LYYLI

* n. 8 kk

* naaras (steriloitu)

* Tallinna, Viro.

Piskuinen Lyyli joutui odottamaan kadulla pääsyä hoitopaikkaan Tallinnassa noin puolivuotiaaksi asti. Niin on tämä viirupöksy nyt käynyt kanssamme väsytystaistelua aiheesta uskaltaako antaa koskettaa vai ei 🙂 Nyt on edetty siihen saakka, että alkuviikkojen järkytyksestä toivuttuaan, eli ihmisten kielellä pari viikkoa sohvan sisällä asustellut kisu, on päättänyt avartaa maailmankatsomustaan jo koko huoneistoon. Talon muut kissakaverit ovatkin osoittautuneet kultaa kalliimmaksi tässä tutustumisleikissä. Niitä ei enää pelätä ollenkaan vaan yhdessä rallataan pitkin kämppää ja tuhotaan veskipaprua! Syli on pelottava vieläkin vaikka näkee että kovasti kiinnostaisi, niinpä sitä harjoitellaan ahkerasti.

Kevät on saanut jo pään ihan hyrrhyrrrr pyörryksiin. Täällä hoitokodissa asuu myös noi hurjan isot koirat, nekin on oikeastaan ihan kivoja, niiden karvoissa on kiva nukkua talvipakkasilla ja hyvän suojankin ne antaa. Minulle on muodostunut kaikkiruokainen ruokavalio, missä ehdoton herkku on kokonaiset broilerin sydämet. Tykkään kovasti kiipeillä korkealle ja olen äärimmäisen utelias luonne. Myös kaikenlaiset vauhtilelut saavat minussa aikaan saalistusreaktion!

Ulkomuodoltani olen maailman suloisin pikku saapasjalka-kissa, minulla on suuret kauniit silmät ja vähän pieni pää. Kaunis raidallinen takki symmetrisine kuvioineen ja valkoisine sukkineen viimeistelee minun prinsessalookkini, myöskin pinkki nenu lisää söpöyspisteitäni.

Mistäpä siis löytäisin sinut? Minun oman ihmiseni, jolla on kärsivällisyyttä odottaa että uskallan avata kuoreni ja päästää sinut sydämeeni? Minusta saat lojaalin kukkienhoitajan ja aamukahviseuraa. Jos sinun kotona olisi muita tämmöisiä nuoria katteja niin siitähän minä vasta riemastuisinkin. Tai tuommoinen hölmö iso koira, jonka masukarvoissa on lämmintä ja turvallista.

2.4.2014 Lyyli on käynyt steriloitavana. Painoa piskuisella Lyylillä todettiin olevan kokonaiset 2,35 kg.

Lyyli sai oman kodin Espoosta 17.4.2014.

25.6 Kuulumisia kodista
“Moi! Hienosti on mennyt! Arasta Lyylistä on kehkeytynyt Cisy [kisi], oikein rohkea, utelias, touhukas ja leikkisä kissa. Nimi vaihdettiin, koska “kisi kisi” -kutsu toimii paremmin kuin Lyyli-nimellä kutsuminen (milläpä kissalla se ei toimisi?), mutta “Kisi” on niin tylsä nimi, että emäntä ja isäntä hienostelivat sen tuollaiseen kirjoitusmuotoon.

Kuukausi siihen meni, että Cisy tuli itse jalkoihin kiehnäämään, mutta sen jälkeen on oltu kotiväen parhaita kavereita. Cisyä ei saa nostaa syliin tai muutenkaan ilmaan ja vieraitakin hän arastelee, mutta ehkä siihenkin vaiheeseen vielä päästään, että syliin nostaminen on jonain päivänä ok. Cisy kuitenkin luottaa kotiväkeen ja tulee sohvalle viereen paijattavaksi ja on siitä niin innoissaan, ettei tiedä miten päin olisi. Siinä silitettävänä voi olla vaikka tunteja kerrallaan. Cisy on huomionkipeä kuin mikä, eikä epäröi osoittaa mielipiteitään asioista hyvinkin äänekkäästi. Ruoka ja omat namit maistuvat (ja juusto!), mutta sitten sellaisia oikein erikoisherkkuja ovat kerma ja raaka muikku. Niitä annetaankin vain tosi harvoin, koska niillä on oma tehtävänsä siinä että esim. lääkkeiden antamisesta ja kynsienleikkuusta saadaan aikaiseksi mukava kokemus.

Omassa raapimapuussa on kiva nukkua yöllä ja isännältä omitussa tv-tuolissa päivällä. Lelut saavat kyytiä yötä päivää. Lempileluja ovat rapisevat hiiret, sulkahuiska jossa on oikea variksensulka, sekä superpallo. Välillä kiinnostavat myös paperipussi ja laserosoitin. Toisinaan hiirilelut menevät vähän päreiksi ja pari niitä on kokonaan nyljettykin, mutta villikissa on villikissa ja leikkii vähän rajummin kuin kotikissa. Lähipäivinä pitäisi postista tulla tunneli, katsotaan sitten, onko siellä leikkiminen kivaa.

Pari kertaa päivässä pitää Cisylle noin 15-20 minuutin paijaus- ja leikkihetki löytyä – hyvä vain, että isäntäkin nousee välillä toimistotuolistaan töidensä äärestä. Sitten jos ja kun Cisy tahtoo olla itsekseen, silloin aivan alkuun tukikohtana ja piilona ollut keittiön tuoli on Cisylle rauhoitettu paikka: kun sinne menee, kukaan ei saa häiritä.

Kerta kaikkiaan yhtään mitään ongelmia ei ole ollut. Cisy antaa leikata kynnet oikein nätisti, matolääke maistuu kun sen sekoittaa kermaan, eikä koko aikana ole sattunut vessavahinkojakaan. Yhden vieraan kädet ja reidet tuli raavittua naarmuille yli kuukausi sitten, mutta mitäs yritti nostaa syliin. Siitä varoitettiin kyllä. Cisy ei ollut moiseen valmis silloin, eikä ole vieläkään. Se tulee syliin kyllä sitten kun tulee, jos tulee. Ja jos ei tule koskaan, sekin on ok. Ei Cisyä leluksi ole hankittu, vaan lemmikiksi jolla on kodissa samat oikeudet kuin muillakin.

Nyt isännän aikeissa on lähipäivinä tehdä parvekkeelle Cisylle ulkoiluhäkki, niin ei tarvitsisi entisen villikissan enää pelkästään tuuletusikkunasta lähipuiden lintuja kuunnella, vaan niitä voisi katsellakin. Tuuletusikkunasta rakennetaan parvekkeelle silta, josta Cisy saa kulkea häkkiin ja pois oman tahtomisensa mukaan. Laitetaan häkistä kuvia ja vaikka rakennusohjeetkin, kun saadaan se ensin valmiiksi!

Nyt ihan vastikään on syntynyt kovasti se kaivattu saksanpaimenkoirakaverikin, joka tulee Cisyn kaveriksi sitten syksymmällä!”

Varaajana toimi Heidi