10/2014

FERICIRE

* n. 7v

* narttu

* steriloitu

* Romaniassa

16.3.2014
Bragadiru 24.2.2014: Romanialainen eläinsuojelijaystävämme pääsi Bragadirun kaupungissa, vankilan yhteydessä olevalle tarhalle, jonne ulkopuolisilla ei yleensä ole mitään asiaa. Tarhalla on paikka n. 1200 koiralle. Siellä on siistiä, koska koirat syövät omat ulosteensa. Niille kun ei huhujen mukaan anneta ruokaa eikä vettä. Tämä voi pitää paikkansa, koska missään ei näkynyt astioita, ruokaa tms. ruokintaan viittaavaa. Tälle tarhalle tuodaan lähialueiden kunnallisilta tarhoilta koirat tapettavaksi. Koirat tapetaan huhujen mukaan sähköllä lakisääteisen 14 vuorokauden jälkeen. Kuuleman mukaan dog catcherit tuovat Bragadiruun joka päivä 11 autollista koiria, osa kunnallisilta tarhoilta, osa suoraan kaduilta.

Fericire, joka tarkoittaa onnea romaniaksi, on yksi Bragadirusta pelastuneista koirista. Fericiren ei ollut tarkoitus pelastua. Ystävämme oli valinnut sokkona muutaman koiran, jotka saisi ottaa mukaansa. Fericire ei ollut yksi niistä, mutta oli samassa häkissä mukaan lähtevän koiran kanssa. Tämä antoi Fericirelle mahdollisuuden yrittää pelastaa itsensä. Se tekikin kaikkensa päästäkseen myös pois – Fericire livahti oven raosta väkisin pari kertaa, kunnes sekin vihdoin nostettiin autoon. Matka Onevet-eläinlääkäriaseman hoitolaan ja oman kodin odotukseen alkoi…

Tietämättä Fericiren tarinaa katselin mustaa pitkäkarvaista tuuheaturkkista koiraa Onevetin hoitolan taaimaisessa pimeässä häkissä. Se katseli minua koppinsa oviaukosta, ja hetken mietittyään käveli rauhallisesti luokseni pyytäen ujon ystävällisesti hieman huomiota. Vieras ihminen sai ottaa sen syliin ilman vastaanpanemista. Todennäköisimmin Fericire on ollut kotikoirana ja siitä kuoriutuu vielä uudestaan iloinen rouvaskoira, kunhan sille annetaan mahdollisuus omaan kotiin, joka ei heitä sitä kadulle kyllästyttyään siihen. Fericiren turkki on hyvässä kunnossa, joka voisi kertoa siitä, että se ei ole ehtinyt olla kauaa omillaan. Luonteeltaan tämä oman onnensa edestä taistellut rouva vaikuttaa kaikin puolin kivalta. Fericiren hampaat ovat kuluneet, joiden perusteella arvioisimme sillä olevan ikää vähintään 6 vuotta, ehkäpä jopa lähemmäs kymmenen vuotta. Korkeutta Fericirellä on n. 40 cm ja painoa alle 15 kg.

15.6.2014
Kulkurien aktiivit vierailivat Romaniassa kesäkuussa. Vierailijat tapasivat matkallaan myös Fericiren, joka oli siirretty Onevetin hoitolasta Glinan tarhalle. Fericire asuttaa häkkiä kahden uroksen ja yhden nartun kanssa, mutta Fericiren heikkous on ruoka. Fericire vahtii ruokaansa kovasti, myös toisten koirien ruokia. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös kotioloissa.

Luonteeltaan Fericire on iloinen ja vauhdikas pötkylä, jota ikä ei haittaa eikä hidasta. Fericiren turkki on hyvin paksu. Ihmiselle Fericire on oikein ystävällinen ja sosiaalinen ja muiden koirienkin kanssa se tulee toimeen. Vierailijoiden mukaan Fericire on myös hyvin kaunis, eikä kuvat välttämättä anna oikeutta hänen ulkonäölleen.

15.7.2014
Iloinen ja kaunis pieni rouva ottaa vastaan vieraansa häntä heiluen ja silmät loistaen. Uroksen ja nuoremman nartun kanssa samassa häkissä asuva rouva tulee hyvin toimeen asuintoveriensa kanssa. Ihmistä Fericire kuitenkin rakastaa eikä se muuta tekisikään kuin nauttisi ihmisen läheisyydestä ja saamastaan huomiosta. Missä olisi tuuheaturkkisen pikkurouvan oma koti?

