Tänään Rakas, raskas koirani -kampanjassa kerromme Villan, tarhanimeltään Fleurin tarinan. Ujo Villa kotiutui perheeseensä Suomeen keväällä 2016.
“Villa on ollut kotona 6,5 vuotta. Matka on ollut vaikea ja ihana.
Ennen adoptiota asuimme Malesiassa ja omistimme siellä 2 katukoiraa. Villa ei siis ole ensimmäinen rescuekoiramme. Luulimme, että meillä on paljon kokemusta arasta koirasta. Kuinka väärässä olimmekaan!
Villa oli tullessaan täysin sulkeutunut. Se vältti katsetta ja pelkäsi kaikkea. Villan pelko oli hysteeristä kauhua, hihnassa riuhtomista, nurkkaan kyyristymistä. Joskus Villa laski alleen. Aggressiivinen se ei onneksi ollut. Meidän oli vaikeaa kiintyä koiraan joka oli niin etäinen ja vaikea.
Kun 5 kuukautta oli kulunut, Villa heilutti meille ensimmäisen kerran häntäänsä. Meillä heräsi toivon kipinä: tästä voisi vielä tulla jotain. Edistyminen on kuitenkin hidasta. Villaa ei voi varsinaisesti kouluttaa, koska se paineistuu ohjauksesta. Kun Villa ahdistuu, se ei ota nameja.
Mistä olemme joutuneet luopumaan? Pidämme ulkoilusta ja haluaisimme ottaa koirat aina mukaan. Villan takia voimme kuitenkin lenkkeillä vain tietyissä, samoissa paikoissa. Uudet reitit pitää käydä etukäteen tarkistamassa, että onko se Villaturvallinen. Toinen iso haaste liittyy vieraisiin ihmisiin. Meillä on laaja ystäväpiiri ja alkuun Villa huusi kurkku suorana, kun meille tuli vieraita. Se myös ravasi hermostuneena pitkin asuntoa. Pitkäjänteisellä harjoittelulla pääsimme siihen pisteeseen, että Villa meni omalle pedilleen, kun meille tuli ystäviä. Korona-aikana Villa taantui ja olemme lähtöpisteessä.
Olemme hyväksyneet sen, että Villasta ei koskaan tule ”normaalia” ja olemme supistaneet elämäämme sen mukaan. Nykyään Villa on kotioloissa 98 % päivästä rento. Se hakee meistä turvaa aika hyvin, mutta on paljon asioita, mistä se järkyttyy niin paljon, että palautumisessa kestää pitkään. On olemassa myös 6 sukulaista, joita Villa ei enää pelkää. Tähän pisteeseen pääsy kesti vuosia.
Vaikka matka on ollut kuoppainen, emme ole koskaan katuneet Villan adoptointia! Kun arkaan koiran saa vihdoin luotua suhteen, syntyy ainutlaatuinen ystävyys, josta ei halua luopua.”
Tarinan kertovat omin sanoin Villan omistajat, Mikko ja Katriina.