Rakas, raskas koirani Taika

Taika, tarhanimeltään Merry saapui omaan kotiinsa helmikuussa 2022. Nyt kerromme Rakas, raskas koirani -sarjassa Taikan tarinan.

“Taika tuli luokseni helmikuussa 2022 pitkän harkinnan jälkeen. Olin aina halunnut koiran, ja viimeisinä vuosina adoptio tuntui oikealta valinnalta. Halusin antaa kodin sen tarvitsevalle ja olin valmistautunut tähän lukemalla kirjoja, kuuntelemalla webinaareja ja selailemalla kaiken infon minkä löysin. Olin myös henkisesti valmis haasteeseen; koiraan joka välttää katsekontaktia ja kosketusta, jota ei voi pukea valjaisiin, eikä voi viedä ulos. Olin valmiina pitkään prosessiin jossa olisi pieni voittoja matkan varrella, mutta siitä meidän tarina alkaisi.

Sitten tieltä tulikin Taika. Ilmoituksen “iloinen häkkyräväkkyrä” elikin heti ensimmäisestä päivästä asti hänen lempinimeensä.

Taika ja Lydia

Leluilla leikkiminen alkoi heti, rapsutuksien pyytäminen no problem, lenkillekin päästiin muutaman viikon sisällä. MUTTA, sitten osuttiin kuin osuttiinkin seinään yksinolon kanssa. Aloitimme kotiutumisen samana viikonloppuna treenaamisen, ja etenimme hyvin pienin microaskelin. Ensin 30 sekuntia poissa, sitten minuutti, sitten toiseen huoneeseen, etuoven taakse.. Luin ohjeet, ja sain vinkkejä yhteyshenkilöltäni, mutta heti poistuttuani Taika alkoi vikisemään ja sitten haukkumaan, mikä kerrostalossa kuuluu helposti seinien läpi. Koska oli pakko palata töihin paikan päälle ja pian, ajattelin dogsitteriä tai päiväkoteja, mutta Taika vielä pelkäsi muita ihmisiä pienessä asunnossaan.

Tuntui, että melkein minkä tahansa muun ongelman olisin voinut työstää vaikka kuinka kauan, mutta yksinolon voittamiseen vain ei ollut aikaa. Kun keinot olivat lopussa ja itse vajosin syvemmälle ja syvemmälle epätoivoon, ihana, ymmärtäväinen, supersankari-äitin heitti pelastusliivin ja ehdotti josko minä ja Taika muuttaisimme hänen luokseen Turkuun. Ja niin me teimme.

Seuraavat kuukaudet menivät etätyöpäivien vuorottelussa (jolloin itse lähdin junalla aina Helsinkiin), äidin koiran tutustumiseen (hän opetti Taikalle miten leikkiä muiden koirien kanssa ..ja miten vahtia pihaa kova-ääneisesti ohikulkijoilta), ja omakotitalon pihan aitaa vahvistellen. Vaikka äitini ei olisi ehkä itse juuri nyt ryhtynyt rescue-koiran ottajaksi (hänellä jo oma raskas, rakas rakki), silti hänestä on tullut yksi Taikurin lempi-ihmisistä, ja Taika tottakai voitti äitini puolelleen vaikka onkin tullut sukkia piiloteltu pihalle.

Muutettuamme Taika on saanut hirmu paljon tukea Äidin koirasta, oppinut heti sisäsiistiksi pihan avulla, ja yksinolo sujuu toisen koiran kanssa ongelmitta! Eipä tässä voi kun sanoa maailman massiivisimmat kiitokset äidille, koska valitettavan harvalla on tämmöiset mahdollisuudet kun joutuu vaikeuksiin.”

Taikan tarinan kertoo omin sanoin omistaja Lydia.