EMILIA

* n. 3 v

* naaras (steriloitu)

* Tallinna, Viro.

Emilia on kiltti ja ihmisrakas, arviolta alle viisivuotias steriloitu tyttökissa. Turkki on hienon kolmivärinen, persikkaa, harmaata ja valkoista.

Hienointa Emiliassa taitaa kuitenkin olla luonne, Emilia on hyvin ystävällinen ja luottavainen heti meille uusillekin ihmistuttavuuksille saavuttuaan Suomeen kotihoitoon ja hoitotoimenpiteet kuten korvien puhdistaminen ja matolääkkeen antaminen sujuvat hyvin, vaikka Emilia ei ihan koko aikaa paikallaan malttaisi ollakaan. Tyttö taapraa tassuilla niin, että kynnet tarttuvat kankaisiin kiinni vähän väliä, niinpä nekin leikataan, taapraamisen lomassa tietysti 🙂

Emiliasta tiedetään, että sillä on ollut ainakin yhdet pennut ja se vähän pelkää toisia kissoja. Emilialle on myös hieman kertynyt ylimääräistä vyötärön seudulle, mutta ihan vähän vaan. Emilia painaa 5 kg.

Pian uutta päivitystä, kunhan neiti hieman kotiutuu hoitokotiinsa pääkaupunkiseudulle.

Hoitokodissa 30.5.2013: Tänne päästyään Emi asettui samantien taloksi. Se pysytteli vain ehkä tunnin verran kuljetuskopan lähistöllä, mutta sitten uteliaisuus voitti ja tyttö lähti tutkimaan muita huoneita. Kun annoin sen olla omissa oloissaan, se tuli hakemaan seuraa.

Koiran kanssa tutustuminen oli helppoa. Pari kertaa piti alussa sähähtää, kun koiruus nuuskutteli liian lähellä, mutta nopeasti ne tutustuivat, ja nyt, kolmantena päivänä, voidaan jo löhöillä yhdessä sohvalla. Tilanteen nähtyäni nappasin kuvan nopeasti kännykällä, mutta koska koira inhoaa kuvaamista, se ehti hieman jännittyä.

Ehdottoman valloittava ja seurallinen kissa. Emi on tehnyt vaikutuksen meikäläiseen, jolla on tähän asti ollut vain koiria hoteissaan.

20.7.2013: Mä olen nyt saanut tämän ihmisen opetettua. Tyyppi tajusi nopeasti, että minä tykkään syödä pieniä annoksia muutaman kerran päivässä, joten sain sen siirtämään ruokakuppini saunaan, jonne minä pääsen oven ali, mutta koira ei (se on ahmatti).

Tyyppi osaa nyt leikkiäkin, ettei mun aina tartte yksinäni kuskata lelua edestakaisin. Aika äkkiä se oppi myös, että en tykkää olla sylissä vaan vieressä rapsutettavana. Niin ja senkin se on tajunnut, että mä raaaaakaaaastaaaan harjaamista.

Koira on ihan hyvätapainen, tosin eilen se lipaisi mua kuonoon kielellään, kun nuuskuteltiin toisiamme – YÄK! koirabasilleja! Mä vähän vetäydyin niin se tajusi, etten mä välitä kielareista.

Kotihoidossa 8.8.2013: Eilen Emillä oli jännittävä päivä, sillä kokeilimme ulkoilua. Ensin piti sisällä kokeilla, suostuuko se liikkumaan valjaissa. Selvästikään sillä ei ole aiemmin ollut valjaita päällään, koska se antoi laittaa ne päälleen ilman sen kummempaa kiemurtelua. Kun ne olivat päällä, Emi ei enää oikein tykännytkään, vaan kulki matalana pitkin seinänvierustoja ja loi paheksuvia katseita ympärilleen.

Sitten tuli seuraava koitos, kun pistettiin flexi kiinni valjaisiin ja lähdettiin ulos. Kannoin Emin sylissä portaat alas ja laskin sen ulkona nurmikolle. Valjaat unohtuivat siinä paikassa ja tärkeintä oli kulkea ympäriinsä ja tutkia paikkoja ja nuuskia kaikkia ihania tuoksuja.  Nyt ensimmäisellä kerralla oltiin vain vähän aikaa ja Emi suostui hyvin tulemaan syliin ja lähtemään takaisin sisälle. Valjaiden pois ottamisessa piti sitten vähän kiemurrella, mutta uskoisin, että fiksu kissa tajuaa, mitä kivaa niiden päälle laittamisesta seuraa.

3.9.2013 Emi on kova leikkimään ja pyörittää itsekseen lempileluaan pitkin ja poikin huoneistoa. Koirani, joka ei ymmärrä lelujen päälle, luo välillä minuun ihmettelevän katseen, kun kissa singahtaa ohitse leluaan täppäillen. Leikin jälkeen onkin sitten hyvä mennä vahtimaan hiirtä läppärin päälle. 

14.9.2013 Lisätty video leikkivästä Emiliasta.

2.10.2013 Hoitokodista tuli kuulumisia kuvien kera, että Emi on odotellessaan oppinut erittäin tehokkaasti hyödyntämään tietotekniikkaa yhä enenevissä määrin, fiksu likka. Näppäimistöllä on tosi kiva tepastella, ja tulostimellekin on löytynyt useita hyviä käyttötarkoituksia: sen päältä voi tarkkailla pihan tapahtumia ja toisaalta siinä on erittäin mukava nukkua rötköttää. Kelloradion antennivaijeri on tosi kiinnostava lelu. Yhtenä aamuna herätyskin oli pois päältä – kenenkähän tassun jäljet olisi tutkimuksissa löytyneet kellon painikkeilta?

Emilia on kotiutunut vähän turhankin hyvin hoitopaikkaansa, huoli onkin miten taas uuteen paikkaan sopeutuminen onnistuu, mitä kauemmin Emilia omaa kotia odottaa. Onneksi Emilia ei ole kuitenkaan vähästä stressaavaa tyyppiä, eikä tytössä ole muutenkaan kerta kaikkiaan mitään vikaa. Ihana seurallinen typsy, joka odottaa, että se oikea ihminen vain huomaisi hänet.

Emilia sai oman kodin Helsingistä 28.11.2013.

Varaajana toimi Tiia

Kuulumisia 9.12.2013: Terveisiä Emiliasta näin viikon jälkeen: tyttö on asettunut kodiksi
ilman ongelmia ja ollaan jo hyviä kavereita keskenämme. 🙂 Halusin
myös laittaa viestiä että pitkän brainstormauksen jälkeen sille on
valittu uusi nimi: Meeri.

Kuvat näkyvät isompina klikkaamalla