Päivitetty 16.06.2015

Kodin saanut koira : MUGUREL


Mugurel 1MUGUREL

* n. 2-3v

* uros

* kastroidaan

 

 

 

 

10.2.2015
Romaniassa koiran asema ei ole aina hääppöinen. Tämän tietävät hyvin myös Anda ja Alina Murgu, uuttera eläinsuojelijakaksikko ja toinen Kulkureiden pääyhteistyökumppaneista. Koiria saatetaan kohdella kuin roskaa ja näin kävi myös pienelle Mugurel-pojalle. Alina löysi sen kirjaimellisesti roskien seasta. Hän otti pienen pojan mukaansa, vei rokotettavaksi ja Andan luokse suojaan. Mugurel kuitenkin karkasi heti ensimmäisenä yönä ja vasta kahden viikon kuluttua Anda löysi sen naapurien pihalta kylmissään ja kipeänä. Hyväsydäminen Anda hoiti Mugurelin kuntoon ja nyt se olisi kovin onnellinen, jos löytäisi oman kodin.

Mugurel on luonteeltaan rauhallinen ja hyvin ihmisrakas. Se on kuuliainen ja tulee toimeen hyvin muiden koirien kanssa. Toistaiseksi se ei ole kuitenkaan välittänyt leikkimisestä toisten koirien kanssa. Tämä saattaa muuttua Mugurelin päästessä omaan kotiinsa, mutta kovin vilkas se tuskin jatkossakaan on. Mugurel vaikuttaa koiralta, joka tulisi toimeen myös kissojen kanssa ja kanojenkin kanssa yhteiselo sujuu hienosti. Haukkuvan Mugurelin ei ole kuultu vielä kertaankaan.

Mugurel etsii nyt tositarkoituksella omaa perhettään, joka jaksaisi opastaa sille kärsivällisesti kaikki tarvittavat kotikoiran tavat ja tarjoaisi huolenpitoa, liikuntaa ja yhdessäoloa koko sen loppuelämän ajan. Mugurel sopisi varmasti monenlaiseen perheeseen sen ihastuttavan luonteen takia. Myös kerrostalossa asuminen onnistuisi näin hiljaiselta koiralta ongelmitta.

Mugurel painaa noin 7-8 kg ja  sen säkäkorkeus on noin 30-35 cm.

11.2.2015
Mugurel on tänään varattu omaan rakastavaan kotiinsa Suomessa.

25.3.2015
Mugurelille on tänään lisätty tuoreita kuvia. Oma perhe odottaa Mugurelin saapumista Suomessa.

02.5.2015
Mugurel saapui tänään Suomeen, jossa odottaa oma, rakastava perhe.

14.6.2015
Saimme ihania kotikuulumisia suloiselta Mugurelilta:

“Moro!
Mää oon Mugurel, kotoisammin Mugu, n. 2v. Tulin Suomeen 2.5. ja omaan kotiini 3.5. (Kiitokset Rosannalle ja Marjalle yhden yön majoituksen järjestämisestä!)
Aluksi olin aika arka, varsinkin isäntä pelotti mua. Ja ulkona piti olla tosi varuillaan, kaikenlaista sakkia ja outoja ääniä oli ympärillä. Nyt oon jo rentoutunut paljon, kun oon huomannut, ettei täällä mitään pelättävää ole.  Miehiin suhtaudun varauksella, samoin ihmisiin, jotka on varustautuneet oudoilla kepukoilla. Ja välillä täytyy hiukan haukkua autoille ja mopoille, kun kehtaavat vierestä päristellä. Joillekin koirille rähisen myös, ihan varmuuden vuoksi. Mamma on nyt alkanut huijata ja harhauttaa mua namien kanssa, niin että en yleensä ollenkaan ehdi rähistä, kun se toinen koira tai muu pelottava kohde onkin jo ohitettu. On mut kuulemma ilmoitettu jollekin arkitottelevaisuus-kurssillekin. (Kyllä mä oisin ton mamman ilman kurssejakin kouluttanu, mut mennään nyt, kun se tuntuu niin tärkeetä sille olevan.)
Hihnassa mää osaan kulkea nätisti, en vedä (paitsi sillon, kun näen oravan tai jäniksen, mut senhän ny jokainen ymmärtää), mutta pysähtelen usein nuuskimaan ja välillä istahdan ihan muuten vaan katselemaan maailmaa. Sisäsiisti oon ollu alusta asti, siitä mamma oli kovin onnellinen.
Ihan alkuun jouduin käymään eläinlääkärillä pari kertaa, kun ensin vaivasi silmätulehdus ja sitten nenäpunkit. Mamma sitten hössötti niitten tippojen ja lääkkeitten kanssa. Nyt oon kunnossa, mitä nyt silmät välillä vuotaa, mut se taitaa olla harmitonta.
Mamma on mun ykkösihminen, vaikka kyllä nää muutkin hyviä tyyppejä on. Isännän jaloissa usein nukun yöni, se ei hyöri niin paljon kun mamma. Ja onhan toi mamma vähän rasittavakin välillä, kun pussailee mua ja lirkuttelee.
Leluistani tykkään kovasti, varsinkin vinkuvasta haisunäädästä. Kongi on kans kiva, kun sieltä saa kaivella herkkupaloja. Ja puruluut! Niitä piilottelen mamman kukkapenkkiin. Oikeat luut on tietysti parhaita. Mulla on omassa pihassa oikein luunsyöntipaikka, omenapuun alla. Mikäs sen parempaa aurinkoisena päivänä!?
Lenkin jälkeen saan usein ilohepulit, juoksen omassa pihassa ympyrää niin lujaa kun kintuista lähtee ja viskon lelujani. Miksköhän mulle nauretaan?
Perheeni on opettanut mulle joitakin käskyjä, esim. “tänne”, “paikka” ja “istu”. Ihan helppoa! Ja nameja satelee 🙂
Ulkona en jaksa oikein keskittyä noihin käskyihin, siellä kun on muutakin tekemistä ja täytyy tarkkailla ympäristöä.
Mun mamma hoitaa työkseen lapsia, ne on ihan mukavia. Ne tykkää silitellä mua ja heitellä mulle haisunäätää. Onneksi mamma on opettanut niille, että omassa pedissäni saan olla ihan rauhassa, jos touhu alkaa kyllästyttää.
Oon tosi aamu-uninen heppu. Kun muut nousee arkisin seiskan jälkeen, minäpoika käännän kylkeä. Tossa 9 maissa saatan jo vääntäytyä alakertaan, mut lepäilen vielä hetken. Puol kympin aikaan suostun pienelle happihypylle ja otan sen jälkeen aamupäivätirsat, kun mamma ja lapset ulkoilee. Yksinolo sujuu multa lekotellen, kerrankin saa olla ihan rauhassa. Makoilen eteisessä ja odottelen laumaa kotiin. Mitään tuhoa en ole tehnyt. Pitkiä aikoja mun ei tartte yksin ollakaan, pari-kolme tuntia vaan.
Mun perhekin on aamu-unisia, viikonloppuisin siis nukutaan pitkään koko sakki 🙂 Kesälomaa odotellessa…
Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa tekin olostanne <3
T. Mugurel kotijoukkoineen”

Varaajana toimi Rosanna.

Videon Mugurelista voit katsoa klikkaamalla tästä.

 

 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa