15 vuotta rescuetoimintaa – yhden mukana kulkeneen silmin
Ensikosketuksesta rescuetoiminnassa, kesästä 2005 on kulunut tätä kirjoittaessa 15 ja puoli vuotta. Tänään, kodittomien eläinten päivänä, kun Kulkurit on jälleen yhden merkittävän virstanpylvään äärellä, tuntuu oikealta pysähtyä miettimään, mitä rescuetoiminnassa on kuluneen 15 vuoden aikana on tapahtunut? Mikä on muuttunut, mikä on ennallaan? Miten tähän on tultu ja miltä rescuemaailma näyttää tänään verrattuna 15 vuoden takaiseen?
Adoptiotoiminta on kasvanut marginaalisesta puuhastelusta vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi lemmikin hankintaan 15 vuoden aikana. Tietoisuus rescuetoiminnasta kokonaisuudessaan ja etenkin rescuekoiran adoptiomahdollisuudesta on yleistä. Lähes jokainen suomalainen voi nimetä lähi- tai tuttavapiiristään jonkun jolla on rescuekoira tai ainakin jonkun joka tuntee sellaisen. Onneksi myös rescuetoiminta on monilla tahoilla kehittynyt kysynnän kasvamisen ja viranomaisten osoittaman kiinnostuksen ja ajoittain tiukankin kritiikin myötä. Prosessit ovat laajentuneet ja hioutuneet, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ammattimaisuus on korvannut puuhastelun, realismi ja faktat kulkevat toiminnassa tunteiden edellä.
Vuosien 2006-2010 välillä matkustan Viroon koiratarhoille kuuden tai kahdeksan viikon välein. Herään aamuyöllä, ajan Tampereelta Helsingin satamaan. Nukun laivan yläkannen kokolattiamatolla pari tuntia reppu tyynynäni ja Viroon päästessäni uppoudun koiriin, joita sitten henkisesti kannan mukanani kotiin saakka parin päivän päästä. Tallinnan satamassa luovutamme muutaman koiran kerrallaan niitä vastaan tulleille perheille. Olen kuolemanväsynyt noiden matkojen jälkeen, mutta vahva tietoisuus siitä että minua tarvitaan, ajaa minut liikkeelle aina uudestaan. Välillä teen virheitä, ja silloin koen että maailmani romahtaa ja keskitän kaiken energiani ongelman ratkaisemiseen.
Näkyvyys ja toiminnan kasvaminen tuo mukanaan vastuuta jatkuvasti enenevissä määrin. Koirien terveysasioissa ehdoton tarkkuus, nopea reagointi poikkeamiin ja jatkuva prosessien tarkistaminen on vaativaa, mutta ehdottoman välttämätöntä. Kukaan ei kanna niin paljon huolta rescuekoirien tuonnin asianmukaisuudesta ja terveydestä, kuin vastuulliset rescueyhdistykset. Se on toiminnan elinehto. Terveysasioiden läpikäynti ja monimuotoisuus on tänä päivänä merkittävä osa adoptioprosessia. 15 vuotta sitten rescuekoirille tehtiin lain edellyttämät välttämättömät toimenpiteet. Tänä päivänä ne ovat vasta alku pitkälle toimenpiteiden ja testausten listalle. Adoptiokuormien logistiikka ja organisointi ei ole enää muutamien koirien luovuttamista satamassa tai huoltsikan pihassa. Nykyään se on merkittävää työnpanosta vaativa ponnistus, joka tulee jatkossa olemaan osa Kulkurien palkatun työntekijän toimenkuvaa.
Kulkureissa on steriloitu yhdeksän toimintavuoden aikana reilusti yli 20 000 eläintä. Adoptiotoiminnan ollessa yhä varmasti näkyvin osuus toimintaamme, on sterilointityö toimintamme rakenteen valettu pohja. 15 vuotta sitten joissain järjestöissä saatettiin ottaa ensimmäisiä varovaisia askeleita ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön, mutta ei voida puhua samanlaisesta volyymistä, millä moni yhdistys toimii aiheen parissa tänä päivänä. Nykyisin pidän sitä myös tietynlaisena mittarina toiminnan vakavasti otettavuudelle ja aidolle tahtotilalle vaikuttaa asioihin siellä ja sillä tasolla missä muutos pitää tehdä. Siksi sterilointityön kehittäminen tulee myös olemaan yksi toisen, tulevan palkatun työntekijämme toimenkuvista.
Tulevien uusien työntekijöiden palkkaaminen Kulkureille on iso askel toiminnan kehittymiselle. Olen täysin varma siitä, että aika on oikea ja suunta ainoa mahdollinen. Tulevat toimenkuvat ovat linjassa toimintamme arvojen kanssa ja vankentavat yhdistyksen perustaa ja mahdollistavat eteenpäin katsomisen uudesta näkökulmasta. Vapaaehtoistyö jatkuu kriittisen tärkeässä roolissa ja uusien työntekijöiden ja sen myötä tehtävän osittaisen toimenkuvien muutosten myötä saamme jälleen lisää resursseja panostaa vapaaehtoistoimijoiden tukemiseen ja heidän työnkuvansa helpottamiseen. Vapaaehtoistoimijoiden jaksamisesta ja työssään viihtymisestä huolehtiminen on tätä päivää. Voi auttaa muita vain jos voi itse hyvin.
Edessämme on muutosten kevät ja monia uusia mahdollisuuksia ja innostavia ideoita ja ajatuksia, joita emme malta odottaa päästäksemme toteuttamaan.
Entä mikä sitten ei ole muuttunut 15 vuoden aikana?
Hyvää kodittomien eläinten päivää!
Salla Honkapää
