Tänään Rakas, raskas koirani -kampanja kertoo alkuvuodesta 2017 kotiutuneen Tuuven (ent. Devika) tarinan.
“Tuuve oli tullessaan tottumaton ihmisen läheisyyteen. Se oli kuitenkin alusta asti sisäsiisti, pärjäsi hyvin yksinään eikä hihnakäytöksessä alun ihmettelyjen jälkeen ollut ongelmaa. Hän on varautunut ja hieman resurssiherkkä, mutten koe näitä ongelmaksi.
Eräs ilta ensimmäisen kuukauden aikana avopuolisoltani putosi kännykkä maahan Tuuven viereen säikyttäen hänet pahasti. Tästä lähtien Tuuve ei uskaltanut enää liikkua turvapaikastaan Laurin aikana. Stressasin tilannetta kovasti, halusin kuollakseni muutosta tilanteeseen.
Kuukaudet vaihtuivat jo vuoteen ja Tuuven pelko pysyi. Olin aika ajoin aivan loppu ja välillä suustani pääsi “olisiko sen parempi jonkun muun kanssa”. Mutta en aikonut oikeasti koskaan luovuttaa.
Jossain kohtaa aloitimme Koiruuksien Klubin käytöskonsultaation. Saimme hyviä neuvoja ja harjoituksia, mutta Tuuven ja Laurin suhde parani todella hitaasti, jos ollenkaan. Lopulta, monen syyn summana, Lauri muutti eri asuntoon.
Tämä muutos auttoi. Nyt Tuuve alkoi puhjeta kukkaan ja rakkauteni sitä kohtaan alkoi vasta nyt syvetä. Koskaan en katunut Tuuven adoptointia, mutta rakastamisen tunne tuli vasta myöhemmin.
Erillään asumista on jatkunut kohta 4 vuotta ja kallein haaveeni on alkanut käydä toteen. Nykyisin Tuuve on utelias ja luottavaisempi, ja ihmisten välinen jännite on poissa. Laurin vieraillessa Tuuve tulee kanssamme makkariin nukkumaan ja kerjää ujosti silitystä Laurilta sohvalla.
Sitten on/off ripulointi. Tuuven vatsa on aina ollut herkkä ruuille ja stressille. Vasta pari vuotta sitten siltä viimein löytyi ohutsuolesta imeytymishäiriö. Lääkitys ja oikea ravinto pitävät vaivan hallinnassa, mutta notkahduksia tulemme aina kokemaan. Koiran ripulointi ja ruokahaluttomuus ovat yksi turhauttavimmista asioista. Olen stressannut itseni unettomaksi, ärjynyt koiralle ja itkenyt lattialla jälkikäteen.
Olen herkkä ja peilaamme Tuuven kanssa toisiamme kilpaa. Mikä on toisaalta opettanut minua rauhoittumaan ja olemaan positiivisempi.”
Tarinan kertoo omin sanoin Tuuven omistaja Enni.