COPOI

* 2v

* uros

* kastroidaan

* Romaniassa

30.7.2013
Copoin tarina alkaa päivästä kahden vuoden takaa, jolloin eräs nainen toi Onevetin klinikalle 12 koiraa.  Naisella ei ollut enää tiloja pitää suurta koiralaumaa, joten koirat saivat lähteä. Copoi oli yksi näistä klinikalle tuoduista koirista ja se onkin nyt viettänyt koko 2-vuotisen elämänsä tarhaolosuhteissa. Näinkin sosiaaliselle koiralle, joka haluaa olla mukana kaikessa, tarhaolosuhteet eivät ole ne otollisimmat, mutta Copoin positiivinen ote elämään on kuitenkin säilynyt.

Copoin kuvan nähtyä allekirjoittaneella tippui leuka näppäimistölle. Ulkomuotoa ei varmasti voi liiaksi kehua, mutta äärimmäisen komean ulkokuoren alta löytyy myös mukava luonteinen koira. Copoi  on hyvin sosiaalinen ja utelias. Se haluaa olla monessa mukana, eikä turhia arastele. Tässä taitaakin olla yksi hiomaton timantti, odottamassa loppuelämän kotiaan.

Jonkin verran vahtiviettiäkin tältä komistukselta löytyy, mutta hyvällä koulutuksella se varmasti oppisi elämään myös kerrostalossa. Copoi tulee toimeen muiden koirien kanssa, mutta samanikäisen uroskoiran kaveriksi sitä ei kuitenkaan luovuteta.

Copoi etsii kotia, jossa on tarjota sille rajoja ja rakkautta oikeassa suhteessa. Paikkaa jossa se on rakastettu perheenjäsen.Copoi on 50cm korkea ja painaa 17-18kg.
23.8.2013
Copoi on varattu!

7.9.2013
Copoi saapui omaan kotiinsa Suomeen!

23.9.2013 Kuulumisia kodista
Hei ja terveiset täältä!
Copoin kanssa on mennyt huippu hyvin. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla menossa tajuntaan, eikä yksinolonkaan suhteen ole ollut mitään ongelmaa, vähäistä ulinaa lukuunottamatta. Hihnassakin se kulkee hienosti. Ollaan nyt muutamaan otteeseen käyty iltaisin kahdestaan koirapuistossa katselemassa ja muutamaan pientä terrieriäkin Copoi on uskaltanut lähestyä.
Ruokahalu tuntuu tosiaan olevan todella hyvä, mikä taas voi sitten olla hieno homma koulutuksen kannalta, jossa sitä voi hyödyntää.

Copoin tahdilla ollaan menty, hitaasti mutta varmasti.

2.1.2014
“Copoille kuuluu varsin mainiota. Copoi on myös vakiinnuttanut nimekseen Usva – minusta se oli kamalan kiva ja lisäksi miehekäs (!) nimi, mutta muutama viikko sitten googlatessani selvisi, että se on enimmäkseen tytöillä käytössä oleva nimi. Nyt meillä on sitten “poika nimeltä Päivi” 😀

Usva on ollut jo pitkään täysin sisäsiisti. Ruokana meillä menee tällä hetkellä eläinkaupan Canagan vedessä turvotettuna ja koiranmakkaraan sekoitettuna esteettisenä mössönä. Maksalaatikko on suurin herkku. Jostain syystä makupalat eivät kiehdo oikein vieläkään, vaikka melkein jokaista marketin ja eläinkaupan sorttia on kokeiltu. Luut eivät ole myöskään kovin suosiossa, hetken haistelee ja kiinnostus loppuu siihen. Välillä on tuntunut, että ihan niin kuin Usva ei osaisi pureskella ollenkaan tai ei oikein tajuaisi hampaiden tarkoitusta. Kongit eivät ole ajaneet asiaansa eivätkä myöskään talouspaperihylsyt, joiden sisään on laitettu ruokaa. Tosin tästä hampaiden käyttämättömyydestä olen sikäli kyllä ollut kiitollinen, koska kotona ei ole koskaan odottanut rikkinäisiä kenkiä, tasan yksi silputtu kirjekuori on ollut vastassa. Eniten tässä on harmittanut se, että Usvalle on vähän vaikea keksiä virikettä sen ollessa yksin.

Muiden koirien kanssa menee jo mukavasti, koirapuistoissa ollaan käyty paljon ja työpaikaltani Usva on löytänyt itselleen bestiksen, 6-vuotiaan rescuen Virosta ja poikaystäväni siskon 8 kk ikäisen tyttökoiran. Juoksemisesta ja jahtausleikeistä Usva tykkää tosi paljon. Jos seura ei miellytä niin Usva menee nätisti aina puiston portille odottamaan lähtöä. On tosi alistuvainen ja pehmeä luonteeltaan, ei ärise tai murise kenellekään.

Näiden kuukausien aikana Usva on osoittautunut ihanaksi ja lempeäksi koiraksi, on ollut hyvin helppo koira verratessani edelliseen koiraani. Nyt olen nauhoitellut sen tekemisiä poissa ollessani ja nätisti se on ollut, lähinnä nukkuu omalla paikallaan ja välillä livistää koiraportin toiselle puolelle minun sänkyyni nukkumaan. Tämä tosin ei haittaa, se muutenkin nukkuu usein osan yöstä vieressäni 🙂 Usva on myös päässyt matkustelemaan ja tutustumaan uusiin paikkoihin, jouluna olimme mm. isäni ja äitini luona. Vieraisiin ihmisiin Usva suhtautuu varauksellisesti, saattaa vähän haistella, mutta ei juurikaan uskaltaudu silitettäväksi. Miehet on ihan ehdoton ei. Ollaan vierailtu useaan otteeseen jo poikaystäväni luona, Usva lähtee kyllä lenkille kahdestaan hänen kanssaan, mutta muuten livistää kyllä karkuun välittömästi, jos yrittää lähempää kontaktia. Ilmeisesti taustalla on joitain kurjia kokemuksia miesten kanssa. Minä ja Usva tosin ollaan jo onneksi hyvin päästy yhteisymmärrykseen, Usvasta on tullut minulle tosi rakas ja kotiin on mukava aina tulla takaisin, kun tietää että toinen on siellä odottamassa märkien pusujen kanssa 🙂 Lähipiirinikin ja perheeni on ottanut Usvan hyvin vastaan, jouluna sille oli omat lahjatkin varattuna ja siitä paljastui suuri kinkun ystävä!

Ohessa muutama kuva Usvasta. Rautatieasemalla, metrossa ja junassa se osaa ottaa jo rennosti, makaa lattialla ja odottaa koska mennään taas :-D”

17.3.2015
“Kesän ja talven välisenä aikana Usva on ottanut suuria askelia eteenpäin. Aiemmin Usva oli kovin ujo, varsinkin miesten suhteen. Kuluneen puolen vuoden aikana useampi mies on päässyt silittämään ja paijaamaan, kunhan lähestyvät rauhallisesti ja lempeästi. Usva on tullut paljon avoimemmaksi ja alkanut luottaa jälleen muihinkin ihmisiin pikkuhiljaa, ja siitä olen hurjan ylpeä.

Varaajana toimi Nelli