BUSTER

* arvioitu syntymäaika 9/13

* uros

* Romaniassa

03.12.2013

Buster on sivuillamme kotia etsivän Beatricen pentu. Buster asuu emonsa kanssa Asociatia A Doua Sansan ylläpitämällä Glinan tarhalla Romaniassa. Molemmat kuuluvat laumaan joka elää tarhan alueella vapaana.

Buster on kuin mikä tahansa pentu, innokas leikkimään ja ihmettelemään menoa ympärillään. Buster on kuitenkin muiden koirien kanssa hieman varovaisempi, eikä ole tarhalla elävien muiden pentujen kanssa suuna päänä riehumassa. Ihmiset taas ovat erittäin paljon Busterin mieleen ja ihmisen kanssa Buster tykkää touhuta.Buster voisi siis viihtyä myös ainoana koirana, omistajansa silmäteränä.

Buster etsii sitoutunutta kotia, jossa koiran hankintaa on pohdittu tarkasti. Busterin tuleva perhe ymmärtää, että pentukoiran ottaminen perheenjäseneksi tarkoittaa sitoutumista seuraavaksi noin 10-15 vuodeksi myötä- ja vastoinkäymisissä. Busterin tekee varmasti onnelliseksi perhe, joka osaa opastaa pojan lempeästi, mutta määrätietisesti kotikoiran tavoille. Koska Busterille ihmiset on tärkeitä, tulee Busterin lempipuuhia varmasti olemaan kaikki yhteinen tekeminen omien ihmisten kanssa, oli se sitten pitkä hihnalenkki tai sohvalla möllöttely kainalokkain.

Buster tulee isona olemaan noin 10-12 kiloa ja 35-40 cm, joten mistään kovin isoksi kasvavasta koirasta ei ole Busterin kohdalla kyse.

Buster tulee Suomeen rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädöt saaneena, sirutettuna sekä tautitestattuna. Busterilla on oma EU-passi matkassaan.

Huomioithan, että tuleva koti sitoutuu kastroimaan pennun kohtuullisen ajan kuluessa Suomessa (Kulkurit osallistuvat sterilointikuluihin 25 %:lla).

Tutustuthan huolellisesti sivuillamme koiran omistajan oppaaseen, adoptoinnin kustannuksiin ja luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa.

11.12.13

Buster on varattu Suomeen 🙂

11.1.2014

Buster saapui omaan kotiinsa

11.8.2014
Tänään tulee kuluneeksi tasan 7 kuukautta Busterin kotiin saapumisesta. Sen kunniaksi tuoreita kuulumisia ja ihania kuvia!
Kiitos Busterin kodille!

