GOLJAT
* arvioitu syntymäaika 5/2014
* uros
* Suomessa.
1.9.2014
Moni romanialainen koirapentu syntyy ja viettää elämänsä kadulla, syöden mitä sattuu kadulta löytämään ja autoja väistellen. Goljat on löytynyt Romaniasta kadulta yksinään nälkäisenä vaeltelemasta. Se oli löytyessään aivan täynnä punkkeja ja kirppuja. Eläinsuojelija Cornelia Stan otti Goljatin huostaansa. Nyt tämä onnekas pentu asuu Bukarestissa Onevet-hoitolassa ja etsii omaa kotiaan Kulkureiden adoptio-ohjelman kautta.
Suloinen Goljat on leikkisä, erittäin eloisa, sosiaalinen ja energinen pentu. Sen arvellaan syntyneen toukokuun alussa, eli nyt se on noin 4 kk ikäinen. Se on siron mallinen ja kooltaan keskikokoinen. Aikuisena Goljatin paino tulee olemaan noin 15-25 kg ja korkeus noin 45-55 cm.
Goljat tulee muiden koirien kanssa hyvin toimeen. Sen tulevassa kodissa voisi olla koirakaveri, mutta varmasti se viihtyisi myös ainoana koirana.
Nuoren koiran ottajan on hyvä muistaa jo harkintavaiheessa, että koiraan sitoudutaan pitkäksi aikaa. Koiraa ei tule koskaan hankkia hetken mielijohteesta tai säälistä. Goljat tulee vaatimaan koulutusta ja ymmärrystä koiran aktivoinnista, sekä siitä miten energian saa purettua luvalliseen tekemiseen. Motivaatio ja omat resurssit tulee punnita tarkasti, sekä ottaa huomioon se, että kyseessä on kasvava nuori koira, joka on vasta oppimassa kaikkea uutta.
4.9.2014
Goljat saapuu Suomeen 11.9. kotihoitoon, ellei se onnistu löytämään omaa kotiaan tähän mennessä. Goljatia voi mennä tapaamaan kotihoitopaikkaan sovitusti.
11.9.2014
Goljat lensi Suomeen 11.9. Kotihoitopaikasta kerrottiin, että Goljat kulki jo samana iltana häntä pystyssä tutustumassa paikkoihin, mutta ujostelee vielä hiukan ihmisiä. Koira varmasti reipastuu, ajan kanssa. Otathan yhteyttä varaajaan, mikäli olet kiinnostunut tutustumaan Goljatiin tarkemmin!
15.9.2014
Goljat on varattu tänään omaan kotiinsa!
26.9.2014
Goljat muutti omaan loppuelämän kotiinsa!
14.6.2015
Saimme kuulumisia Ferin (ent. Goljat) kodilta:
“Pari ensimmäistä viikkoa Feri oli hyvin arka. Lenkeillä väisteltiin muut koirat ja vastaantulevat ihmiset pelottivat kovasti, mutta linnut ja oravat olivat sen sijaan kovin mielenkiintoisia.
Noin kuukauden verran kun Feri oli minulla ollut, käytiin ensimmäisen kerran koirapuistossa. Kauheasti pelotti, kun lauma koiria tulee tutustumaan, joten Feri peruutti nurkkaan irvistellen ja ilmaa näykkien. Hieman hankalaa oli puistossa muihin tutustua, kun toiset, hieman vanhemmat koirat tuosta Ferin reaktiosta oikein innostuivat. Lopulta ne kuitenkin aina kyllästyivät ja palasivat omiin puuhiinsa ja antoivat Ferin olla rauhassa omassa nurkassaan.
Muutama koirapuistokerta meni aika pitkälti samalla tavalla, mutta pikkuhiljaa Feri alkoi rohkaistua. Parin viikon koirapuistoharjoittelun jälkeen Feri sai ensimmäisen koiraystävänsä, Lakun. Lakuherra on Feriä noin vuotta vanhempi villakoiran ja jonkin pienen sekarotuisen sekoitus, eli oikein sopivan kokoinenkin. Heistä tuli niin hyvät ystävät, ettei kenelläkään muulla koiralla ollut mitään asiaa heidän leikkeihinsä. Lakun poissaollessa tosin muidenkin seura kelpasi hyvin.
Joulun lähestyessä alkoi murrosikää pukata päälle, jolloin oli mukava näykkiä nuorempia koiria takapuolesta ja haukkua niitä, etenkin silloin kun toinen näyttää pelkonsa ja alistuu.
Tammikuussa tuli muutto ja uudet kuviot. Ensimmäinen uusi tuttavuus oli amstaffin ja pitbullinn risteytys, Moona. Moona piti kovaa jöötä Ferille heti alusta asti ja pakotti hänet selälleen. Aika paljon minua pelotti katsella vierestä, kun Feriä pyöritellään maassa, mutta Moonan isäntä rauhotteli minua ja kertoi, että kyseessä oli vain Moonan tapa komentaa Feriä ja että se olisi vain leikkiä, joten annoin heidän touhuilla. Totuttuaan Moonan rajuun kanssakäymiseen Feri alkoi itse mennä Moonan luokse läpsimään tassulla kuonolle, jonka jälkeen käydään maahan selälleen moonan eteen häntä vipattaen. Tämä on tehnyt melko hyvää, sillä puistossa tulemme nyt paljon paremmin myös muidenkin koirien kanssa juttuun, sillä Feri osaa nyt väistää ja tarpeen tullen käydä vaikka selälleenkin.
Kevään edetessä Ferillä ilmeni muutoksia hihnakäyttäytymisessä. Jostakin syystä monet ihmiset ja koirat alkoivat taas pelottaa, mutta tällä kertaa käytös ilmeni hyppimisenä ja haukkumisena. Ollaan tätä hihnakäyttäytymistä nyt sitten harjoiteltu niin, että aina kun Feri alkaa johonkin suuntaan vetämään, niin minä pysähdyn ja pyydän hänet sivulle istumaan ennen kuin jatketaan matkaa. Vaikuttaisi siltä, että tuo toisi Ferille hieman lisää turvallisuuden tunnetta, jolloin ei kaikille aina tarvitse rähjätä.
Melkoista höntyilyä elämä yleisistikin ottaen on. Kaikkialle on kovin kova kiire, oli sitten kyse lenkille menosta, koirapuistosta tai kyläilystä. Tästä höntyilystä ollaan yritetty opetella pois istumalla alas aina ennen kuin portista tai ovesta kuljetaan.
Nyt pari päivää sitten käytiin eläinlääkärissä päivittämässä rokotukset ja yksivuotistarkastuksessa, sekä varailemassa aika kastraatioon. Kaikin puolin terve koira on ja aika saatiin elokuun 5. päivälle.”
Kulkurit toivottaa Ferille ja omistajalleen hyvää kesää!
Kodin etsinnässä auttoi Evi.