Tällä kertaa Rakas, raskas koirani -kampanjassa tutustutaan Samiraan ja Samiran kotiutumiseen ja sen vaikeuksiin. Samira on kotiutunut Romaniasta kesällä 2016.
“Samira muutti meille elokuussa 2016 ja on meidän ensimmäinen koira. Odotukset olivat korkealla ja haaveilimme leppoisasta, reippaasta ja leikkisästä retki- ja lenkkikaverista jonka voi ottaa mukaan mihin vain. Olin valmistautunut opiskelemalla koiran koulutusta ja toimin myös jonkun vuoden 4H-dogsitterinä.
Kotiintulon jälkeen Samiran ensimmäiset viikot sujuivat hyvin, mutta sitten huomasimme että Samira on todella epävarma ulkona ja räyhää ihmisille ja etenkin toisille koirille. Kotona Samira ei ollut hirveän “koiramainen”, ei leikkinyt leluilla tai kerjännyt rapsutuksia.
Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tilanne tuntui edelleen toivottomalta kun edistystä ei tapahtunut. Olemme tehneet valtavasti töitä ja etsineet ratkaisua ja apua monelta luennolta ja käyneet kursseilla ja yksityistunneilla hihnakäyttäytymisen parantamiseksi.
Samiran selkä kuvattiin röntgenissä syksyllä 2020 (yhden kouluttajan suosituksesta) ja hänellä todettiin rankamuutos lantiossa ja voimakas kiputila. Tämä voi olla syy Samiran käytökselle (yhdistettynä siihen, että hänet löydettiin hylättynä viikon ikäisenä). Samira syö kipulääkettä loppuelämänsä ja pyrimme tukemaan tätä hieronnalla, fysioterapialla ja sopivalla liikunnalla.
Prosessi on ollut paikoin todella rankkaa vaikka hidasta edistystä on tapahtunut koko ajan. Tänä päivänä Samira tykkää leikkimisestä ja tulee omatoimisesti hakemaan rapsutuksia ja läheisyyttä. Muutkin asiat ovat nykyään myös paljon paremmin, tosin Samira voi edelleen olla reaktiivinen ulkona varsinkin toisia koiria kohtaan.
Reaktiivista koiraa on vaikea ymmärtää ellei sellaisen kanssa ole ollut oikeasti tekemisissä. Suosittelemme kaikille koiraa harkitseville miettimään omia voimavaroja ja miten pystyy käsittelemään ja selviämään vastoinkäymisistä. Tukiverkko on myös erittäin tärkeä. Yksin tämä prosessi olisi varmasti ollut liian rankka. Pitää myös uskaltaa pyytää ja hankkia apua ajoissa.
Vaikka kaikki ei vastaisi odotuksia, koira on kuitenkin rakas ja yhdessä tsemppaamme eteenpäin päivä kerrallaan!”
Tämän tarinan on omin sanoin kertoneen Samiran omistajat Jenny ja Martin.