“Koiranelämää Jyväskylässä.
Edelleen mukavasti elämä mallillaan niin Busterilla kuin perheellä.
Mikäs ollessa, leppoisia kesälomapäiviä kohta pari kuukautta takana: rapsuttajia, leikittäjiä ja lenkkiseuraa riittämiin.
Buster on voinut ”terveesti”, kaikki ok.
Kokoa taas hiukan lisää, mutta arvelemme, että nyt 11kk iässä ollaan aikas tavalla mitoissa, painoa 12kg rapiat. Oikein passelinkokoinen kaveri, ei liian pieni eikä suuri;). Kulkee mukavasti mukana.
Busterisssa riittää virtaa pitkille lenkeille. Metsäreissut ja vaeltelut ylipäätään luonnossa ovat niitä mieluisimpia. Ja välillä koirapuistoonkin piipahdetaan ottamaan spurttia.
Kotioloissa Buster on rauhallinen, köllöttelee ja seurailee mitä ympärillä tapahtuu. Tietää paikkansa: minne soffalle saa mennä ja minne ei. – Nakertelee omia romppeitaan ja luita, eikä ole toistaiseksi aiheuttanut suurempaa huolta puuhasteluillaan.
Koirakoulussa kävimme muutaman kerran, ottamassa selvää, mihin suuuntaan alan pedagogiikka on kallellaan. Hyviä vinkkejä ja vahvistusta saatiin: kontaktikoulutusta ja ”oma oivallusta”  -sattuikin sopivasti kouluttajan ajatukset yksiin. Buster viihtyi koulussa hyvin – mutta kieltämättä ihmetteli, miksi ei saanut tehdä tuttavuutta ”luokkakavereiden” kanssa. Useimmilla oli ongelmia tulla juttuun toisten koirien kanssa. Stressiä pukkaa, kuulemma. Hassua kyllä, Buster tulee toimeen KAIKKIEN kanssa. Luulen, että sosiaalisuus, ”koiranlukutaito” ja joustavuus/leikkisyys ovat perua Glinan tarhalta. Kymmeniä kertoja Busteria on puistossa/kadulla/koirakoulussa jne. kehuttu ja kiitetty mukavan luonteensa vuoksi. Vastaantulleet koiranomistajat, jotka ovat sanoneet tai varoitelleet, ettei heidän koiransa pidät toisista koirista tai eivät osaa leikkiä tms., ovatkin ällistyksekseen huomaanneet, että sujuuhan se: hännänheilutus ja pystypaini. En tiedä, miten Buster sen oikein hoitaa ja toiselle tuntemattomalle koiralle näyttää. Naapurikoirat ovat tietenkin ihan huipputyyppejä Busterin mielestä.

Aluksi Buster oli aika varovainen lasten suhteen – ei tainnut oikein tietää, mitä kaikki pienet äänekkäät mini-ihmiset olivat. Mutta pikkuhiljaa heihinkin tutustuttiin, ja nykyisin Buster on vallan kiinnostunut lapsista: potentiaalista leikkiseuraa! Viikon ajan luonamme asusti kaksi vilkasta pikkumiestä, 5vee ja 2vee – ja aivan loistavastihan se sujui. Ei kerrassaan mitään hankaluutta. Buster osasi halutessaan mennä omaan rauhaan – mutta mieluummin tuntui viettävän aikaansa siellä missä lapsetkin. Antoi rapsutella ja silitellä ja istui ”pottakaverina” ja makoili puutarhassa lasten touhuja seuraamassa.

Keskikaupungin vilinään Buster tottui muutamalla reissulla. Tosin emme siellä usein kävele, mutta pidetään kuitenkin sekin ympäristö ”hallussa”. Pääsee emäntäkin tsufeelle koiraystävälliseen Papu-paahtimoon 😉 Nyt harjoittelemme pieniä lyhyitä fillarilenkkejä, illan rauhassa. Olisi varmasti mukava välillä purkaa energiaa pyörän vierellä juoksemalla. Emännän juoksuvauhti on jo vähän niin ja näin….

Tässäpä ”niitänäitä”, Jyväskylän kuulumisia. Toivotaan, että syksy ja arki eli työpäivät lähtevät rullaamaan kevään malliin. Buster pärjäsi kevään tosi hienosti.”

23.9. 2015

Busterin omistaja laittoi meille taas kuulumisia:

“Buster on ollut terve tapaus kaikin puolin. Laiha(hko) luikku, mutta se kuulunee “rotuominaisuuksiin”…  Buster popsii minkä tarvitsee. Ja näemmä pitää välillä paastopäivänkin. Buster näytti pentukuvissa jacrusselilta, mutta kasvoi isommaksi ja hontelommaksi. – Terrieriä ei luonteessakaan. Pitkät hoikat raajat, syvä rintakehä ja etenkin vinha vauhti ja riemu spurttailla ja syöksähdellä avoimella kentällä tuo ennemminkin mieleen vinttikoiran. Samoin takaa-ajo – sen hetken kun saalis näkyy. Eikös siellä Unkarin ja Romanian rajoilla elelekin oma vinttikoirarotu…
Buster on varmaankin -yllätys yllätys- coctail, josta löytyy vähän kaikkea, eikä mitään niin mahdottoman selvästi. Oikein passelisti meille 😉 Virkeä tapaus, joka ei kuitenkaan kaipaa kilometritolkulla juoksutusta, vaan leikkiä ja mainitsemiani nopeita irtiottoja. Toki fillarin vierellä juokseminenkin sujuu.
Onnistuu soffalla makoilukin – oikein hyvin – sitähän Buster joutuu harrastamaan työpäivisin.

