ROBI

* n. 3 v

* uros (kastroitu)

* Rakvere, Viro.

Robi on mielettömän kaunis poika, upea turkki ja jäätävän kauniit siniset silmät. Robi oli jo saanut kerran kodin tarhalta, mutta palautunut, koska lapset olivat kiusanneet (kuulemma vika ei olisi ollut Robissa). Tosi hellyydenkipeä, tykkää halimisesta ja antaa käännellä sylissä miten päin vain. Tuntuu niin onnelliselta, kun saa huomiota. Turkkikin on samettisen pehmeä.

Robi on arviolta muutaman vuoden ikäinen ja se on jo kastroitu tarhalla. Koira vaikuttaa olevan hänelle ok, kun koira tuotiin näytille, katsoi ja antoi nuuhkia läheltä ihan rauhallisesti. Robin kuulon on todettu olevan vähintäänkin huono. Hiekkalaatikkoa osaa käyttää kuten ainakin kiva kissaherra.

Robi on tullut Rakveren löytöeläintarhalle 15.5.2013.

8.9.2013 Robia on valmisteltu tulemaan kotihoitoon syyskuun lopulla. Robi tulee tarhalla toimeen toisten kissojen kanssa, mutta pelkkä ihmisseurakin varmasti riittäisi sille omassa kodissa erinomaisesti.

26.9.2013 Robi saapui kotihoitoon Helsinkiin.

Robi sai oman kodin Helsingistä 18.10.2013

Varaajana toimi Tiia

Kuulumisia kotoa 20.11.2013: Ajattelin lähettää Nerosta kuvia ja kertoa vähän kuulumisia. Pari videotakin löytyi, mutta niitä en tähän liitteeksi saanut, kun ne näyttivät olevan liian isoja liitteiksi.
Alun jännityksen jälkeen Nero tottui todella hyvin uuteen kotiin ja meihin. Ei siitä totuttelussa tosin kauhean kauan mennytkään eli lähes heti otti kissa meidät perheekseen ja paikan kodiksi.

Nero on osoittautunut erittäin ihanaksi kissaksi, jolla on kyltymätön ruokahalu! Nero tulee heti keittiöön nukkumaan tai seuraamaan vierestä, koska toivoo saavansa ruokaa. Tämän takia on pitänytkin lähteä ruokaa säännöstelemään, sillä Nero voisi syödä koko ajan! Aluksi kissan kuivamuona tuotti hankaluuksia eikä Nero olisi ollenkaan suostunut sitä syömään, mutta pian tajusi, että liharuokaa tulee kerran päivässä ja raksuja onkin esillä vähän enemmän. Nyt ei ole minkään ruuan kanssa ongelmia, vaan kissa suostuu syömään raksuja ja liharuokaa.

Nero ei ehkä tule enää niin helpolla kiehnäämään ja kehräämään jalkoihin mitä alussa, mutta uskoisin tämän johtuvan siitä, että täällä kyllä osataan hyvin mennä kissaa rapsuttamaan eli paijauksista ei ole pulaa! Nero mielellään tykkää purra, mutta se on lähinnä merkki siitä, ettei Nero halua ollenkaan rapsutuksia vaan haluaisi olla rauhassa. Tähän ollaan totuttu eli, jos näyttää siltä, että kissa innostuu puremaan, jätämme sen rauhaan.

Kissa ei ole kertaakaan pissannut tai kakannut väärään paikkaan eli hiekkalaatikko on hyvin hallussa. Nero ei myöskään revi tai raavi huonekaluja ollenkaan, vaan teroittaa kynsiään omaan raapimispuuhun. Raapimispuun Nero tajusi lähes heti leikkimisen yhteydessä.
Nero tykkää myös leikkiä todella paljon ja aluksi oli ongelmia siinä, ettei kissa osannut leikkiä ollenkaan itsekseen. Nyt se osaakin jo leikkiä ostetuilla hiirileluilla ja tykkää todella paljon jahdata mittanauhaa tai ottaa saalista kiinni (kunhan se on vähän maton alla piilossa). Yhdeksi Neron leluhitiksi osoittautui ystävältäni saatu kissan putkilo, jonka läpi on kiva juosta.

Elo on siis sujunut erittäin hyvin ja Nero on kyllä edelleen niin ihana kissa, etten ollenkaan ymmärrä miten olen voinut elää ilman Neroa!