6.11.2014
Fericiren tapasivat Kulkurien aktiivit avustusreissullaan Romaniassa. Fericire oli silminnähden tukevoitunut ja Asociatia A Doua Sansan Carmenin mukaan pikkurouva pitää ruoasta.. Fericiren turkki on mennyt vähän huonompaan kuntoon, olisiko karvanvaihto vielä kesken? Vähän turhan ohuelta tuntui vuodenaikaan nähden. Fericire on vähän porukasta vetäytyvä, mikä voi johtua siitäkin, että se asustaa samassa häkissä kahden isomman ja innokkaan koiran kanssa. A Doua Sansan Carmenia Fericire rakastaa suuresti ja parkkeerasi nopeasti Carmenin viereen kun tämä istui alas häkissä.

29.1.2015
Fericire on vihdoin varattu omaan kotiinsa Suomeen!

14.3.2015
Fericire lensi omaan kotiinsa Suomeen ja sai nimekseen Alma <3

29.3.2015
Saimme ihania kuulumisia Alman kotoa ja haluamme jakaa ne myös teidän kanssanne:

“Alman kotimatka starttasi lauantaina 14.3.2015 Järvenpään kautta kohti Tamperetta. Aluksi automatka kummastutti ja Alma kiipesi auton takalasitasanteelle. Hetken siellä tuumattuaan hyppäsi alas ja söi tyytyväisesti takapenkillä odottamassa olleet makupalat, asettui rauhallisesti makuulle autovaljaissa ja nukkui tyytyväisenä Järvenpäähän asti. Katsastimme “varakodin”, jossa avomieheni asuu sekä Alma söi pienen kana-aterian sekä nuuski asunnon ympäriinsä. Matka jatkui kolmistaan Tampereelle Alman nukkuessa rauhallisesti auton takapenkillä autovaljaisiin kytkettynä.

Kotona Tampereella ensimmäinen haaste oli hissillä kulkemiseen opettelu. Pari kertaa Alma oli kannettava hissiin, makupaloilla houkuttelu ei tyttöä kiinnostanut. Alma oppi luottamaan hissiin jo sunnuntaina, aluksi hetken tuumailtuaan kulki vapaaehtoisesti perässäni sisälle ja näemmä kunnon kehut ovat parempi vaihtoehto kuin makupala-kiitos. Muutoinkin Alma on kovin valikoiva makupalojen suhteen, ainoastaan pehmeät  kanafile- ja kalatikut kelpaavat tällä hetkellä, ei mitkään kovat koiran keksit. Muutoin Alma syö hyvin ja on halukas tutustumaan erilaisiin ruokiin. Erityisesti kermaviili ja possun sydän sekä kana ovat erityistä herkkua.

Alma oppi parissa päivässä tunnistamaan nimensä sekä istumis-käskyn. Paikalla oloa on myös treenailtu, mikä onnistuu ajoittain. Alma liikkuu remmissä esimerkillisesti ilman opetusta. Kuljemme kuin Majakka ja Perävaunu, Alma tepsuttaa perässäni ja välillä tulee aivan viereeni katsastamaan silmiin häntä  heiluen iloisesti ja kulkien hetken aikaa vierellä. Alman kanssa on tehty pitkiä lenkkejä ja tutustuttu eri paikkoihin. Alma varoo luonnostaan menemästä edelleni myöskin ovesta sisään tai ulos mennessä, jos huomaamattaan hieman erehtyy edelle, pakittaa ja antaa minun mennä ensin. Tätä taitoa usein joudutaan urbaanikoiran kanssa hiomaan pitkäänkin.

Ihmisten ja muiden koirien ohittaminen sujuu rauhallisesti. Takaa lujaa tulevien pyöräilijöiden kanssa on oltava tarkkana, sillä Alma on pari kertaa yrittänyt rähistä läheltä  takaa ohittaville pyöräilijöille. Siinä sitten olen “keskustellut, lukien lakia” Alman kanssa asiasta ja tällä hetkellä tilanne näyttää rauhoittuneen siltäkin osin mutta asiaa täytynee vielä vahvistaa.