Buster selvästikin valitsee ihmiset, joita haluaa lähestyä ja joihin tutustua tarkemmin. Toki kaikki tuttavat noteerataan, usein hillitysti, lähes huomaamatta. Ne “valitut” sitten saavat Busterin hännän huiskimaan ja jalat vipattamaan, parhaimmille itkaistaa silkasta ilosta ja jälleennäkemisen riemusta.
Glinassa vietetty pentuaika näkynee Busterin sosiaalisuutena muita koiria kohtaan. Niiden kanssa ei epäröidä tai arkailla. Jos Buster saisi päättää, kaikkia moikattaisiin. Ja aika paljon koiruuksia Busterin tuttavapiiriin kuuluukin, sillä asumme alueella, jonka lenkkipoluilla koiria riittää.
Koirapuistossa piipahdamme silloin tällöin. Siellä tosin on paljon pieniä koiria, jotka eivät ole oppineet leikkimään, ja suuria koiria, jotka eivät ole saaneet purkaa energiaansa koko päivänä, joten meininki on toisinaan vähän kaoottista… Buster sooloilee molemmissa puistoissa, kun on vähän isohko pienten puolelle ja pienehkö isojen puolelle. Mutta no problem.
Mielenkiintoista seurata, miten Buster klaaraa – löytää useimmiten keinon ja taktiikan, miten päästä samalle aaltopituudelle ja leikkimään toisen koiran kanssa. Psykologin vikaa, ehdottomasti! Ajaa takaa, juoksee karkuun, painii pystypainia….kaik’ käy, kunhan kaveri innostuu. Joskus aluksi kaveria pitää “kesyttää”, voittaa luottamus, jotta leikki voi alkaa. Muutamakin omistaja on lähes tippa silmässä ihmetellyt, miten hänen “vihainen” koiransa (joka ei kuulema osaa leikkiä…) onkin lopulta (kesyttelypuuhien jälkeen) innostunut peuhaamaan Busterin kanssa.

Kesällä kävimme agilitykurssin, sillä minulla oli tunne, että Buster  saattaisi tykätä touhusta. Osui ja upposi, paitsi se, että kurssilla ei seurusteltukaan muiden kanssa. Nooo… osasihan Buster käyttää tilaisuutta hyväkseen ja livahti esteen jälkeen omille teilleen – juoksi oman kierroksen ja moikkasi muut…

Buster ei ole karannut koskaan. Oikeasti. Pisara paimenkoiraa (?) saa Busterin pysymään laumansa lähellä….? Mutta tuo koirasosiaalisuus aiheittanee sen, että tarkkana saa olla – koira kun muuttuu korvattomaksi, jos näkee toisen koirakaverin. Se on menoa. Moikattava on. Nopeasti. Iloisesti. Ei muuta. Sitten toki äkkiä vierelle. Tässä siis hommaa, jos meinaa Busterin pitää vierellä ilman hihnaa.

Lasten kanssa pärjätään, Buster kun asuu “mummolassa” eli talossa myös pieniä ihmisiä piipahtelee. Muutenkin sopeutuvainen heppu, valmis emännän perässä lähes minne vain, tänä kesänä esim vene- ja kajakkiretkille. Mieluisinta lienee kuitenkin metsässä vaeltelu. Ja sitähän me teemme – geokätköilykärpäsen puraisemat ;)”

Busterin kodinetsinnässä auttoi: Anna-Aurora