepin luottamus minuakin kohtaan alkoi parantua huomattavasti.
Peppi on sisäsiisti ja osaa kävellä ulkona hihnassa nätisti.
Ei hauku toisia koiria, vaan ohittaa nämä nätisti.