JONDALAR

* s. 5.2013 / 4 kk

* uros

* Tallinna, Viro.

Sisarukset Ayla ja Jondalar ovat noin neljän kuukauden ikäisiä harmaaraidallisia kissanpentuja. Näitä kahta sisarusta ei heti meinaa toisistaan erottaa, raitapaitoja ovat kuten emonsakin. Aylalla on paksumpi musta juova selässä ja Jondalarilla on paksummat mustat raidat otsassa. Ayla ja Jondalar ovat syntyneet ison kerrostalon kellariin, jossa ne ovat varttuneet vajaa parikuisiksi.

Pennut eivät ole koskaan olleet ulkona, vaan nauttivat kodin lämmöstä. Ne ovat moneen kertaan madotettuja ja hoidossa ruokittu hyvälaatuisella ruoalla. Ne ovat saaneet myös jo rokotukset tehosteineen. Pennuilla on tunnistesiru, joka on yhdistyksen toimesta rekisteröity turvasiru.fi-palveluun.

Tällä hetkellä Ayla ja Jondalar ovat samassa kotihoidossa pääkaupunkiseudulla. He ovat tottuneet ihmisten kanssa eloon (mm. wc-pöntössä on käyty toteamassa ja sitten juostu märkänä sohvan alle). Nämä leikkisät sisarukset sulostuttavat olemuksellaan kaikki näkemänsä. Alun arkailut on ohi ja ainakin näin tutussa ympäristössä pennut ovat oikein seurallisia. Keskenään ovat ihan ylimpiä ystäviä ja ovat aina samassa paikassa. Jos toista silittää, niin toinenkin haluaa. Päiväunet nukutaan aina vierekkäin, sohvalla tai sängyllä.

Jondalar on erityisesti oikea sylipallero. Se rakastaa olla kanniskeltavana ja erikoisuutena tykkää olla ns. kantopussissa tai paidan sisällä, kuhan saa olla sylissä. Ayla ei ihan niin paljon tykkää olla sylissä, mutta kun se näkee, että Jondalar on sylissä, niin se tulee viereen ja kehrää, haluaa silityksiä. Molemmat nukkuvat tyynyn vieressä kerällä. Jos herää yöllä, niin alkaa suloinen kehräyskonsertti, joka tuudittaa takaisin uneen.

Molemmat syövät suurella ruokahalulla ja ovat erittäin siistejä. Herkkuja on kalat ja oikeastaan kaikki lihaisa.

Pirteitä leikkijöitä ovat tietysti myös, kun vielä pennuista on kyse. Kaikenlaiset pallot ja paperirullat saavat kyytiä. Jondalar on osoittanut noutamisen merkkejä, eli tuo lelun suussaan viereeni uudelleen heitettäväksi. Tämä on tapahtunut pari kertaa, ehkä pitäisi enemmän harjoitella. Ehkä Aylakin oppisi.

Miettiessäsi kodin tarjoamista kissanpennulle, huomioithan, että se voi olla osa elämääsi jopa seuraavat 15-20 vuotta.

Jondalar ja Ayla saivat yhteisen kodin Helsingistä 26.10.2013

Varaajana toimi Tiia

Kuulumisia kotoa 27.10.2013: Kävimme eilen hakemassa Aylan ja Oliverin (vaihdomme siis Jondalarin nimen). Ensin piti hieman arkailla ja piilotella sohvan alla, mutta nyt jo kisut torkkuvat vieressäni sohvalla. Oliver varsinkin jo tulee luokse siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi, Ayla on ujompi, mutta on hänkin jo kaipaillut silityksiä. Molemmat ovat melkoisia kehrääjiä – uskomatonta miten noin pienistä kissoista voi lähteä niinkin kova ääni! Ovat syöneet hyvällä ruokahalulla ja leikkineet sekä keskenään että meidän kanssamme. Vielä eivät tulleet viereemme nukkumaan, mutta toivottavasti ajan kanssa!

14.11.2013: Ajattelin lähettää hieman kuulumisia Aylalta ja Oliverilta. Kisuthan ovat olleet meillä nyt vajaa kolme viikkoa. He ovat kyllä loistavasti sopeutuneet meille. Oliver tutustui meihin rohkeammin alusta alkaen, mutta Aylakin on reipastunut ja tulee hakemaan meiltä rapsutuksia ja hellittelyä. Hän on kuitenkin selvästi itsenäisempi kuin veljensä, viihtyy pidempiä aikoja torkkuen itsekseen, kun taas Oliver tulee kiehnäämään syliin ja vaatimaan rapsutuksia meiltä molemmilta vuorotellen.

Ensimmäisenä viikkona eivät tulleet viereemme nukkumaan öisin, mutta nyt molemmat nukkuvat vieressämme ja nukahdamme usein kehräyskonserttoon. Molemmat ovat siis kovia kehräämään, Ayla on varsinkin hyvin äänekäs kehrääjä – ihan ihmetyttää, miten noinkin pienestä kissasta lähtee niinkin kova ääni! Oliver on muutoin puheliaampi, on nykyään kova poika miukumaan ja juttelemaan. Keskenään tykkäävät edelleen leikkiä kovasti, kauhea ralli päällä varsinkin iltaisin ja aamuisin. Ovat hyvin uteliaita ja joka paikka pitä tutkia ja joka kaappiin ja hyllylle kiivetä. Ylipäänsä ovat todella seurallisia ja tulevat aina kanssani samaan huoneeseen joko leikkimään, nukkumaan tai pitämään seuraa muuten.

Kun Oliver ja Ayla olivat pienempiä, heitä oli hankalampi erottaa toisistaan. Nyt kuitenkin se on jo helppoa, koska Oliver on kasvanut ihan hurjasti näiden parin viikon aikana. Tuntuu että hän kasvaa oikein silmissä. On siis jo selvästi kookkaampi kuin siskonsa, vaikka molemmille kyllä maistuu ruoka. Aylalla on myös hieman tummempi turkki, Oliverin masu varsinkin on nykyään maitokahvin värinen, kun taas Aylan maha on vaaleanharmaa. Lisäksi Aylan selkämys on tummempi. Ylipäänsä Ayla on paljon sirompi kuin veljensä.

Pennut leikattiin viime viikon maanantaina ja kaikki meni hyvin. Aylasta oli todella inhottavaa pitää suojakauluria, mutta lopulta senkin kanssa pärjättiin. Nyt on sama vauhti päällä kuin ennen leikkausta, eli hyvin ovat toipuneet.

Liitän oheen muutaman kuvan Aylasta ja Oliverista!

Kuvat näkyvät isompina klikkaamalla