19.1.2014
ANTONIO
* arvioitu syntymäaika 8/2013
* uros
* Romaniassa
20.1.2013
Antonio sisaruksineen ovat syntyneet arviolta elokuun puolessa välissä epätoivottuina pentuina Bukarestin lähettyvillä. Miten ne ovat päätyneet yksin harhailemaan vilkaan autotien varteen, emme tiedä, mutta niiden elämä sai onnekkaan käänteen, kun Romaniassa eläinsuojelutöiden tiimoilla matkalla ollut tanskalainen Mie Ravn näki pennut tien laidassa.
Mie ei pystynyt jättämään pentuja varmaan kuolemaan tien varteen, vaan nosti kovaa hädissään kiljuvat, likaiset ja loisia täynnä olevat pennut kyytinsä ja vei ne Asociatia A Doua Sansan Glinan tarhalle.
Tarhalla pennut saivat ensimmäiset loishäädöt ja madotukset ja ravitsevaa ruokaa pienet mahansa täyteen. Pian myös alkoi niiden rokotusohjelma, joka on nyt saatettu loppuun saakka.
Surkeasta alustaan huolimatta pennut kasvoivat terveiksi, vilkkaiksi ja avoimiksi nuoriksi, sosiaalistuen tarhan lukuisten muiden koirien keskellä ja saaden arvokkaita ihmiskontakteja Glinan tarhan uupumattomilta vapaaehtoisilta.
Tällä hetkellä Antonio sisaruksineen ovat noin viiden kuukauden ikäisiä junoreita, joille maistuu ruoka (mitä enemmän, sen parempi ja siitä voi välillä vaikka kisaillakin siskon ja veljen kanssa), leikki ja kaikenlainen yleinen hölmöily ja hassuttelu, niin kuin vain elämänsä kunnossa olevat alle puolivuotiaat pennut osaavat nauttia elämästä ankeissa tarhaoloissa. Virikkeitä ja kiinnostavia aktiviteetteja ei paljoakaan ole, joten harvat sellaiset, kuten ruoka ja ihmisten vierailut, saavat pennut riehaantumaan elämänilon huipulle.
Pennut ovat tällä hetkellä noin 47 cm korkuisia, joten ne tulevat kasvamaan ihan koiran kokosiksi, arviolta 55-60 cm korkeiksi.
Antonio on sisaruksista ainoa tumma, ruskein merkein ja sillä on uskomattoman vaikuttavat meripihkan väriset silmät. Jättitassuinen pojanjötkäle on pentueesta hitusen alistuvampaa sorttia, ruokailutilanteissa se ennemmin väistää kuin ryhtyy tappelemaan.
Mikään nössö Antonio ei kuitenkaan ole, ja päästessään luotettaviin kotioloihin keräämään itseluottamusta terveellä tavalla, se varmasti myös tulee vaatimaan selkeitä rajoja, motivoivaa koulutusta ja rautaisia silkkihansikkaita kasvaakseen kunnon koirakansalaiseksi.
Päätellen siitä, että sisaruksissa erittäin todennäköisesti virtaa jotain paimenkoiraa, koulutus tulee epäilemättä olemaan miellyttävää puuhaa sekä koiralle että omistajalle.
Antoniolle etsitään aktiivista kotia, jossa oltaisiin myös kiinnostuneita nuoren, energisen koiran koulutuksesta, mahdollisesti myös harrastusten muodossa. Antonio tulee tarvitsemaan paljon fyysistä liikuntaa, sekä erilaisia virikkeitä, jotta se voi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Huomioithan, että pennusta kasvaa aikuinen koira, joka elää mukanasi jopa 10-15 vuotta. Ethän siis tee päätöksiä hetken mielijohteesta.
Antonio tullaan luovuttamaan asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä, mikrosirutettuna ja sillä on oma EU-lemmikkipassi.
Tutustuthan huolellisesti koiran omistajan oppaaseen, adoptoinnin kustannuksiin ja luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa!
Harkitut yhteydenotot Sallalle.
11.3.2014
Kulkurien aktiivit vierailivat Glinan tarhalla maaliskuussa ja kävi niin, että Salla varasi Antonion itselleen 🙂 🙂
6.4.2014
Antonio, eli Anton, eli Antti, matkasi omaan kotiin 6.4.2014.
5.4.2015
Huomenna Antero on ollut kotona vuoden. Melkoinen vuosi se on ollutkin.
