6.2.2017
Tammikuussa vierailimme Rosiori De Veden kunnallisella koiratarhalla, ainoa kunnallinen, jonka kanssa Rescueyhdistys Kulkurit ry tekee yhteistyötä. Rosiorin tarha eroaa useammasta muusta kunnalliselta tarhalta Romaniassa siinä, että tarhalla ei tapeta koiria. Vapaaehtoistyöntekijä ja Rosiorin kodittomien koirien ainoa toive, Cornelia Stan, on onnistunut pitkän ja hartaan työn tuloksena saavuttamaan vastuuhenkilön aseman tarhalla. Hän on myös onnistunut saada aikaan sopimuksen, että Rosiorin kunnallisen tarhan koiria ei tapeta. Tarhalla on 300-400 koiraa, odottamassa mahdollisuuttaan elämään. Kaupungin rankkurit tuovat lisää koiria säännöllisesti, koiria jotka he keräävät kaduilta ja pelloilta jne. Pentuja, aikuisia, seniori-ikäisiä, terveitä, sairaita, tiineitä.. Kaikki nämä koirat heitetään samaan eristyshäkkiin alkuun. Jos sinne ei mahdu, ne heitetään jonnekin toiseen häkkiin. Jolloin riski sairauksien leviämiseen koirien kesken kasvaa entisestään. Cornelia taistelee parantaakseen näiden koirien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia hyvään elämään. Hänellä on kuitenkin kovin vähän tukea. Kulkurien lisäksi häntä tukee myös organisaatio Saksassa, sekä yksittäistä tukea hän saa myös esim Englannista.

Jo kaukaa huomasin koiran, joka oli ketjussa erään kopin luona. Minulle tuli heti mieleen karhuherra nimellä Paddington. Kyseinen koira oli todella sympaattisen näköinen. Kun pääsimme lähemmäs tätä koiraa saimme todeta, että se myös oli sitä.

Paddington on iloinen ja hauska, hieman pötkömäinen, kastroitu uros, jolla on ikää noin 2-3v. Korkeutta Paddingtonilla on suunnilleen 45-50cm. Poika antoi nätisti käsitellä ja katsoa suuhun ja hammaskiveä on jonkun verran.

Ketjussa Paddington ei ainakaan haukkunut, edes muiden mukana. Muutenkin se pysytteli aika rauhallisena siinä, nautiskellen siitä ajasta jonka pystyimme sille tällä kertaa antamaan. Paddington olisi varmaan erittäin otettu omasta perheestä, jolta saisi säännöllisesti huomiota, ruokaa ja hoivaa.

14.3.2017
Aktiivimme käyvivät myös maaliskussaa Romaniassa ja Rosiorin tarhalla. Siellä ihana nallemainen Paddington edelleen seisoi, koppinsa edustalla. Paddington jää kysyvästi paikoilleen kun vieraat lähestyvät sitä. Kun se huomaa olevansa huomion keskipisteenä, se saa pieniä ilohepuleita ja alkaa touhottaa söpösti ympyrää. Kunnes taas pysähtyy ja katselee anovasti ihmistä. Poika selkeästi nauttii kovasti ihmisen huomiosta ja rapsutuksista. Paddington on ihmistä kohtaan todella kiltti ja jopa hieman alistuvaisen oloinen, eikä se tee itsestään mitään numeroa. Olisi ihan valmis lentää Suomeen ilahduttamaan omaa perhettään pian!

21.3.2017
Saamme lähettää mahtavia uutisia Paddingtonille. Sen oma perhe on löytynyt ja varaus tehtiin juuri. Vielä hetken odotus, ennen kuin yhteinen elämä alkaa.

30.4.2017
Paddington saapui oman perheensä luokse, 25.4.2017, hurmaten kaikki samantien lentokentällä.

25.8.2025
Paddy nukahti oman ihmisen syliin viimeisen kerran, pitkän ja rakkaudentäyteisen kotielämän päätteeksi keväällä 2025. Kiitos perheelle, kun annoitte Paddylle kodin <3

“Paddy oli ensimmäinen rescue-koirani ja minua jännitti kovasti sen tulo. Olin varautunut siihen että koira voi olla pelokas, sille voi tulla suuria eroahdistuksia ja haukkua jatkuvasti tai se voi yrittää karata herkästi jne. Pelot osoittautuivat turhiksi. Paddy oli maailman rauhallisin, ihmisiä ja lähes kaikkia koiria rakastava, elämän rennosti ottava vanha sielu jo tullessaan n. 4vuotiaana. Hän kulki lenkillä nätisti, haukkui vain kun joku soitti ovikelloa tai posti saapui, osasi olla nätisti itsekseen ollessaan, antoi tulla luokse ja rakastaa.

Paddy oli mahtava rakkauspakkaus mihin ihastui sellaisetkin ihmiset ketkä ei koirista normaalisti niin välittäneet. Hän oli myös mukanani töissä usein (seniorikeskuksessa), vanhusten kainalokaverina ja kuuntelijana.

Paddy eli nivelvaivojaan lukuunottamatta mekko terveen elämän. Annoin kipupiikit nivelrikon vuoksi joka kuukausi viimeisen vuoden. Lopulta kivut veivät kuitenkin voiton enkä voinut antaa rakkaan seniorin enää kärsiä.

Koen että olen ollut todella onnekas ja etuoikeutettu kun sain elää niin upean, ainutlaatuisen ja rakastettavan koiran kanssa näinkin monta vuotta. Elämä ja koti tuntuu nyt tyhjältä mutta onneksi minulla on paljon ihania muistoja ja Paddylla on ikuisesti paikka sydämessäni. Paddya jäi minun lisäksi kovasti kaipaamaan myös seniorikeskuksen asiakkaat ja moni muu hänen kettu-olemuksensa hurmaama.”

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua. Paddington saapuu Suomeen kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Paddington on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Paddingtonin yhteyshenkilö: Mia Takolander