Kotiin yksin jääminen on sujunut ensi metreistä lähtien luonnollisesti ja rauhallisesti. Aluksi pari minuuttia- pari tuntia- 4 tuntia ja sitten 5 tuntia. Ei mitään ongelmaa  eikä pihahdustakaan. Tyytyväisenä Alma on jäänyt pehmeälle pedilleen makuuhuoneeseen, jossa Alma viihtyy hyvin. Tosin sänky kiinnostaa kovin, jonne Alma on muutaman kerran hypännyt ja kiltisti tullut alas pyydettäessä. Muutoinkin Almaa voi käsitellä ja tuntuu olevan kovin luottavainen. Ruuan vahtimista ei ole ilmennyt, kiposta voi ottaa ruokaa pois ja laittaa takaisin Alman syödessä, neiti syö muutoinkin hyvin siististi, ei hotki ja jättää aina jonkin verran syömättä. Ainoa tahtojen taistelu oli turkin pesu. Toimenpiteen jälkeen tiedän, millä vimmalla ja sinnikkyydellä Alma on pelastanut itsensä puikahtamalla väkisin kuolemantarhan häkin oven raosta parempiin oloihin. Tassujen suihkuttelu sentään sujuu hieman maltillisemmin mutta näppäryyttä ja nopeutta tämä toimenpide minultakin vielä vaatii.

Almasta on kuoriutumassa ilmeisesti hyvin vitsikäs ja iloinen koira. Valjaiden laitto onnistuu parhaiten, kun kurkistan itse valjaiden läpi, jonka jälkeen Alma lähestyy valjaita tuhisten ja pärskien  tassujaan ojentaen, keikistelee hetken ja naureskelee, sitten antaa laittaa valjaat oman kaulansa läpi. Pikku nautiskelija tämä Alma, kierähtää usein selälleen ja hännän heilutuksella on kouluttanut minut paijaamaan ja pusuttelemaan itseään. Kovin tykkää halimisesta ja paijauksista, tuhisee tyytyväisyyttään!  Ensimmäinen viikko on vierähtänyt, ja täytyy sanoa, että ihmeellisen tasapainoinen ja rauhallinen pakkaus tämä Alma on sekä hyvät laumakäyttäytymisen perussäännöt ovat luonnostaan hallussa. Ihana Alma.  Tästä on molemmin puolin hyvä jatkaa.

Kevätaurinkoiset terkut muille kulkureille,
Alma ja Tarja”

30.12.2021
Saimme suruviestin Alman perheeltä. Almasta on tullut enkelikoira. Näin perhe kertoo Almasta:

“Alma (Fericire) tuli meille Romaniasta 14.3.2015 noin 8-10-vuoden ikäisenä. Jouduimme luopumaan sinusta 18.12.2021, olit n. 15-17 -vuoden iässä. Harmillinen verihiutalekato oli ilmeisemmin autoimmuunisairaus, jota parisen viikkoa yritimme hoitaa kortisonilla. Alkutarinasi mukaan pelastit itsesi rankkurien koiratarhalta sähkökuolemalta livahtamalla useaan otteeseen häkin ovesta. Rankkurit antoivat ottaa sinut myös mukaan, vaikka et ollut valittu adoptio-ohjelmaan. Nimesi Fericire (suom. Onni) johtui tästä.  Ensimmäisestä päivästä lähtien sopeuduit kerrostaloasumiseen, opit kulkemaan parissa viikossa rähisemättä toisille koirille, varsinkin mustille isoille ja polkupyöräilijöille.  Myös pelottava hissi muuttui mukavaksi kulkuvälineeksi parissa päivässä. Aluksi öisin näit ahdistavia painajaisunia, ilmeisemmin entisestä elämästäsi mutta jokailtainen hellä pään silititys ennen nukkumaan menoa karkoitti ne melko nopeasti. Tämä hyvän yön toivotus jäikin joka iltaiseksi, josta nautit krohisemalla nenääsi tyytyväisesti.  Olit etsimässä meille mökkiä, jonka sitten ostimmekin vuonna 2015 syksyllä. Mökki oli sinulle kaikki kaikessa, jossa sait olla vapaasti pysyen luotettavasti omalla tontillasi. Lisäksi tulit hyvin toimeen läheisen hevostilan hevosten kanssa, joista yksi valkoinen hevonen ystävystyi kanssasi tullen sinua usein moikkaamaan. Olit meillä kaikessa mukana, niin Lapin rekiretkiajeluilla, vene- ja melontamatkoilla, luontoretkeilyssä kuin hotellilomillakin. Otit kaiken vastaan tyynesti, sopeutuen kaikkeen missä milloinkin kuljimme, et pelännyt mitään, edes ilotulitusraketteja,  olit vaatimaton ja osoitit kiitollisuuttasi maukkaasta ruuasta tai hyvästä lenkistä. Tällöin pukkasit nenälläsi hellästi pohkeeseen ja heilautit häntääsi kiitokseksi. Jos taputin sinua kiitoksen jälkeen, niin halusit kuitenkin olla viimeinen, joka pukkaa nenällä pohkeeseen. Tätä leikkiä jatkoimme usean taputuksen ja nenäpukkauksen kera.