Perustiedot ja tausta
29.10.2013

Penny asuu tällä hetkellä Roxana Deissiman yksityisellä tarhalla Romaniassa. Penny pelastettiin Roxanan tarhalle sen edellisen omistajan menehdyttyä. Tämä oli Pennyn tapauksessa sen elämän käännekohta, sillä se on elänyt koko elämänsä ketjun päässä ja toiminut pentujen tekijänä omistajalleen. Penny on siis ollut osana pentutehtailua ja joutunut tekemään useat pennut ennen kuin se saatiin pelastettua.

Penny on nyt arviolta 5-vuotias ja korkeutta sillä on 45-50cm. Painoa neidillä on 20-25kg.

Penny on puhdas tai lähes puhdas staffordshirenbullterrieri, joka on ketjussa elämisestä riippumatta säilyttänyt iloisen ja positiivisen luonteensa. Sitä kuvattiin lyhyesti sanoin ihana iloinen tättähäärä. Se on staffimaiseen tapaan todella ystävällinen kaikille ihmisille ja rakastaa huomiota. Penny on vähäisistä kontakteista ulkomaailmaan huolimatta reipas ja utelias ja kulkee mainiosti remmissä. Se myös ottaa itsenäisesti kontaktia ihmisiin ja hakeutuu ihmisten seuraan aktiivisesti.

Penny asuu tällä hetkellä samassa häkissä uros koiran kanssa ja tulee tämän kanssa hyvin toimeen. Toisen nartun kaveriksi Pennyä ei luovuteta ja kodissa mahdollisesti olevan uroksenkin kanssa Penny tulee todennäköisemmin toimeen jos tämä ei ole kovin dominoiva. Vähäisten koirakontaktiensa vuoksi Penny ei ole tottunut muiden koirien seuraan ja tulevan omistajan on hyvä tiedostaa, että koirapuisto koiraa Pennystä tuskin itselleen saa.

Pennystä saisi varmasti loistavan kaverin harrastuskentille ja harrastusta valitessa vain taivas on rajana, mutta tärkeintä on koti jossa Penny saa olla mukana perheensä askareissa ja elämässä täysipäiväisenä perheenjäsenenä. Sille on täysin uutta asua perheensä kanssa sisällä asunnossa ja neiti tulee varmasti ottamaan tästä kaiken ilon irti eikä neidin rakkauden osoituksilta tulla välttymään.

Penny tulee tarvitsemaan kunnollisen tapakasvatuksen ja tulevalla omistajalla tulee olla kokemusta voimakasluontoisista koirista. Penny tulee myös aktiivisena koirana tarvitsemaan runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja. Kunnollisella selkeällä koulutuksella, sopivalla määrällä liikuntaa ja yhdessä touhuamista, saa Pennystä varmasti mitä mahtavimman perheenjäsenen joka antaa vastapalvelukseksi tulevalle perheelleen rajattomasti rakkautta ja monia onnellisia vuosia yhdessä.

Mikäli tälle upea luontoiselle ihmisrakkaalle energia pakkaukselle voisi olla koti luonasi, olethan yhteydessä niin jutellaan lisää.

Päivitykset

8.8.2021
Foca sai ihanan elämän oman perheensä kanssa. Nyt se jatkuu kevyin askelin enkelikoirana.

Näin Focan perhe kirjoittaa rakkaastaan:

“Olin juuri joutunut päästämään elämäni koiran syövän vuoksi pois ennen suurempaa kipua ja kärsimystä ja elämä tuntui tyhjältä. Olihan meillä vielä pikkukoira, mutta miehen koira se oli ja on edelleen. Minä tarvitsin oman koiran.

Olin katsellut Pennyn profiilia jo pidempään, melkeinpä siitä asti kun tiesin jääväni ilman omaa koiraa. Silloin oli sydänmatohoidot käynnissä enkä vielä tiennyt miten Penny tulee pienten koirien kanssa toimeen, sen tiesin että ainakin kissapentuetta hän on hoitanut talvipakkasilla kotihoidossa ollessaan Romaniassa. Lyhyen turkkinsa kanssa kun ei pärjännyt tarhalla kovilla pakkasilla.

Oli heinäkuu 2014, kun pääsin tähän olentoon tutustumaan paikanpäälle Romaniaan. Se ilo, avoimuus, rakastavuus ja pilke silmäkulmassa ei jättänyt ketään kylmäksi. Taisi siinä vähän itkukin tulla kun näin tämän pyllerön siellä häkissä pyörivän ja hyörivän ja odottavan omaa vuoroaan, että pääsee ulos ja lenkille, ihmisen seuraan. Kävimmekin lenkillä ja mikään eikä kukaan saanut sitä onnea katoamaan, kaikki piti käydä vuorollaan pusuttamassa ja lenkki oli lähinnä jaloissa villinä pyörivää tykinkuulaa väistelemistä.

Takaisin häkkiin mentäessä joku yllättäen toi kaksi pientä narttukoiraa tarhalle. Pentutehtaasta, arkoja, hämillään ja todella stressaantuneita. Nehän sinne Pennyn häkkiin ”heitettiin”, kun oltiin siinä lähtöä tekemässä ja aikoivat seuraavana päivänä tutustua paremmin näihin sitten kun ovat saaneet yön nukuttua. Minä vähän kauhuissani että noinko toisilleen täysin tuntemattoman pitbull-mix -nartun kanssa kippasivat kaksi pientä narttua samaan häkkiin? ”Penny on ainoa joka ei niille varmasti tee mitään pahaa.” Siinähän se sitten oli, minun koira.

