Päivitetty 28.01.2014

Kodin saanut kissa: MATTEO (nyk. Teo)


MATTEO

* n. 6 kk

* uros

* Tallinna, Viro.

Matteo on noin puolivuotias siamilainen kissapoika, väriltään se on kaunis punanaamio ja silmät ovat siniset. Matteo on leikkisä pentu, joka leikin lomassa mielellään kieriskelee myös rapsuteltavana. Juttua siltä riittää pikkukissan äänellä halukkaille kuulijoille ja siamilaisen temperamenttinsakin se esittelee sitten, kun on matolääkkeen nauttimisen aika. Silmät pojalla katsovat hellyyttävästi aavistuksen kieroon. Raapimapuuta Matteo osaa käyttää tehokkaasti ja se onkin ihan ehdoton huonekaluhankinta tämän pojan perheeseen. Matteo on kotihoidossa Helsingissä, jossa sitä voi käydä tapaamassa sovitusti.

Miettiessäsi kodin tarjoamista kissanpennulle, huomioithan, että se voi olla osa elämääsi jopa seuraavat 15-20 vuotta. Kotiaetsivä kissa luovutetaan uuteen kotiin asianmukaisesti loishäädettynä, eläinlääkärin tarkastamana ja rokotettuna. Se on tunnistemerkitty mikrosirulla, joka on yhdistyksen toimesta rekisteröity turvasiru.fi-palveluun. Aikuinen kotiaetsivä kissa on myös steriloitu tai kastroitu. Huomioithan, että edellytämme pennun steriloinnin tapahtuvan kohtuullisen ajan sisällä, yhdistys kuitenkin osallistuu kuluihin kuittia vastaan 25 % osuudella.

Kotihoidossa 18.1.2014: Matteolla oli vähän nuhaa, joka ei tuntunut menevän itsekseen pian pois niin käytiin hakemassa antibioottikuuri ja se menikin sitten sillä heti ohi. Reipas ja virkeä on ollut, vaikka ihan kaikki tarjottu sapuska ei ole ollut niin sopivaa hänen mielestään. Tohtorilla punnittiin, että painoa pikkuherralla on 2,65 kg. Pienien antibioottipillerien tarjoilu ei ole aiheuttanut suurta vastustusta, on tainnut hoksata että helpoimmalla pääsee kun ottaa sen nätisti, jemmaa huuleen ja sylkäisee pois hetken päästä kun silmä välttää, on se vaan niin fiksu pieni kissanalku : )

Matteo on mahdottoman ihana kakara, uusi paikka jännittää aluksi ehkä vuorokauden verran, mutta kiintyy kyllä siihen omaan ihmiseensä sitten nopeasti. Syliin tulee itse pyörimään silityksiä vastaanottamaan kovasti hurruttaen, silmät ilosta loistaen ja päivän tapahtumista kertoillen. Matteo osaa leikkiä yksinkin leluillaan, mutta paras koti olisi kyllä sellainen, jossa sillä olisi toinen kissa tai useampikin kaverina. Koiran ja lasten kanssa varmasti viihtyisi myös samassa taloudessa, kiltti ja sosiaalinen kissanpoika kun on. 

Matteo sai oman kodin toisen siamilaisen kaverina 24.1.2014.

Varaajana toimi Tiia

28.1.2014 Terveisiä Matteolta!

Uuteen kotiin tulo jännitti mutta samaan aikaan kiinnosti alussa kauheasti. Halusin heti pois kuljetuskopasta kun päästiin perille ja näin että täällähän asuu toinenkin siamilainen. Tuntui kuitenkin turvallisemmalta piiloutua ensin sohvan alle tarkkailemaan tilannetta. Siellä mä sain rauhassa miettiä ja ymmärsin ettei tää uusi koti niin pelottava paikka olekaan. Muutamassa päivässä musta onkin kuoriutunut aikamoinen hurmuri ja villikko ;D lähdin tutkailemaan päivä päivältä enemmän uutta kotiani ja sain aina hirmuisesti silityksiä ja rapsutuksia osakseni.

Löysin myös heti vessan ja tietenkin ruokapaikan, jossa on vallan hyvät tarjoilut. Aluksi en oikein uskaltanut kuin vähän maistella, mutta nyt syön mielelläni mm. Royal Canin kitteniä, samanmerkkistä märkäruokaa ja tonnikalaa. Ja arvatkaa mitä, mun kynnet on myös leikattu, eikä se ollu ollenkaan niin kamala juttu kun luulin. Täällä on myös aivan mahtavia leluja. Tykkään erityisesti tunnelista jonka sisällä voin vaania ja tarkkailla muita leluja, mun omia ihmisiä ja sitä tyttökisua. Mä haluisin kovasti tutustua siihen, mutta se on vissiin vähä hitaasti lämpenevää sorttia. Se sähisee ja murisee mulle aika usein, eikä siinä silloin auta kun ottaa naisen sähinät nöyrästi vastaan joten niin mä olen tehnytkin. Mä luulen et toi on vaan joku sen reviiri-juttu (ota nyt noista naisista selvää) ja kohta me ollaan jo kavereita. Välillä se jopa antaa jahdata itseään ja antaa leikkiä samalla lelulla mutta sit yhtäkkiä se suutahtaa. Se haluu varmasti olla mun kaveri mut sen pitää vaan välillä näyttää kuka on pomo.

Jos en jaksa leikkiä, seurailen mitä mun ihmiset tekee. Olen siamilaismaiseen tapaani mukana kaikissa kodin askareissa, jopa sellaisissa joissa minua ei ehkä kaivattaisi. Haluan tunkea pääni ja tassuni joka paikkaan. Osaan minä myös rauhoittua ja nauttia olostani ihmisteni sylissä tai vieressä rapsuteltavana. Kun minua rapsuttaa mahasta, lähtee tältä pieneltä kissapojalta kirjaimellisesti jalat alta ja muutun kehruukoneeksi. Ja muuten mun uusi nimi on Teo! Se on melkeen kun Matteo, mutta helpompi sanoa. Nämä ihmiset rakastaa muo ja mä niitä, tää on mun koti!

 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.