* Synt. arviolta 1.7.2014
* uros
* Romaniassa
* Suomessa kotihoidossa
24.11.2014
Viime elokuussa rakastettu, pyyteettömänä tunnettu eläinlääkäri Ana-Lucia Luana Udrescu joutui traagiseen onnettomuuteen uuden klinikkansa kunnostustöissä. Nuori nainen taisteli elämästään sairaalassa viimeiseen saakka, mutta menehtyi saamiinsa vakaviin vammoihin. Tragedia kosketti ihmisiä laajalti, ei pelkästään Euroopassa, vaan ympäri maailmaa. Modernin romanialaisen eläinten oikeuksien puolestapuhujan ennenaikainen poismeno riipaisi syvältä. “No life is too small not to be worth saving” oli Luanan motto, ja hän toimi kaikessa sen mukaisesti. Luanalle järjestettiin viimeinen lepopaikka läheltä Bukarestia, uinuvalta alueelta, jossa hänen äitinsä, sulhasensa ja sukulaisensa vierailevat päivittäin.
Kun eräänä syyskuisena päivänä he taas saapuivat rakkaansa haudalle, he kuulivat epätoivoista huutoa ja vinkumista läheltä Luanan viimeistä leposijaa. He löysivät neljä ikävissään itkevää koiranpentua, jotka kilpaa hakeutuivat heitä lähestyneiden ihmisten luo. Oli selvää, että joku joku vastuuton ihminen oli ne aivan vastikään hylännyt.
Mitäpä muutakaan Luanan sukulaiset olisivat voineet tehdä kuin ottaa pennut mukaansa ja pelastaa ne takuuvarmalta kuolemalta. Siitä saakka pennut ovat eläneet Luanan äidin luona rakastavassa ympäristössä. Ne alkavat nyt olla sen ikäisiä, että tarvitsevat enemmän virikkeitä, toimintaa ja ohjausta kuin mitä niille on tällä hetkellä tarjolla. Pentujen olisi hyvä päästä elämään kunnon kotikoiran arkea motivoituneissa ja aktiivisissa kodeissa pikimmiten. Ne ovat täysin valmiita matkustamaan Suomeen omiin perheisiinsä.
Tumma tyttöpentu on jo adoptoitu Saksaan, ja vaaleat veijaripojat, kultaista noutajaa paljolti muistuttavat Sam, Simon ja Stu odottavat nyt omia kotejansa. Pojat painavat nyt noin 10 kiloa ja niistä kasvaa aikuisina keskikokoisia koiria.
Simon, kuten veljensäkin, on utelias, touhukas ja sosiaalinen kaveri. Sillä riittää intoa ja vauhtia, ja tuota samaa se toivoo myös tulevalta kodiltaan, kodilta, jossa oltaisiin myös kiinnostuneita nuoren ja energisen koiran koulutuksesta, mahdollisesti myös harrastusten muodossa. Simon tulee tarvitsemaan reilusti fyysistä liikuntaa sekä erilaisia virikkeitä ja aktivointia, jotta se voisi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella.
Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan. Pentua harkitessasi täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan, yksinolo ei suju heti itsestään ja tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa.
Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.
Adoptiokoiraa harkitsevan tulee olla valmis sitoutumaan pitkäjänteiseen, pehmein keinoin tapahtuvaan kouluttamiseen sekä mahdollisten ongelmatilanteiden ratkomiseen. Nuoren iän vuoksi Simonia ei välttämättä kastroida ennen Suomeen tuloa. Luovutussopimuksen mukaisesti tulevan omistajan on kastroitava koira kohtuullisen ajan kuluessa adoptoinnista. Kulkurit osallistuu kastrointikustannuksiin 25 %:lla.
Simon tullaan luovuttamaan asianmukaisesti rokotettuna, sirutettuna, tautien varalta testattuna, loishäädettynä ja oman EU-passin omaavana.
3.12.2014
Simon on tulossa kotihoitoon Suomeen 6.12.2014.
6.12.2014
Simon on kotihoidossa Suomessa.
10.12.2014
Kuulumisia kotihoitajan kertomana:
“Heippa kaikki. Olen Simon, tai no, kavereiden kesken Simo. Pääsin kotihoitoon tänne Suomeen, ja vaikka se on tosi hyvä juttu, niin oon ihan pieni vasta ja muo vähän jännittää kaikki uusi. Me tultiin autolla kentältä tänne hoitokotiin, ja muo pelotti se niin kauheesti, että menin hoitomamman selän taakse selän ja penkin väliin ja siellä tein matkaa kohti tuntematonta. Toi hoitomamma sanoi jo kentällä, että nyt se sun elämäs vasta Simo alkaa, mutten ollut ihan varma, että voiko siihen luottaa. Nyt tiedän, että voi.
Oon tällanen pieni harkitsevainen poika. Oon tosi hiljainen. En oo vielä kertaakaan edes haukahtanut. Enkä teroita hampaitani muuhun kuin sallittuun, kun en mä harrasta sellasia pahuuksia.
Parasta elämässä on se kun saa nukkua lämpimässä ja saa ruokaa ja leluillakin saa leikkiä ja ulkoilla. Ulkona muo tosin jännittää noi haukkuvat vieraat koirat. En oikein uskalla tehdä tarpeitani vielä ulos kun siellä ulkona on niin hirmu pelottavaa.
Kurjinta elämässä taitaa olla se, että mulle tulee välillä riitaa ruoasta ton hoitomamman oman pennun kanssa. Se on aika kiukkuinen mulle ja murisee kun meen sen kupille. Omani kun hotkin niin nopesti. Sit jälkeenpäin muo harmittaa et piti taas riidellä.
Tolla hoitomammalla on toinenki koira, se on isompi ja siitä mä tykkään tosi paljon. Ku se on niin kauheen kiltti ja ottaa ihan rauhallisesti jos mä vahingossa jotain kämmään. Sellaisen kaverin kanssa mä toivoisin voivani asua sitten mun ihan omassa kodissa, kun se löytyy. Mulla tulee turvallinen olo ku on rauhallinen koirakaveri. Joululahjaksi mä toivon omaa kotia, ja paljon luita ja leluja. Hoitomamma lupas ainakin noi pienemmät toiveet järjestää.
Mut kuten sanottu, oon aika pelokas pieni poika. Vaikka kiltti ja fiksu olenkin niin tarviin aika paljon erityishuomiota, että muo ei enää jännittäis tää kaikki uusi niin paljon.
Hoitomamma sanoi et pitäis mut, jos sil olis isompi talo ja enemmän rahaa. Oon kuulemma niin ihana. Mut mun on ihan hyvä täällä siihen asti, että se oikea koti löytyy. Terkuin: Simo”
01.01.2015
SIMON matkusti tänään omaan kotiinsa. 🙂
Simonin kodinetsinnässä auttoi Jenni Huuskonen.
Tutustuthan huolellisesti ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin kotiutuvan koiran omistajan oppaaseen, adoptoinnin kustannuksiin ja luovutussopimukseen.
Video: pennut löytöhetkellä 14.9.2014 >
Video: pentujen touhuilua 2.10.2014 >
Video: pentujen touhuilua 2.10.2014 >