Minun koirahan Penny sitten tosiaan oli sanan kaikessa muodossa. Nimi kylläkin vaihtui Focaksi, joka tarkoittaa hyljettä, ulkoisen olemuksen mukaan. Yhdessä kuljettiin melkein 7 vuotta. Koskaan Foca ei esimerkiksi oppinut sisäsiistiksi, mutta eipä tuo meitä haitannut. Se välitön rakkaus, kiintymys ja hassuttelu sai jokaisen nauramaan. Täydellinen koira, aina lähellä. Sohvalla köllöteltiin nenä kaulalla tai rehellisesti päällä makoillen, ulkona otettiin hepuleita ja tutustuttiin kaikkeen ja melkeinpä kaikkiin innolla ja kiinnostuneena. Nähtiin yhdessä niin Suomi, Kanariansaaret ja oltiin viimeinen talvi vielä manner-Espanjassakin. Foca osasi matkustaa millä tahansa, milloin tahansa, minne tahansa menettämättä sielun tasapainoaan, missä vain yhdessä mentiin niin Foca ei ollut moksiskaan.

Ensimmäinen oire näkyi keväällä 2020. Ensimmäinen kerta, kun jalat meni alta. Silloin minun sydämessäni muljahti, vaikka siitä selvittiinkin säikähdyksellä eikä Focasta löytynyt mitään vikaa. ”Lämpö ja ikä”, sanoi eläinlääkäri kun Kanarialla asiaa selvitettiin. Olin huojentunut, mutta sydämeeni jäi kuin arpi, sellainen jonka tiedät siellä olevan vaikka se ei sinänsä vaivaa.

Tammikuuhun 2021 mennessä kertaakaan ei Foca oireillut. Kunnes eräänä kauniina päivänä Espanjan lämmössä lenkin jälkeen jalat lähti taas alta. Arpi sydämessä repesi saman tien täysin auki ja tiesin, että nyt ei ole kaikki hyvin ja asia selvitetään. Pitkän taistelun, ympäri Espanjan ajelun spesialistilta toiselle, useiden testien ja lääkekokeilujen jälkeen enää pahin mahdollinen vaihtoehto oli jäljellä. Eläinlääkärimme oli aivan mahtava, kannustava ja sydän paikallaan. Se lohdutti paljon. Alkuun hänkään ei halunnut uskoa, että on mistään sen vakavammasta tai ainakaan henkeä uhkaavasta kyse. Kunnes huhtikuussa 2021 meidän Focalle, minun koiralleni, diagnosoitiin aivokasvain.

Oli selvää ettei leikkaukseen lähdetä ja kohtaukset olivat jo jokapäiväisiä. Se sydäntä palasiksi hakkaava tunne, kun elämäsi tärkein asia kärsii. Kipuja Focalla ei kai ollut, kipulääkkeillä ja kortisonilla mentiin viimeinen viikko, jolloin kohtauksia ei tullut niiden avulla ollenkaan. Eläinlääkörimme varoitteli jo lääkkeet antaessaan, että Foca tulee voimaan niiden avulla hyvin, mutta ei kauaa. Kuitenkin sen kaiken surun ja epätoivon keskellä tulin ajatelleeksi, että jos se kuitenkin oli parantunut? Jos minun ei kuitenkaan tarvitse menettää Focaa? Olimme jo sopineet ajan jolloin Foca siirtyy vain muistoihin ja ajatuksiin, mutta kun en mitenkään ollut valmis päästämään irti, luovuttamaan, menettämään jotain niin minulle tärkeää. Olin jo siirtämässä aikaa, haluamassa lisää yhteistä aikaa. Itsekästä, eikö.

Tuota sovittua päivää edeltävänä päivänä Foca sai pienen kohtauksen, jolloin kaikki itsekkäät tunteet vain katosivat. Meidän rakas on päästettävä pois ennen kuin tilanne taas pahenee. Olimme koko perheen voimin Focan kanssa loppuun asti. Itkimme, kaikki. Jopa eläinlääkärimme.

Nyt tuosta päivästä on kulunut yli kolme kuukautta. Yli 15 viikkoa. Enkä vieläkään ymmärrä sitä, etten näe tuota ruttunaamaa enää ikinä. Valokuvaajaystävämme kävi ottamassa kuvia meistä Focan viimeisellä viikolla. En ole vieläkään pystynyt niitä katsomaan, mutta yhden kuvan ystävä lähetti minulle erikseen. Fuengirolan rannalla, missä Foca pystyi juoksemaan viimeiset juoksuaskeleensa. Kaikki muistot mitä esim. Facebookissa tulee vastaan Focasta saa sydämen hajoamaan kerta toisensa jälkeen. En tiedä montako kertaa se kestää enää. On minulla ollut koiria ennenkin ja olen joutunut saattamaan niitä toiseen aikaan, mutta tämä menetys oli pahin, mitä olen koskaan kokenut. Jokainen menetetty koira on jättänyt merkin minuun, mutta Foca vei suuren osan minusta mennessään. En koe olevani enää kokonainen enkä usko että tuo tunne koskaan muuttuu. Toisaalta toivon, että löydän vielä sellaisen ’minun koiran’, kuin Foca oli. Mutta tiedän, ettei kukaan koskaan saa minua enää ehjäksi. Ei kokonaan.

Foca
2010 – 2014 – 2021″

Paljon voimia perheelle ja kiitos, kun tarjositte kodin ihanalle Focalle!

19.8.2014
Pitkä odotus on palkittu ja Penny matkusti vihdoin omaan rakastavaan kotiinsa myöhään eilen illalla. Penny sai nimekseen Foca.

2.8.2014
Upeaakin upeampi, lempeä luontoinen Penny on varattu omaan kotiinsa Suomeen.

Tutustuthan huolellisesti koiran omistajan oppaaseen, adoptoinninkustannuksiin ja luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa!

Yhteydenotot Tanjalle.