Rakas, raskas koirani Uuno

Uuno (ent. Ujo) ja perhe

Ensimmäinen Rakas, raskas koirani -kampanjan tarina kertoo Uunosta, tarhanimeltään Ujosta, joka saapui Suomeen yhdessä kuuden Kääpiöpentueen sisaruksensa kanssa syksyllä 2020.

“Uuno tuli meille puolivuotiaana lokakuussa 2020. Olimme valmistautuneet ja tiesimme, että alku voisi olla haastavaa.

Todellisuus löi silti vasten kasvoja, Uuno piileskeli häkissään ja murisi ja yritti näykkiä meitä, jos yritimme lähestyä. Vain öisin Uuno uskaltautui tutkimaan uutta kotiaan. Ensimmäiset viikot Uunon kanssa tuntuivat pitkiltä ja raskailta. Pikkuhiljaa Uuno alkoi kiinnostua uudesta kodistaan ja lopulta reipastuminen tapahtui nopeasti. Onneksi meitä oli kaksi, muuten emme varmaan olisi jaksaneet alkuaikoja Uunon kanssa.

Olimme toivoneet seurallista koiraa ja se oli yksi syy, miksi halusimme adoptoida pennun. Tämä toive kariutui. Uuno on edelleen erittäin varautunut uusien ihmisten seurassa ja tarvitsee erityisjärjestelyjä, kun meille tulee Uunolle tuntemattomia vieraita tai kyläilemme jossain. Uuno haistelee vieraat pihalla ja sisällä tarkkailee tilannetta portin takaa tai hihnassa. Vilkkaat ja uudet paikat ovat Uunolle liikaa, esimerkiksi kaupungin keskusta tai eläinlääkärillä käynti aiheuttaa Uunossa paniikin, jolloin se yrittää pakoon tai lamaantuu.

Aluksi haasteena oli yksinolo. Vaikka harjoittelu aloitettiin pikkuhiljaa, vahinkoja sattui silti: jokaisessa huonekalussamme on Uunon hampaanjäljet. Nykyään Uuno pärjää hyvin yksikseen ja tuntuu jopa, että se on tyytyväinen saadessaan omaa lepoaikaa.
Uunon itsetunnon noustessa uutena ongelmana on remmirähjäys ja omien perheenjäsenten sekä pihan vahtiminen. Lenkillä täytyy olla tarkkana, jotta Uuno ei joutuisi liian vaikeaan tilanteeseen. Uuno saattaa rähistä muille koirille tai ärähtää liian lähelle tulevalle ihmiselle. Uuno on kuitenkin motivoitunut harjoittelemaan ja koulutuksen avulla onkin edistynyt hienosti.

Lähtötilanteeseen nähden Uuno on kokenut huiman muutoksen: Uuno on saanut turvallisia ihmisiä elämäänsä ja vaikka monet asiat ovat edelleen vaikeita, Uuno elää normaalia kotikoiran elämää. Uuno osaa myös yllättää: jo muutaman tapaamiskerran jälkeen Uuno tottui Marian rollaattorin kanssa liikkuvaan isään. Meille on myös syntynyt vauva, jonka Uuno on ottanut hienosti vastaan ja on hellä ja rauhallinen koiraveli pikku Violalle.

Uuno nauttii temppujen opettelusta, metsälenkeistä ja sohvalla loikoilusta ja näitä asioita toivoimmekin koiralta. Vaikka Uuno rajoittaa meidän elämäämme, se on erittäin viisas ja hauska nuori koira, ja meille äärimmäisen rakas.”

Tarinan kertovat omin sanoin Uunon omistajat, Maria ja Johan.