En saanut sellaista koiraa kuin odotin. Sain epävarman, mutta nopeasti reagoivan, nopeasti oppivan, mutta hitaasti tottuvan nuoren koiran alun, jolle elämän opettelu on ollut keskiarvoa rankempaa. Miespelkoineen, uusien asioiden ja paikkojen jännittämisineen ja huonohkon psyykkisen kestävyytensä kanssa Anterolla on riittänyt työsarkaa jokaiselle vuoden päivälle. Antero on konkreettinen esimerkki siitä, että rescuekoiran kanssa eteen voi tulla yllätyksiä, joihin omistajan täytyy varautua ja olla valmis sopeutumaan, siinä missä koirankin.
Välillä turhautumista on täytynyt purkaa irtaimistoon ja etenkin sohviin ja siitä syntyi sittemmin mukava opittu tapa, josta olemme vieroittuneet vasta aivan viime aikoina. Tuhottu materia on nuoren, aktiivisen koiran kanssa aika yleistä ja normaalia ja siihen olen tottunut. Siihen en kuitenkaan ollut tottunut, miten tuollainen kohelo ja superenerginen koira opettaakin kaikkien odotusarvojen vastaisesti herkkyyttä. Herkkyyttä kuunnella, huomioida, ennakoida ja vastata.
Olemme opetelleet yhdessä aivan pieniä asioita, aina järkyttävän pelottavasta tassujen pesusta kontaktin ottamiseen ja rautatieaseman tunnelissa panikoimisesta leikkimiseen. Ensimmäisellä yhteisellä koirakoulukurssillamme ohjaaja kuvasi Anteron käytöstä sanoin; “sillä on nyt ensimmäistä kertaa elämässän turvasatama kaiken pelottavan keskellä ja se uskaltaa luottaa siihen”. Ensimmäisten kuukausien aikana ansaittu luottamus minua kohtaan on jo vahva, mutta edelleen Antero muistuttaa itsessään piilevästä tietynlaisesta alkukantaisuudesta tasaisin väliajoin.
Vuosi on ollut raskas, väliin on mahtunut epätoivoisia hetkiä. Ilman kaikkien edellisten koirien antamaa oppia ja halua ymmärtää ja oppia lisää emme olisi selvinneet tähän saakka.
Päällimmäiseksi kuitenkin kuluneesta vuodesta on jäänyt onnistumisen ilo, ne hetket, kun huomaan, että edistystä on sittenkin tapahtunut, vaikka ihan vähänkin. Se antaa toivoa ja suunnatonta riemua, joita en vaihtaisi mihinkään.
Tunnen valtavaa hellyyttä ja rakkautta tuota erityistä koirapoikaa kohtaan, joka ei ollut sellainen kuin odotin, vaan itse asiassa paljon enemmän. Pahassakin, mutta ennen kaikkea hyvässä. On ollut etuoikeus oppia koiran käytöksestä näin paljon uutta, saada nähdä vanhoja asioita täysin uudesta vinkkelistä ja ansaita luottamus koiralta, joka ei kestä paljoakaan maailmaa ympärillään.
Kun katselee Anteroa metsässä juoksemassa täysillä siskonsa Miidan kanssa ilman huolen häivää ja koheltavan luokseni herkkujen toivossa häntä pystyssä, kieli poskella, varaukseton riemu silmissään, on palkinto siinä hetkessä.
Meillä on vielä, toivon mukaan, hyvin pitkä matka kuljettavana yhdessä. Siitä tulee varmasti vauhdikas, ainutlaatuinen ja antoisa matka <3
Terveisin, Salla
22.7.2024
“Rakas Anteroni eli pitkän ja vauhdikkaan elämän kanssani ja jätti meille valtavan ikävän lähtiessään koiraystäviensä luokse 7.7.2024. Antero oli ainutlaatuinen, opettavainen, hauska, vaativa, sielunpuolikkaani. Niin kiitollinen kaikesta. <3” / Salla
-
- 5.4.2015
-
- 5.4.2015
-
- 5.4.2015
-
- Syksy 2014
-
- Syksy 2014
-
- Syksy 2014
-
- Kevät 2015
-
- Kesä 2014
-
- Anton kotona talvi 2014
-
- Upea A-Team 19.1.2014
-
- 19.1.2014
-
- 19.1.2014
-
- A-team 19.1.2014
-
- 10.2013
-
- A-Team lokakuussa 2013
-
- 10.2013
-
- 19.1.2014
-
- 19.1.2014
-
- Anton 10/2013
-
- Tarhalla Romaniassa
-
- Tarhalla Romaniassa
-
- Tarhalla Romaniassa
